Ancylusjärven rantaviivan muistokivi Hannankadun varrella Muistokivi ja laatta ”Jääkausi
muokkasi Vihdin maisemaa
Jääkauden aikana mannerjäätikkö pysähtyi sulaessaan noin 11.000 vuotta sitten 200 – 250 vuodeksi siten, että sen reuna kulki Vihdin nykyisen alueen halki lounaasta koilliseen. Jäätikön reunan eteen syntyi sulamisjokien kerrostama reunamuodostuma, I Salpausselkä, jonka voimakkaasti maisemaa hallitsevia osia ovat mm. Nummelanharju ja Ojakkalanharju. Itämeren vaiheet muodostavat maisemaan vyöhykkeitä ja kasvuvoimaa Jäätikön sulaessa edelleen Baltian jääjärven pinta nousi ja oli n. 10 500 vuotta sitten korkeimmillaan Vihdin kohdalla n. 150 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Tuolloin oli Vihdin alueesta vedenpinnan yläpuolella vain muutama jään ja veden sileäksi kuluttama luoto, esimerkiksi Rokokallion ja Männistönvuoren huiput. Jään reunan vetäytyessä luoteeseen vedenpinta aleni edelleen. 10214 vuotta sitten (laskettuna vuodesta 1993) Keski-Ruotsissa avautui ns. Billingenin salmi ja vedenpinta laski kerralla valtameren tasoon eli 28 metriä. Näin syntyneen Yoldia-meren korkein ranta on Vihdissä n.100 mpy. Pohjois-Suomi oli vielä jään peitossa ja nykyinen etelärannikko kokonaan veden alla. Tuolloin Vihdin keski- ja eteläosien kohdalla oli vain kallioisia saaria, kunnan koillisosa Moksin - Vihtijärven kohdalla osui suurelle saarelle. Noin 9500 vuotta sitten Itämeri kuroutui Ancylus-järveksi. Vesi oli tuolloin korkeustasolla 63 mpy ja nousi noin 7 metriä. Ancylus-järven korkein reuna on Vihdin kohdalla noin 70 mpy. Kumpuilevat Keski- ja Etelä-Vihdin nykyiset pellot on raivattu Ancylus-järven pohjaan kerrostuneiden hedelmällisten savimaiden kohdalle. Lukuunottamatta Koillis-Vihtiä suurin osa Vihdistä oli tuohon aikaan yhä sokkeloista saaristoa. Ancylus-järven mataliin lahtiin ja salmiin muodostuivat monet Vihdin suurimmista soista, esimerkiksi Katinhännänsuo ja Ukinvahansuo. Ilmasto oli nykyistä lämpimämpää ja tyypillisiä kasveja olivat jalot lehtipuut ja pähkinäpensaat, jotka nykymaisemassakin sijoittuvat edelleen korkeustasolle 70 mpy.” (Johanna Forsius-Nummela: Vihdin maisemahistoriallinen selvitys, raportti 3.3.1994) Johanna Forsius-Nummelan raportti kiinnosti myös ministeri Veikko Hellettä. Hänellä oli tapana sanoa, että Nummelaan on helppo rakentaa, pohjatöitä varten on vain poimittava pois mustikat! Veikko Helle oli myös Nummelan Kaarikeskussäätiön perustajajäsen ja hän seurasi tarkasti säätiön rakennushankkeita Pisteenkaaren ja Asemantien varrelle vuosina 1988 - 1996. Kaarikodin ja Kaarihovin alle jäi monta metriä hienoa hiekkaa ja hyvin syvällä oleva savikerros. Asemantien varrelle rakennettu Kaarikallio sitä vastoin jouduttiin paaluttamaan. Maaperän tutkimuksissa todettiin, että rakennuspaikalla oli savea, hiekkaa, vettä, karkeaa kivikkoa jopa kalliota. Selvää Ancylus-järven rantaa, totesi Veikko Helle, siitä on kerrottava jälkipolville. Veikko Helle ja Anja Korpela-Ahola tekivät Vihti-Seuralle aloitteen Ancylus-järven rantaviivan merkitsemisestä näkyvälle paikalle Nummelaan. Vihdin kunnan pääkirjasto oli rakennettu Nummelaan v. 1998 Hannankadun, Pisteenkaaren ja Kappelitien väliseen kulmaukseen. Tutkimusten mukaan juuri tällä korkeudella on ollut muinaisen Ancylus-järven korkein reuna. Vihdin kunta antoi luvan Ancylus-järvestä kertovan kilven kiinnittämiseen kirjaston ulkoseinään. Vihti-Seurassa asiaa käsiteltäessä Paavo Hacklin kuitenkin ehdotti, että hankittaisiin suuri kivi kirjaston viereiseen rinteeseen ja laatta kiinnitettäisiin siihen. Näin tapahtui. Kuorma-autoilija Anssi Hynell löysi tarkoitukseen sopivan 1100 kg painavan kiven Vihdin kirkonkylästä Siirilän pihasta. Hän kuljetti tukkiautollaan kiven ja istutti sen paikoilleen kirjaston rinteeseen. Paavo Hacklin hankki ja kiinnitti kilven. Hän myös kuljetti pari pienempää kiveä Siirilän pihakuopan täytteeksi. Muistokiven äärellä järjestettiin pienimuotoinen tiedotustilaisuus iltahämärissä lokakuun 4. päivänä v. 2004. Puheita pitivät Vihti-Seuran varapuheenjohtaja Leila Kuittinen ja museon johtaja Pirkko Aurell. Idean isän Veikko Hellen terveiset toi Anja Korpela-Ahola. Muistokivi
lienee
viimeinen ministeri Veikko Hellen kotiseutunsa parhaaksi
kehittelemistä ja toteutuneista lukuisista ideoista.
Hänen vaiherikas elämänsä
päättyi 93-vuotiaana kevättalvella 5.
helmikuuta 2005.  "Tässä
kulki Ancylusjärven rantaviiva yli
8000 vuotta sitten, jolloin
Itämeren pinta oli Teksti
:Anja Korpela-Ahola. Kuvat
19.11.2009 Mikko
Yli-Rosti.
|