Päivitetty 24.4.2015

PEIPPOLA

Lohjantie 37 

Vastavalmistunut Peippola.

Linnea   ja Toivo Valo ostivat 1940-luvun puolivälissä noin 2000 neliömetrin suuruisen tontin Lohjantien varrelta. Alue  kuului  Hännisen tilan maihin (Saarela). Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1947. Toivo Valo oli itse mukana rakentamassa. Tontille valmistui lautarakenteinen kaksikerroksinen talo. Kahden tyttärensä, Leenan  ja Tuulan  kanssa Valot muuttivat tänne Kanervalan pihamökistä.


Peippola pihan puolelta. Takana portailla Toivo ja Linnea Valo.  Toivon edessä Linnean äiti Ida Ahlfors ja oikealla Linnean sisar Saga Hiltunen. Isoin tyttö on Sagan tytär Raili ja edessä Toivon ja Linnean tyttäret Marja-Leena ja Tuula.

Toivo Valo sylissään nuorempi tytär Tuula. Kuvattu Tuulan kummisedän Niilo Mäen mökillä.

Talon alakerrassa oli kaksi huonetta ja keittiö. Yläkertaan valmistui ensin yksi huone, toinen rakennettiin eteisaulan lisäksi myöhemmin. Toisessa yläkerran huoneista  oli hella, toisessa lämmityskamina. Myös alakerran huoneissa oli kaminalämmitys, joskus myös sähköpatteri. Kellarikerroksessa olivat sauna ja erilaiset kellaritilat.   

Alkuvaiheessa tontti kasvoi männikköä. Valot raivasivat itse puutarha- ja pihamaan.  Omenapuut ja marjapensaat sekä perunamaa olivat Lohjantien puolella.  Talo oli kauempana tiestä. Nurmikkoalue oli talon sisäänkäynnin  puolella. Linnea-äiti hoiti puutarhan. Siellä kasvoi myös komea kirsikkapuu. Ulkorakennuksen päädyssä oli sipulimaa.

Ulkorakennuksessa oli puuvaja sekä varastotila.  


Retkellä valkovuokkometsässä. Valon perheen mukana Linnean sisar Saga Hiltunen Raili- tyttärensä kanssa.

Uuden oman kotipihan omenapuu.

 
Linnea ja Toivo Peippolan pihaan johtavalla ajoväylällä.  

    

Sukulaismiehet heittävät leijaa  vuonna 1968. Oikealla Toivo Valo. Taustalla Peippolan ulkorakennus.


Perheellä oli Turre-niminen koira sekä joskus myös kissa. Sekarotuinen pystykorvantapainen Turre eli 16-vuotiaaksi. Se oli isäntänsä paras kaveri, jolla oli tapana istua vaatturin pöydällä ja seurata töitä verstaassa. Turre oli myös hyvä vahtikoira. Jos joku tuli taloon sisään eikä kukaan omasta väestä ollut paikalla, koira ei päästänyt vierasta ulos talosta, ennenkuin omistaja tuli paikalle. Marja-Leena Huttunen (o.s. Valo) on myös kertonut, että Turre istui mielellään polkupyörän tarakalla, kun perhe lähti esim. retkelle Hiidenveden rantaan tai saarille. Turren alla oli tyyny ja se nojasi tiukasti ajajaan.

Turre. Kuva Terttu Alanko.

Pihakeinussa Tuula ja naapurin poika Markku Aho.

Peippola pihan puolelta.

Asukkaat 

Toivo Valo (*1913 Vihti) hankki ammatin vaatturimestari Väinö Louhen  opastuksella Louhen verstaalla, kunnes perusti oman räätälinliikkeen kotiinsa vuonna 1953. Sitä ennen hän työskenteli vuoden verran Stockmannilla Helsingissä.


Outi Pärnäsen tekemän haastattelun yhteydessä ollut kuva ja sen teksti. Julkaistu Luoteis-Uusimaassa 11.10.1979.
”Räätäli istuu siinä, missä suutari syö.” - Tämä sanonta pitää paikkansa, sanoo Toivo Valo. Istuma-asennossa on mukavinta työskennellä, sillä ommeltava vaate on siinä tarpeeksi korkealla.

Toivo Valo työpöydän ääressä.

Kotitalossa Topin (kuten Toivoa yleensä kylällä kutsuttiin) työtilan paikka vaihteli.
Välillä hän teki töitä keittiössä, välillä toisessa kamareista. Hänellä oli suuri ns. vaatturinpöytä, jolla hän istui usein jalat ristissä. Kankaiden mallikirjat olivat kotona. Asiakkaiden valitsemat kankaat tilattiin tukkuliikkeistä. Toivo Valon työvälineet  (sakset, napinläpirauta, silitysraudat) kuuluvat nyt vaatturiksi kouluttautuneelle lapsenlapselle.

Topi teki miestenpukujen ohella myös hiihtohousuja ja  naisten jakkupukuja. Häneltä tilattiin myös mm. osuusliike Auran kassavirkailijoiden työasut.  Jossain vaiheessa kerrottiin, että Veikko Hellen ollessa kansanedustajana puolet Eduskunnan väestä teetti pukunsa Toivo Valon liikkeessä. Romaneille Toivo Valo teki pussihousuja. He olivat erittäin tarkkoja työn laadusta, mm. housujen prässeistä. Harvassa perheessä isä on valmistanut tyttären ja tulevan vävyn vihkiasut.

 
Linnea Valo

 Maili (Maikki) Vikman  ja Linnea tutkivat muotilehteä.

Linnea Valo (*1917 Espoo: o.s. Ahlfors) työskenteli naimisissa ollessaan mm. Sellgrénin kutomossa Palojärvellä, oli muutaman vuoden osakkaana Nummelan pesulassa, kunnes siirtyi Martela Oy:n palvelukseen. Siellä hän työskenteli aluksi kutomossa, myöhemmin keskusvaraston tarvikehoitajana. Kotona hän auttoi puolisoaan napinläpien teossa, sillä ne tehtiin Toivo Valon liikkeessä aina käsin.


Linnea ja komea amaryllis.

Sekä Linnea että Toivo olivat hyvin musikaalisia. He lauloivat Nummelan laulukuorossa,
myöhemmin Eläkkensaajien kuorossa. Toivo opetteli soittamaan myös torvea, kun Väinö Louhi häntä kehotti, mutta ei soittanut koskaan Nummelan torvisoittokunnassa. Omaksi ilokseen hän soitti myös mandoliinia. Linnea taas soitti pianoharmonikkaa.

Linnea hiihtämässä.


Tuula naapurilasten Markku Ahon ja Timo Färmin kanssa hiihtämässä lentokentällä. 


Koko perhe harrasti ulkoilua. Polkupyörillä ajettiin Hiidenveden rantaan ja veneellä mentiin Papinsaareen. Jokamiehen lakanakankaasta Topi teki telttasaunankin. Kivikasan päällä poltettiin ensin halkoja. Kuumat kivet antoivat hyvät löylyt.  Iso teltta oli tarpeen myös Norjaan tehdyllä retkellä.


Norjan retkellä. Topi ja Tuulan kummisetä Niilo Mäki sekä istumassa hänen poikansa Martti Mäki.

Valon perhe 1940-luvun lopulta.   

Isä Toivo ja tyttäret Marja-Leena ja Tuula sekä  Ida-mummi.



Topi omenapuun luona.


Linnea omenapuun luona. Linnean asun yläosa on näyte hänen taidokkaista virkkuutöistään.

Perheen tyttäret:

Terttu Marja-Leena   (1939-1998; myöh. Huttunen)
Tuula Anneli              (*1944; myöh. Virta)

Marja-Leena rippikuva vuodelta 1954.

Sisarukset Marja-Leena ja Tuula.

Tuulan rippikuva vuodelta 1960.

Tuula vanhempiensa ja sisarensa Marja-Leenan kanssa konfirmaatiopäivänä kotipihalla. Kuvassa myös perheen koira  Turre.

Leena työskenteli sekä Sellgrénin kutomossa että Martelassa. Tuula on ollut perhepäivähoitaja, mutta enimmän osan työvuosistaan hänkin työskenteli Martelassa ja osallistui aktiivisti ammattiyhdistystoimintaan. Molemmat tyttäret  ovat asuneet Nummelassa.

Tuula Virta on kertonut, että isä oli tarkka, mutta ei pihi. Kun tytär tahtoi hankkia itselleen jonkin uuden vaatekappaleen, ei isä antanut ostaa, vaan sanoi tekevänsä sen, kun tytär ensin valitsi sopivan kankaan.  Isä olisi opettanut  myös tekemään vaatteita, mutta tytärtä ei kiinnostanut. Vielä sairastaessaankin isä  tenttasi tyttäriltä kaikenlaisia asioita eli olivatko he ”ajan tasalla”. Samoin hän kyseli lapsenlapsiltaan. Yhdessä he pelasivat Kimbleä.    

Kun Linnea kävi töissä, hänen äitinsä Ida Ahlfors huolehti lapsenlapsista. Jonkin aikaa Ida-mummo asui Linnean ja Toivon talossa, mutta viimeiset elinvuotensa Pääkslahden vanhainkodissa. Ida Ahlfors eli 87-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 1967.


Ida Ahlfors Peippolan kaivolla. 


Kun Toivo Valo ei heikentyneen terveytensä takia enää jaksanut tehdä räätälintöitä, perhe alkoi harkita oman talon myyntiä. Vuonna 1981 Topi luopui työstään ja  Linnea ja Toivo  muuttivat rivitaloon Albertinkadun varrelle. Sairastettuaan pitkään Parkinsonin tautia Toivo Valo kuoli vuonna 1987.


Neljä polvea: mamma Linnea, tytär Leena Huttunen, tyttärentytär Päivi Rajakari ja neljännen polven edustaja Sonja Rajakari. Kuva vuodelta 1985.

Linnea Valo jaksoi vielä vuosien ajan pirteänä osallistua monenlaisiin harrastuksiin. Hän teki ahkerasti erilaisia käsitöitä, oli mukana Nummelan Eläkkeensaajien toiminnassa, mm, laulukuorossa sekä osallistui erittäin aktiivisesti Koti-Nummelan kylähistoriaryhmän työhön.

Linnea Valo kuoli vuonna 2010.