Päivitetty 5.2.2007

”Istuinkivi”-nimen tälle Härköilän kylän Hemmilän maista lohkotulle tontille kuuluu antaneen kirvesmies Ville Korsumäki, kun hän kerran istahti kivelle ja katseli sorakuopan reunalle rakennettua taloaan. Ulkohuone, ”puusee” oli niin reunalla, että vain puutolppa (pönkkä) esti sen kaatumisen alas kuoppaan. (kertonut Veikko Helle)

Vihdin kunnan antamien tietojen mukaan tontti on erotettu vuonna 1930,

Tämä talon asukkaisiin on jossain vaiheessa kuulunut mm. vuonna 1942 kuollut Maria Sofia Nordberg (*1843). Tanakan Nordbergskan takia naapurinrouva Sigrid Nordström oli niin mustasukkainen, että tervasi miehensä pajan ikkunat, ettei tämä voisi vilkuilla muita naisia.

Kirsti Hiltunen (o.s. Helle, *1926) muistelee, että hänen nuoruudessaan tontista olisi käytetty nimeä ”Kuperkeikka”. Silloin pienessä mökissä asui leskirouva Hanna Lehtinen (o.s. Teiskonen, *1883 Kuorevesi), jonka mies Kaarlo Fredrik Lehtinen oli kuollut vuonna 1927. Äidin kanssa asui ilmeisesti myös aina joitakin isosta lapsikatraasta. Hanna Lehtinen kuoli vuonna 1948, mutta silloin hän ei enää asunut tässä talossa, vaan Vihdintien varrella.

Hanna Lehtisen tyttärentytär Armi Anita Forsius (o.s. Lehtinen) on muistelmissaan kertonut Korsumäen vuosistaan 1934-1938, jolloin hän oli 5-9 vuotias seuraavasti:

"Peltola oli lasten koulumatkojen kannalta hankalassa paikassa. Sen vuoksi isoäitini muutti perhekuntansa kanssa kesällä 1934 lähellä Nummelan kansakoulua sijaitsevaan Korsumäen taloon (nyk. osoite Lohjantie 17). Aarne-eno lainasi pienen, kulmikkaalla hytillä varustetun kuorma-auton ja ajoi sillä tavarat uuteen paikkaan. Minä olin muuttaessamme vajaan viiden vuoden ikäinen.

Korsumäen talo oli rakennettu Lohjantien ja Nummelan harjun väliselle alueelle ja sen tontti tunnettiin nimillä Istuinkivi tai Kuperkeikka. Tytöistä Lempi ja Eeva olivat alkuvuosina vielä yläkoulussa. Lisäksi Lainan poika Viljo asui ajoittain Korsumäessä. Perhekunnan muut lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa, mutta he kävivät kuitenkin usein Korsumäessä.

Korsumäessä asuessamme Lyyli-äitini kävi katsomassa minua aikaisempaa useammin. Myös minä vierailin toisinaan hänen luonaan Helsingissä ja vietin päivän tai pari hänen kanssaan.

Isoäidillä ei ollut mitään vakinaista työpaikkaa ja lapset avustivat tarvittaessa häntä taloudellisesti. Hän kävi ajoittain työssä Luontolassa ja lisäksi eri taloissa avustamassa kiireisinä aikoina. Hän hankki elintarpeita perhekunnalle viljelemällä puutarhaa sekä keräämällä metsistä marjoja ja sieniä. Hän kävi myös kodeissa hoitamassa sairaita ja joskus synnyttäjiäkin. Hänellä oli lisäksi kansanparantajan taitoja, hän antoi hierontaa ja pani paikoilleen sijoiltaan menneitä niveliä. Hän myös pesi pois syyliä ihmisten käsistä. Hoitoon kuului jokin loitsu, jota en saanut koskaan tietää. Haavoja ja ruhjeita hän hoiteli piharatamon lehdillä. Joskus häntä pyydettiin jopa laittamaan vainajaa arkkuun. Isoäiti oli hiljainen, ystävällinen ja avulias, eikä hän koskaan loukannut ketään. Hän oli uhrautuva ihminen, joka ajatteli aina lastensa parasta.

Korsumäen talon varsinaiseen asuinkerrokseen johtava kuisti oli harjun puolella. Talossa oli suuri tupakeittiö ja makuukamari. Vinttikerroksessa oli kummassakin päässä kevytrakenteiset huoneet, joita voitiin käyttää vain kesäaikana. Niiden keskellä oli tilava ikkunaton välikkö. Korsumäen kivijalkakerroksessa oli suuri halkovarasto sekä perunakellari ja kylmäkellari. Käymälä oli varastorakennuksessa talosta Lohjalle päin. Käyttövesi jouduttiin aluksi hakemaan naapuritontilla olevan seppä Oskari Nordströmin pajarakennuksen kaivosta. Sepän emäntä tunnettiin omalaatuisena ihmisenä ja naisia tiellä nähdessään hänellä oli tapana sylkäistä kaksi kertaa heidän peräänsä. Hän oli kuulemma mustasukkaisuudessaan tervannut pajan ikkunat, että hänen miehensä ei olisi päässyt vilkuilemaan muita naisia.

Opin sanomaan r-kirjaimen muita myöhemmin, kuitenkin jo koulunkäynnin alkamiseen mennessä. Muistelen, että se parani huomattavasti sen jälkeen, kun minulta poistettiin posken turpoamisen vuoksi yksi maitohammas alaleuasta oikealta. Hampaan poisti hammaslääkäri Julia Huhtikangas, jolla oli vastaanotto aivan Nummelan keskustassa olleessa Flinkmanin talossa. ”Ärräni” oli kyllä vähän yli 10 vuoden ikään tavallista pehmeämpi ”ranskalainen ärrä”. Lukemaan opin jo 5-vuotiaana omasta aapiskirjastani.

Kaksi vuotta minua vanhempi Pirkko-tätini aloitti syksyllä 1935 alakansakoulun 1. luokan, ja silloin minä lähdin hänen mukaansa kuunteluoppilaaksi. Matka koululle oli varsin lyhyt, sillä koulu oli Lohjan maantien toiselle puolella, vain noin 300 metrin päässä Korsumäestä itään. Opettajana oli silloin Olga Brandt. Pulpetit olivat kahden istuttavia ja minä istuin silloin Pirkko Louhen vieressä. Kävin ”kuuntelukoulua” melko säännöllisesti koko lukuvuoden ajan.

Lukemaan opittuani seurasin myös sanomalehtiä. Pari kertaa lähetin Helsingin Sanomien ”Lasten omalle osastolle” piirroksen, toisen 5- ja toisen 6-vuotiaana. Kumpikin piirros esittää korkeaa ja kapeaa taloa, ja varmaankin sen mallina oli Korsumäen rakennus. "

Aili Helle (o.s. Ekman, *1910 Vihti) puolestaan on kertonut, että juuri Lehtisen mamma löysi sorakuopasta luonnonlähteen ja teki siihen kaivon, mistä myöhemmin johdettiin vettä jopa naapuritaloihin. Lähteensilmiä oli kaksikin. Vettä kutsuttiin ”hyllyvedeksi”, kun se tuli korkeammalta kuin pohjavesi. Naapuritonttien kaivot olivat syviä: Majamoiden kaivossa oli 10 rengasta, mutta Selinien kaivossa jo 42. Tässä sorakuopassa oli myös pitkään kylän palokaivo.

Maaliskuussa 1939 muutti Lohjalta tähän mökkiin kivenhakkaaja Kaarlo (Karl) Risto Sohlman vaimonsa Aune Marian (o.s. Lindfors, 1914 Lohja) kanssa. Mies kaatui talvisodan lopussa, maaliskuussa 1940. Välirauhan aikana Aune muutti Korsumäen talosta. Jatkosodan aikana hän piti Fanny Långströmin kanssa täyshoitolaa Lauri ja Fanny Långströmin talossa ja kävi Helsingissä ompelukurssia. Sen jälkeen hän työskenteli ompelijana ja avioitui uudelleen vuonna 1946 maalari Onni Törnströmin (1907 Vihti) kanssa. He rakensivat omakotitalon Ojakkalantien varteen.

Vuosina 1947-48 tämän pikkumökin yläkerrassa asui kiertävä rihkamakauppias Kustaa Lehtonen Elsa vaimonsa kanssa. Lehtosen rouva kuuluu piilotelleen perheen rahoja sukanvarressa. Kulkukauppias tunnettiin melkoisena ryyppymiehenä. Kustaa Lehtonen kuoli tässä talossa.

Kulkukauppias Kustaa Lehtonen Helsingin aseman edessä. Kuvan omistaa Helga Aaaltonen (o.s. Lehtonen), kulkukauppiaan veljentytär.

Korsumäen talon asukkaisiin on kuulunut myös seppä Sievisen perhe.

Luonnonlähteen vuoksi tontille voitiinkin myöhemmin perustaa sementtivalimo. Nummelan sementtivalimo Oy ei kuitenkaan toiminut kovin pitkään (1960-luvun lopulla?). Valimon omistajia olivat Osuusliike Auran johtaja Konsta Repo, apulaisjohtaja Toivo Lintumaa ja Ridalin tilan omistaja varatuomari Reino Kärävä. Sementtitiilejä valmistamassa oli ainakin Tilda Toivosen poika Uuno (*1909). Toivoset asuivat nykyisen Ainontien varrella vieläkin olevassa ”Tiltan Mökissä”. Korsumäen talossa asui tuolloin Lauri Ojanen perheineen.

Hiekkakuopan kohdalla, entisen sementtivalimon tontilla on nyt asunto-osakeyhtiö Tallerivi. Aivan Korsumäen talon paikalla eri tontilla on nyt kauppiasperhe Isokankaan liike- ja asuintalo, minkä tontin nimenä on edelleen Istuinkivi.

Isokankaat

Vuonna 1962 Pirkko (*1930 Helsinki, o.s. Wahlroos) ja Erkki Valde Isokangas (*1927 Virrat) ostivat Teuvo Korsumäeltä tämän Istuinkivi-nimisen tontin, jolla aivan hiekkakuopan reunalla oli kolmikerroksinen, huonokuntoinen asuinrakennus. Alakerrassa oli saunatilat ja niiden päällä kaksi asuinkerrosta. Vuonna 1967 Isokankaat rakensivat oman punatiilitalonsa. Siihen asti perhe oli asunut Ojakkalan koululla, missä Pirkko-rouva toimi opettajana. Perheeseen kuului kolme poikaa: Risto (*1959), Harri (*1961) ja Mikko (*1965).

Isokankaan perhe vuonna 1977.

Talon valmistuttua sen alakerrassa nykyisen K-kaupan tiloissa oli 1 ½ vuotta ala-asteen luokka, jota Pirkko Isokangas opetti. Oppilaita oli noin 25. Välitunneilla oppilaat olivat talon isolla pihalla. Nyt osa pihamaasta on jäänyt Lohjantien levennyksen alle.

Kuva Pirkko Isokangas.

Ruokailemassa lapset kävivät kivikoulun yläkerrassa, missä Helmi Salminen ja Oma-Bertta Myyryläinen toimivat tuolloin keittäjinä.

Vuoden 1969 lopulla avattiin talossa elintarvikeliike. Erkki Isokankaan veli Matti Isokangas oli kauppiaana. Hän asui Iittalassa ja kulki päivittäin Nummelaan. Hän oli kauppiaana täällä noin 10 vuotta. Isokankaan omat pojat olivat tuolloin vielä koulussa. Poikien serkun mies piti liikettä muutaman vuoden.

Vuonna 1985 pojat ryhtyivät pitämään elintarvikekioskia kotitalon pihalla. Kioski toimi samanaikaisesti varsinaisen kaupan kanssa. Se oli auki iltaisin ja viikonloppuisin. Kioski oli kuitenkin Erkki Isokankaan nimissä. Risto ja Mikko Isokangas pitävät nyt kotitalon K-kauppaa.

Kaupan pihalla tapahtuu kaikenlaista. Kuvat Pirkko Isokangas.

Lihatiski ennen kaupan laajennusta vuonna 1987.

Talon ulkonäkö ei ole vuosien varrella muuttunut, mutta varsinainen liiketila on suurentunut, kun kaupan varasto siirrettiin maan alle.

Erkki Isokangas tuli Nummelaan vuonna 1950 ja oli monet vuodet osuusliike Auran maatalousosaston varastonhoitajana. Vuonna 1965 hän siirtyi varastonhoitajaksi Valiolle Helsinkiin. Viimeisinä työvuosinaan hän oli Valiolla isännöitsijä. Eläkkeelle hän jäi 1980-luvun lopulla. Erkki Isokangas kuoli vuonna 2000.

Pirkko Isokangas asuu talossa edelleen.

K-kauppa Isokangas toukokuussa 2002. Kuva: Vesa Valtonen.

(Helga Aaltosen (o.s. Lehtonen), Aili Hellen, Veikko Hellen, Kirsti Hiltusen (o.s. Helle), Pirkko Isokankaan, Valle Jokisuun, Kerttu Långströmin, Mikko Långströmin, Linnea Valon antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen)