Työväentalolta Kaarikeskukseen ; 

Pisteenkaari 13-15

 Päivitetty  23.9.2013


KAIJALA


Kaijala vuonna 1961.

1950-luvun puolivälissä Irja ja Kauko Kallio ostivat Ridalin maista noin puolen hehtaarin suuruisen tontin. Se oli tuolloin viljapeltoa ja kauppakirjassa luki ”Ostaja saa pitää oljet samaan hintaan”. Perheen vanhemman tyttären mukaan tontti nimettiin Kaijalaksi. Sinne kuljettiin silloiselta Keskitieltä (nykyiseltä Hannankadulta). Rajanaapureina olivat Lea ja Olle (Kaukon veli) Kallio, Kalle Oskari ja Julia Koskinen sekä Asemantien varrella Heikki Louhi, joiden talot olivat valmiina, kun Irja ja Kauko kahden tyttärensä kanssa muuttivat omaansa vuoden 1960 tienoilla.


Kaijalan pihalla serkukset Kaija ja Annukka (Olle Kallion tytär).  Takana Olle Kallion talo. Hopeapajujen takana näkyy Kemikaliokaupan katon harja.

Kaijan rippipäivänä vuonna 1964 talon maalaus oli vielä vähän kesken.


Puurakenteisen talon suunnitteli rakennusmestari Erkki Salenius, rakentamassa olivat Kustaa ja Kauko Sundell. Muurari Aaltonen  teki kellarikerroksen sekä kauniin takan olohuoneeseen.


Kaijalan pohja valettiin talkoovoimin. Olle Kallion talon räystäs näkyy takana.

Talkoissa mukana vasemmalta Arvo Vaajoki, Irja Kallion isä Antti Bom ja Tauno Kovero. Taustalla näkyy Heikki Louhen talo Asemantien varrella.



Iloista talkooväkeä suutari Kallion talon Puistolan pihalla.  Vasemmalta Kaukon nuorin veli Seppo Kallio, Irjan isä Antti Bom, ruutupaidassa ”Vennu” Hietanen, sitten Veikko Rantanen, Irjan veli Arko Bom (joka teki uudisrakennukseen myös peltikaton), ylinnä portailla Kaukon nuorin sisar Sirkka Nieminen, (sivuttain) Irja Kallio, edessä tupakka kädessä Tauno Kovero ja oikealla Arvo Purje.


Asuinkerroksessa oli 2 huonetta ja keittiö, yläkertaan tehtiin myöhemmin pieni huone tytöille. Sen toteutti Vieno Svahn.
Autotalli, pannuhuone, sauna ja tietenkin perunakellari olivat kellarikerroksessa. Talossa oli alusta alkaen keskuslämmitys sekä kaikki mukavuudet. Lämmityspannussa poltettiin koksia, antrasiittiä ja puita.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa Kaarikodin rakennustyöt ovat juuri alkaneet (1988), Kauko Kallion talo vielä pystyssä. Oikealla Kalliot perunan nostopuuhissa. Taustalla Väinämöisentien kerrostalot.
Tontilla oli oma kaivo. Puutarhassa oli marjapensaita, Kaukon jalostamia omenapuita sekä kasvimaa. Perunaa viljeltiin nykyisen Kaarikodin alueella.
Metsämiehellä oli tietysti pihalla koiratarha.


Kaijala kesäkuussa 1986 kuvattuna Hannankatu 4 C:n ikkunasta. Vasemmalla Hannankatu 2:n kerrostalo (Mehiläinen). Kuvannut J. Kanninen.

Perheenjäsenet





Kauko Kallio (*1921 Vihti) ja hänen vaimonsa Irja Julia Irene (o.s. Bom; 1924 Lohjansaari) vihittiin v. 1949 Helsingissä. Heidän ensimmäinen kotinsa oli Kaukon lapsuudenkodin (Puistolan) yläkerrassa. Sieltä he sitten muuttivat omaan taloonsa Kaijalaan. Perheeseen kuului kaksi tytärtä Kaija Irene (*1949) ja Paula Inari (*1951).

Kaija ja Paula Kaijalan kaivolla.
19-vuotiaana Kauko lähti sotaan. Sieltä palattuaan hän meni poliisiopistoon. Kaukon toimiessa Helsingissä asemapoliisina hän tapasi Irjan. Välillä Kauko luopui poliisintyöstä ja teki suutarintöitä edesmenneen isänsä verstaassa. Mutta sitten hän palasi taas poliisilaitoksen palvelukseen ja toimi vanhempana konstaapelina Helsingissä.


Vapunpäivänä 1959. Vasemmalla Kauko Kallio vanhan ylioppilastalon portailla.



Kauko Kallio lähdössä virkaansa Helsinkiin. Hän oli useimmiten siviilipoliisina. Työmatkat hän kulki linja-autolla.


Metsästys ja kalastus olivat Kaukon harrastuksia. Pihan koiratarhassa oli aina ajokoira, joskus myös kettuterrieri, jopa useampikin.

Kauko oli taitava omenapuiden jalostaja ja kävi auttamassa monen naapurin puutarhassa.


Perheen Kaija-tytär ja hänen poikansa Pekka Kaijalan puutarhassa vuonna 1978.


Kaukolla oli erinomainen muisti ja hän osallistui aktiivisesti Koti-Nummelan kylähistoriaryhmän muistitiedon keruuseen, kuten myös Irja Kallio.


Tulossa Koti-Nummelan kokoukseen vuonna 2000.  Kaarikodin kahvion aulassa vasemmalta Irja ja Kauko Kallio sekä oikealla Kaukon lapsuudennaapuri Aune Miilumies (o.s. Viman). Kuvannut Ritva Miettinen.


Irja ja Kauko Kallio veteraanipäivän juhlassa Vihdin seurakuntatalolla 2000-luvulla. Kuva Mikko Yli-Rostin kokoelmista.
Irja Kallio muutti 17-vuotiaana Helsinkiin ja työskenteli Linnosen taide- ja kehystysliikkeessä. Sitten hän toimi lähes 10 vuotta kassanhoitajana Raken tavaratalossa. Nummelassa Irja työskenteli Sainion muovituotteita valmistaneessa yrityksessä (Eklundien Kuuselassa), sitten Sellgrenin kutomossa. Muutaman vuoden Irja oli kotiäitinä, minkä jälkeen vielä yli 10 vuotta Sokoksen kassana.
Irjan harrastuksiin ovat kuuluneet voimistelu, uinti ja hiihto sekä matkustelu olosuhteiden mukaan. Viime vuodet Irja toimi miehensä omaishoitajana. Kauko Kallio kuoli vuonna 2010.


Vuonna 1971 Irja teki myös kotona Sainion sadetakkeja ja hoiti samalla tyttärentytärtä.



Neljä sukupolvea Kauko Kallion 50-vuotispäivänä vuonna 1971 Kaijalassa. Vasemmalla Irjan ja Kauko tytär Paula Lehtinen, keskellä Kaukon äiti Iida Kallio sylissään Paulan tytär Inari Lehtinen ja oikealla päivänsankari Kauko Kallio.



Jouluna 1976  neljä sukupolvea Kaijalan olohuoneessa:  vasemmalla Irja Kallio, hänen sylissään tyttärentytär Inari Lehtinen,  keskellä Irjan isä Antti Bom ja oikealla Irjan ja Kaukon tytär Paula Lehtinen.


Kallion perheen talo myytiin v. 1985. Vuonna 1986 Irja ja Kauko muuttivat kerrostaloon radan eteläpuolelle Taasolankujan varrelle. Irja asuu edelleen tuossa talossa.

Irja Kallion antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen. Kuvat perheen kokoelmista ellei toisin mainita


KAARIKESKUS


ASUNTO OY KAARIKOTI JA KAARIHOVI

Tontit ovat olleet alunperin Ridalin talon peltoa.  Poliisi Kauko Kallio ja vaimonsa Irja rakennuttivat tontille talon 1950-luvun alussa, joka purettiin v. 1988 Kaarikotia rakennettaessa. Kaarikeskuksen kolmesta rakennuksesta Kaarikoti ja Kaarihovi ovat Pisteenkaaren varrella. Kolmannen talon, Kaarikallion osoite on Asemantie 7.  Kaarikotia ja Kaarihovia yhdistää lasikäytävä.

Kaarikeskus on yleishyödyllinen asuinpalveluyhteisö, jossa vanhusten lisäksi asuu myös vammaisia. Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella on katettu huomattava osa rakennuskustannuksista. 

Nummelan Kaarikeskussäätiön (vuoteen 1997 Nummelan palvelukotisäätiö) perusti v. 1986 kahdeksan henkilöä. Kanslianeuvos Olavi Ahola, toimitusjohtaja Anja Korpela-Ahola, ministeri Veikko Helle, rouva Toini Helle, luokanopettaja Tuovi Hänninen, talousneuvos Viljo Kuula, pitäjänneuvos Helmi-Briitta Lajunen ja liikkeenharjoittaja Anja Vihtkari.  Perustajajäsenet keräsivät ja lahjoittivat yhteisesti säädepääoman 150.000 mk.

Asunto Oy Kaarikotia varten säätiö osti Länsi-Uudenmaan Osuuspankilta (ent. Vihdin-Karkkilan Osuuspankki) Kaijala -nimisen tontin.  Kaarikoti rakennettiin vuosina 1988-89. Samaan aikaan olivat käynnissä Pisteenkaaren rakennustyöt. 

As. Oy Kaarikodissa on säätiön hallitsemien huoneistojen ja yhteisten tilojenlisäksi omistusasuntoja. Kaarihovi valmistui v. 1992.  Se rakennettiin Vihdin kunnalta vuokratulle tontille. Kaarihovissa on vanhusten vuokra-asuntojen lisäksi ravintola ja takkahuone, joita säätiö vuokraa erilaisiin tapahtumiin, kokouksiin ja juhlatilaisuuksiin. 


Kaarikeskuksen alueelle on kesäkuussa 2013 valmistunut uusi talo Anjankaari.
Kuvassa Anjankaaren pihanäkymä. Taustalla Hannankatu 2:n kerrostalo. Kuva Ritva Miettinen.

 

Vihtiläisiä kaskuja -kirjasta:

Eletään vuotta 1989, jolloin Nummelassa on suurmullistus, rakennetaan mm. Pisteenkaari-niminen katu. Maailma näyttää aivan toisenlaiselta. Pitäjänneuvos Helmi-Briitta Lajunen yrittää löytää Kaarikotiin, ja toteaa "Toi työväentalo on nykyään mun pelastukseni!" mihin Anja Vihtkari lisää: "Se on ikäänkuin tullut paljon lähemmäksi keskustaa!"
 
 
Pisteenkaari 11 Pisteenkaari 17