Kätilö Sylvia Vuoristo
Sylvia Karoliina Vuoristo (ent. Tjäder) syntyi Vihdissä vuonna 1881. Pitkän uran alkuvaiheissa Sylvia Vuoristo asui Kourlan kartanon alueella ja hänet mainitaan Helmi-Briitta Lajusen kokoamassa kirjassa ”Olkkala – kartanoajasta nykypäivään” Olkkalan kylän kätilönä. (s. 40) Ennen Nummelaan tuloa hän ilmeisesti toimi kätilönä kirkonkylässä, samoin sen jälkeen kun kotisynnytyksiä ei enää ollut ja kirkonkylän synnytyslaitoksella tarvittiin apua Hanna Kannon työtoveriksi. Ainakin vielä kesäkuussa 1958 Sylvia Vuoristo toimi kätilönä Anna-Liisa Hellen synnyttäessä ensimmäistä lastaan Annea, vaikka olikin virallisesti päässyt eläkkeelle jo vuonna 1942. Kuolemaansa asti vuonna 1964 Sylvia Vuoristo asui Nummelassa.
Kirkonkylästä asti kiertävä kätilö kävi auttamassa kotisynnytyksissä Nummelassakin. Toukokuussa vuonna 1923 syntyi Otto Johan ja Aino Hilja Vehmanin perheeseen tytär Anna. Perhe asui tuolloin Härköilän kylän Nissolan tilan mailla. Kätilö Vuoristo oli auttamassa synnytyksessä. Aamuyöllä Janne Vehman vei hevosella kätilöä takaisin kotiin. Yht’ äkkiä tapahtui jotakin ja neiti Vuoristo kysyi: ”Pelkääkö sun hevoses piiliä?” Siihen Janne vastasi: ”Eihän se, pyörä vain irtosi.” Vehman sai irronneen pyörän kuitenkin pian korjatuksi. (Anna Andström)
Vuonna 1927 Sylvia Vuoriston tiedetään avustaneen kansakoululla opettaja Elin Karhumäen synnyttäessä perheen nuorinta lasta, Tuomasta.
Koko Nummelassa olon ajan Sylvia Vuoristo asui Huhdanmäen Peltolassa, mistä kunta vuokrasi hänelle virka-asunnon. Tämän asunnon hankinnasta Eino Ketola on kertonut Vihdin historian 1. osassa sivulla 105 seuraavaa:
Kirkonkylässä asui kotisynnytyksissä avustava kätilö Sylvia Vuoristo, jonka osaksi lankesi 60-79 synnytystä. Kunta päätti palkata myös toisen kiertävän kätilön vuoden 1925 alusta, mutta kunnansairaalan johtokunta katsoi sen riittävän, että kiertävä kätilö muuttaisi asumaan Nummelaan. Sylvi Vuoristo ei halunnut muuttaa kirkonkylästä.
Valtuusto muutti kiertävän kätilön ohjesäännön siten, että hänen tuli asua Nummelassa. Lauri Palojärvi sai järjestetyksi kätilölle asunnon ”kaksi kamaria ja kyökin” Paleniuksen huvilasta 350 markan kuukausivuokralla. Valtuusto oli tässäkin tarkka.
Koska ohjesäännön mukaan pitää kiertävällä kätilöllä olla vaan varattuna yksi kamari ja kyökki, annettiin maisteri Palojärven toimeksi tiedustella omistajalta voisiko saada vuokratuksi vaan kamarin ja kyökin ja sopia näiden vuokrahinnasta. Jos huoneet ovat niin järjestetyt, että ne ovat kaikki vuokrattavat, päätti kokous ne mainitusta hinnasta vuokrata huomautuksella, että puiden säästämiseksi on kätilön talvella lämmitettavä vaan yhtä kamaria ja kyökkiä.
Vuoden 1929 lopulla valtuusto päätti, että kiertävän kätilön, neiti Vuoriston asunnon pihan valaisemiseksi asennettaisiin ”125 markan urakkasähkölamppu”. Asennuskustannukset päätettiin maksaa laskun mukaan Vihdin Sähkö Oy:lle.
Joulukuussa 1932 kunnanvaltuusto suostui asentamaan kätilön oveen sähkökellon, jotta hän kuulisi yöaikaan saapuvien hakijoiden tulon yläkerrassa sijainneeseen asuntoonsa.
Peltolan nykyinen omistaja Matti Pakkasmaa on kertonut, että tuo ovikello on edelleen alaoven vieressä, ei tosin enää käytössä.
Eino Ketola jatkaa sivulla 106:
Kunnan synnytyslaitos valmistui Vihdin sairaalan mäelle kevättalvella 1932.
Uusi synnytyslaitos vähensi kotisynnytyksiä. Valtuusto halusi kiertävän kätilön Sylvi Vuoriston muuttavan kunnan omistamaan huoneistoon, jotta vuokranmaksussa voitaisiin säästää. Samalla valtuusto ryhtyi harkitsemaan, voisiko kunta kokonaan vapautua kiertävän kätilön pitämisestä, koska häntä hyvin vähän käytetään.
Aika oli ajamassa kunnankätilön ohi, mutta Vuoriston neidin kohdalla se tapahtui lempeästi sikäli, että hän saattoi pitää asuntonsa ja nauttia arvostetusta asemastaan vielä jäätyään eläkkeelle 1942.
Sylvia Vuoristo oli pieni ja pyöreähkö, mutta hyvin ryhdikäs nainen. Hän käytti aina komeaa, leveälieristä hattua ja muutenkin hän oli omaperäisesti pukeutunut. Kerrotaan hänen käyneen ainakin kerran vuodessa Helsingissä erityisillä vaateostoksilla. Hänen pitkät mekkonsa ovat jääneet mieliin. Hän oli vilkas, puhelias ja kova nauramaan. Kerrotaan että hän nauroi niin että vatsa ”hölskyi”. Hänellä oli pienet, sirot kädet ja niin lyhyet jalat, etteivät ne ylettyneet lattiaan asti, kun hän istui tuolilla.
Topakka Sylvia Vuoristo piti kurin ympäristön lapsille. Hän oli erityisen tarkka siitä, mistä lapset milloinkin oikaisivat retkillään.
Lasten terveysasioissa kylän äidit kääntyivät usein Sylvia Vuoriston puoleen, joka mielellään antoi neuvojaan, suoritti joskus myös erilaisia hoitotoimenpiteitä, mm. antoi peräruiskeita. Matti Salenius on kertonut, että neiti Vuoristo toi tuollaisen vähemmän mukavan toimenpiteen jälkeen tuliaiseksi Fazerin sinisen suklaalevyn, joka tuohon aikaan oli lapsesta tavattoman arvokas.
Eero Merivirta taas on kertonut, että vuonna 1953 hän tarvitsi terveysalan taitajan apua, kun hän oli saanut rikkaruohomyrkkyä kasvoilleen. Auringossa kasvot paloivat todella pahasti. Neiti Vuoriston laittamat boorivesikääreet auttoivat nopeasti.
Vauvojen vatsavaivoihin neiti Vuoristolla oli myös tehokas lääke. Kun Nummelassa ei 1960-luvun alussa ollut apteekkia, neiti Vuoristo oli valmis ajamaan linja-autolla Vihdin kirkonkylään ja hakemaan apteekista fenkolivettä.
Pieni lusikallinen tuota ihmeainetta ennen vauvan syöttöä auttoi varsin pian.
Neiti Vuoriston lisäksi Peltolan yläkerrassa asui sotavuosina sotilashenkilöitä sekä myöhemmin jonkin aikaa kunnan eläinlääkäri. Yläkerrassa oli nimittäin kaksi keittiötä.
Sylvia Vuoriston kotona oli suuri Amerikan kirstu. Kerran kun osuusliike Auran johtaja Revon perhe oli kylässä neiti Vuoriston luona, Anneli-tytär, tuolloin 5-6- vuotias, ihmetteli, missä neiti Vuoristo pitää kaikkia syntyneitä vauvoja, hän keksi, että varmaan tuossa suuressa kirstussa. Parin päivän päästä Anneli kulki ystävänsä Sirkka Koivusen kanssa Helsinkiin päin vievää tietä mukanaan iso pyykkikori. Tytöt kertoivat olevansa menossa hakemaan niitä vauvoja Vuoristolta.
Sylvia Vuoristo oli eräänlainen yksinpuhuja ja muutenkin enemmän erakkotyyppi. Hän ei pitänyt merkkipäivien vietosta, ei omien eikä muiden. Hän ei esim. kerran suostunut ottamaan vastaan kukkia, joita kyläläiset toivat hänelle jonakin merkkipäivänä. Sylvia Vuoristo ei juurikaan kyläillyt naapuritaloissa, mutta Peltolan omistajien, Paleniusten luona talon alakerrassa hän kävi varsinkin sen jälkeen kun Paleniuksille hankittiin televisio. Hyvissä väleissä talon asukkaat olivat aina.
Martta Jalava muistelee käyneensä kätilön luona joskus kylässä, kun Jalavan perhe 1930-luvulla asui Huhdanmäessä Malmstedtin talossa. Sylvia Vuoristo oli myös auttamassa, kun Kosti ja Martta Jalavan Risto-poika syntyi vuonna 1934. Kun Kosti Jalava kävi hakemassa kätilöä, ei tämä millään tahtonut uskoa, että hoikkana pysyneen Martta-rouvan synnytys oli jo alkamassa. Puhelinta ei kätilöllä asunnossaan ollut, vaan hänet käytiin henkilöhtaisesti hakemassa kotoa. Puhelin oli kyllä talon omistajilla.
Neiti Vuoristo, niin häntä tavallisesti kylällä kutsuttiin, käveli paljon, usein mm. Hemmilään asti, mistä hän haki kannulla maitoa. Litran maitokannu oikein heilui neiti Vuoriston kädessä, kun hän tuli ”tinkimaitoaan” hakemaan. Hänellä oli tapana viipyä puolikin päivää Hemmilässä, missä tarjottiin ruokaa ja juomaa. Talon isännän, Ilmari Sellgrénin kanssa oli mukava kinastella kaikenlaisista asioista, esim. Venäjän keisareista. Sylvia Vuoristo ei milloinkaan halunnut antaa periksi, vaan tulipunaisena hän puolusti omaa näkemystään. Myös Hemmilässä neiti Vuoristo oli avustamassa lasten syntyessä. Kerrotaan että virantoimituksessa hän viipyi talossa viikon verran huolehtimassa äidistä ja vauvasta. Silloin kätilöä todella ”passattiin” ja hänelle piti tehdä kaikki herkkuruuat.
Ridalin rannassa neiti Vuoristo kävi säännöllisesti uimassa. Siellä oli tuolloin aivan erityinen pukeutumiskoppi.
Sylvia Vuoristo piti kukista ja hankki esim. syksyisin tulppaaninsipuleja Helsingistä. Darwin-laatua olevat kukat kukkivat komeasti Peltolan navetan takana. Keväällä neiti Vuoristo kuuluu aina ostaneen kotinsa kaunistukseksi azalean. Hänellä oli harvinainen taito saada azaleat kukkimaan uudelleen. Kyläilemässä ollessaankin hän tutki mielellään talon kukkia.
Hän kuuluu myös arvostelleen kyläläisten koteja ja sanoneen, mitä pitäisi tehdä sisustuksen suhteen.
Sylvia Vuoristo oli napakkasanainen, sanavalmis, ei jäänyt vaille vastausta.
Hän ”heitti tarinaa” mielellään miesten kanssa. Mm. naapuritalojen rakennusvaiheiden aikana hän kävi mielellään juttelemassa työmiesten kanssa.
Nummelalaiset muistavat neiti Vuoriston sanavalmiudesta monenlaisia anekdootteja. Samankin vuoropuhelun kävijöiksi on mainittu useita eri henkilöitä, kuten seuraavan:
Kerran 1920-luvulla joku isäntämies tervehti tiellä neiti Vuoristoa sanomalla ”Hyvää päivää, ulosvetäjä”. Sylvi Vuoristo vastasi samaan tyyliin ”Hyvää päivää, sisäänpanija”.
1950-luvulla Härköilän kylätiellä oli monta kohtaa, missä lumi kinostui pahasti.
Tuusan entisen sahan kohdalla miehet lapioivat tietä auki. Neiti Vuoristo oli menossa Härköilään päin ja sanoi miehille: ”Koskaan en ole joutunut miehiä kiittämään”. Siihen Tauno Terkomaa vastasi kätilölle: ”Ilman miehiä Teillä ei olisi virkaakaan”.
Sylvia Vuoristo tunsi hyvin Raamatun ja kinasi mm adventistien kanssa uskon asioista. Kalle Malmstedtin kanssa keskusteli henkisistä asioista. Myös Almus Metson kanssa hän sanaili mielellään. Molemmat herrat asuivat myös Huhdanmäessä. Kun neiti Vuoristo kertoi Almus Metsolle käyneensä uimassa, vastasi Metso: ”Näkeehän sen, kun katsoo vettä. Vesihän kukkii aivan vihreänä”. Almus Metso ja neiti Vuoristo nimittelivät toisiaan ja sanailivat alituisesti, kun kumpikaan ei halunnut jäädä vaillle viimeistä sanaa.
Tiedot koonnut Ritva Miettinen. |