Lastenlasten
muistoja
Fiina ja Kalle Laaksosta
Kalle
Vihtori Laakso (11.9.1881 - 11.9 1961) ja Maria Josefiina (Fiina)
Laakso (o.s. Salin; 15.2.1984 - 10.7.1969)
Meidän
Pappa ja Mummu Mervi Lemmetyisen (o.s. Sassi) ja Eeva-Liisa Tapion
(o.s.Sassi) muistelemina
Asuimme
Mervin kanssa Mummulassa Hellen
Veikon yläkerrassa vuosina1953-1954. Mummulassa oli köökki ja
kammari. Mummu huushollasi keittiössä, ruoka valmistettiin
klapihellalla. Hellan yläpuolella oli seinään kiinnitettynä Oskarin
oksa, jossa kuivui pikkupyykki hellan lämmössä öiseen aikaan. Köökin
akkunasta näkyi junanrata melkein Ojakkalaan asti. Katselimme Papan
kanssa junankulkua radalla. Akkunan edessä oli vihreä laatikollinen
keittiön pöytä, jonka toisessa
laatikossa säilytettiin kaffelit. Muistamme ruokailut ja
erityisesti iltateen juonnin tuon pöydän ääressä. Tee juotiin
sinikuvioisista kupeista ja parasta oli se ranskanleipä, jota saatiin
teen kanssa. Leipä ostettiin Visosta
(Vihdinseudun Osuusliikkeestä). Pappa ja Mummu ryysti kaffetta tassilta
sokeripalan kera ja joivat pootoorit. Kammarissa oli pieni pystykamina,
joka talvella antoi lämpöä huoneeseen. Siellä oli myös iso komero,
jossa päivällä säilytettiin mm. Papan pukkisänkyä. Sängyn sai kasaan,
joten se mahtui ahtaaseen komeroon. Pappa nukkui köökissä, me
nukuimme Mummun kanssa kammarissa. Kammarissa oli pieni avoin alkovi,
jossa mummun sänky oli. Me nukuimme Papan tekemässä sivustavedettävässä
soffassa. Päivällä soffassa oli puukansi ja illaksi se levitettiin
meidän pediksi.
Sivustavedettävä
soffa
Soffan
yläpuolella oli kaksi taulua, jotka iskostuivat muistiin siinä unta
odotellessa.
Kuvassa
vasemmalta Vappu Sassi, Isomummun sylissä tyttärentyttären tytär Anu
Tapio,
seinällä vaikuttavat taulut.
Kammarissa
oli akkuna, josta Pappa keinutuolissa kiikkuessaan katseli Vihdintielle ja erityisesti puusepänverstaalle. Akkunan
edessä oli massiivinen kirjoituspöytä, jonka ääressä Pappa oli tehnyt
töitään. Kammarissa oli myös piironki, jonka päällä oli piianpeili
laatikostoineen.
Piianpeili
Mummulassa
haisi kanfertti, sitä käytettiin lääkkeenä, sillä hoidettiin monia
vaivoja.
Pappa
75-vuotispäivänä 11.9.1956 otetussa kuvassa. Päällä hänellä on
"tupakkitakki",
jonka hän sai syntymäpäivälahjaksi. Kuvan omistaa Mikko Laakso.
Pappa oli
ryhdikäs, asiallinen, rauhallinen, turvallinen. Häntä arvostettiin
kylässä, hän oli ollut kunnanvaltuutettuna ja mukana Nummelan Työväenyhdistyksen
toiminnassa. Hän ei paljoa puhellut, mutta omalla olemuksellaan piti
meidät aisoissa. Me nuoret ihailimme Papan käsialaa, se oli todella
kaunista. Pappa keräsi tietoa almanakkaan; säähavaintoja,
muuttolintujen saapumista ym., monen muun tavoin.
Mummu
11.9.1956, takana näkyy alkovin pikkuinen tuuletusikkuna.
Kuvan omistaa Mikko Laakso.
Mummu
oli myös rauhallinen, turvallinen, asiallinen, ystävällinen. Myös
hänestä pidettiin kyläläisten keskuudessa. Mummu oli ollut mukana
Nummelan Työväenyhdistyksen naisosastossa ja Nummelan Martoissa.
Siisteys oli hänelle tärkeää, Mummu korosti meille aina hyvän ryhdin
merkitystä ja kehotti istumaan suorassa. Hiusten siisteydestä hän myös
muistutti pitämään huolta.
Mummu
teki usein "Inkoonpuuroa" tai uutispuuroa. Puuro syötiin
voisilmän, maidon tai piimän kanssa. Puuroa syötiin, jos sitä
jäi, seuraavana päivänä paistettuna.
UUTISPUURO
(6 hengelle)
3
ltr.
vettä
1½ rkl. voita,
5-6
dl. karkeita
ruisjauhoja,
2 " suolaa.
Vesi
kiehautetaan, ruisjauhot vispilöidään sekaan,
vähitellen
ja varovasti, ettei jauhot kokkaroidu. Sitten
puuro
vatkataan hierimellä tahi kapustalla, saa kiehua
noin
1 tunnin, maustetaan, ja voi sekoitetaan joukkoon.
Ohje
on keittokirjasta, jonka Mummu oli voittanut Länsi-Uudenmaan
kansanopiston (L.U.K.O.)
toverikunnan hiihtokilpailuista 22.3.1909..
Kuvassa
kansi ja etusivu kyseisestä keittokirjasta. Painos vuodelta 1908.
Mummu
valmisti peittoja. Pappa oli tehnyt hänelle kehikon, joka oli
tarkoitukseen sopiva. Siinä oli ristikkäiset jalat, aluskangas
levitettiin ensin kehikkoon ja sitten peiton vanu ja viimeisenä
päälikangas. Tämän jälkeen peiton osat tikattiin isolla neulalla yhteen
ja lopuksi huoliteltiin reunat. Kehikko oli levällään kammarissa, kun
Mummu työsti peittoa. Sen sai hyvin kasaan, vaikka siinä oli peiton
teko kesken.
Pappa
ja Mummu tekivät tallukoita, pärekoreja, kesällä saunavihtoja ja
keväällä varpuvispilöitä. Mummu kutoi sukkia ja kintaita, olihan
hänellä useita lastenlapsia.
Eeva-Liisalla
on jäänyt eräs Mummun sanoma lause mieleen opettavaksi tokaisuksi:
"AIKA AIKAA KUTAKIN". Eeva-Liisa oli nuori äiti ja lapsi vei kaiken
ajan, Mummu lohdutti tällä sanomalla tarkoittaen, että nyt on aika
lapselle, ei hän ikuisesti ole pieni. Tätä ohjetta Eeva-Liisa on vienyt
eteenpäin jopa niin, että nyt hänen oma tyttärentyttärensä
Pipsa toistaa sitä hänelle, kun Eeva-Liisa on surrut mennyttä tai
murehtinut tulevaa.
Isomummun
sylissä Anu Tapio kesällä 1967. Taitaa lapsen kädet olla kylmät, kun
huolehtiva Isomummu peittelee niitä.
Mervi
muistelee käyneensä Mummun luona kylässä, kun Mummu asui yksikseen. Hän
keitti kaffeet ja kertoi tarinoita nuoruudestaan. Kun Mummu
oli todella sairas, Mervi oli hänen luonaan joskus öitäkin.
Kuvat
kirjoittajien kokoelmista ellei toisin mainita.
Mikko
Laakson muistelmia Papasta ja Mummusta
Mummu on
muistikuvissani lempeä ja turvallinen pienen pojan hoivaaja. Hänen
ystävällinen hymynsä on vieläkin silmissä.
Mummu oli
ilmeisesti uskonnollinen, koska hän painotti sitä, että hänen
lapsuudenkodissaan luettiin Raamattua. Ainakin Jouluevankeliumi oli
tärkeä. Mummu puhui joskus perussynnistä ja totesi heikon ihmisen
tekevän sitä.
Mummun
tekemä Inkoonpuuro jäi mieleeni. Sitä ei siihen mennessä äiti ollut
tehnyt. Erityisesti jäi mieleen, että Pappa söi puuron piimän kanssa.
Liekö ollut kirnupiimää, en tiedä.
Jostain
syystä jäi mieleen maaliskuun puolivälin tienoo, silloin olin hiukan
alle kolmivuotias. Äiti oli silloin Vihdissä synnytuslaitoksella
hakemassa veljeäja minä todennäköisesti Mummun hoivissa Suvimäessä. Sieltä me
paarustimme Luontolan ohi kulkevaa auraamatonta tietä Vihdintien
varteen odottamaan äitiä, joka saapui pirssiautolla. Auto jatkoi
matkaansa, koska kyydissä oli toinenkin äiti vauvan kanssa. Me
jatkoimme matkaa kotiin Mummun potkukelkalla. En kuitenkaan enää pysty
hahmottamaan, oliko siitä mitään apua uuden perheenjäsenen kotiin
kuljettamisessa.
Paljon
myöhemmin, kun asuin jo Pieksämäellä, kävin Nummelan reissuilla
Mummuakin katsomassa. Meidän esikoispoika syntyi
11.9.1965. Hän oli alle vuoden ikäinen, kun Mummu sai hänet
syliinsä ja totesi: Kyll on tyrnä poika! Ymmärsin, että tyrnä/tyrnävä
tarkoittaa jäntevää.
Takana
vasemmalla Liisa Laakso, Mummu ja Pappa, keskellä Eeva Laakso ja edessä
vas. ehkä Maissi Laakso ja Toini Laakso. Kuvan omistaa Maissi Laakso
Laakson
perhe Suvimäen pihalla. Takana vas. Toini, Liisa, Pappa, Antti ja
Mummu. Edessä Esko, Matti, Eeva ja Vappu. Kuvan omistaa Mikko
Laakso.
|