Brofeldtien talon kesävieraat

Anna Hyvärinen (*1877 Helsinki) oli jo nuoruudessaan ollut kesävieraana Tuusalla. Hän oli maakauppias Anton Kristian Sjelfmanin Olga-tyttären (*1875) (sittemmin Salama) luokkatoveri ja myöhemmin ilmeisesti myös Kalle Fredrik Sammalkarin (ent. Sjelfman) opettajavaimon Lydia (Lytti) Virtasen (*1878) opiskelutoveri. Sekä Väinö (*1883 Kokemäki) että Anna Aaltonen olivat valmistuneet kansakoulunopettajiksi Jyväskylän seminaarista. Tuusalaisilta saatiin tieto Brofeldteistä, mutta monet muutkin vihtiläistalot olivat Hyvärisille tuttuja. Mm. Palojärvellä Annan veli Toivo Hyvärinen oli viettänyt kesiä. Hän osti kuitenkin vuonna 1920 perheelleen kesäpaikan Haapakylästä Vesikansaan johtavan tien varrelta (vielä nykyäänkin tiheän kuusiaidan sisällä).

Anna ja Väinö Aaltonen olivat valmistuttuaan opettajina Vallilan koulussa ja myöhemmin Kallion kansakoulussa.

Aaltosten kolmelapsinen perhe (Anna Liisa *1912, Helena *1914 ja Olli *1915) alkoi 1920-luvulla viettää kesiään Nummelassa. Kesällä 1920 perhe asui Kuikulla Laneuksen perheen tiloissa. Vuosina 1921-1928 kesät vietettiin Brofeldtien talossa, mutta kun lasten kasvaessa ja isoäidin sekä kotiapulaisen kuuluessa perheeseen tarvittiin enemmän tilaa, muuttivat Aaltoset kesäksi 1929 Tuusan rakennuksiin kuuluneeseen Pirttiin. Tuusan Rauha-tyttären mies Onni Pesonen oli myös opettaja, liikunnanopettaja. Seuravana kesänä Aaltoset saivat kesäkodin harjun takaa Malmströmin huvilasta, jonka myöhemmin osti professori Louhivuori. 30-luvulla Aaltosen perhe oli kesäisin usein Hyväristen huvilassa Haapakylässä.

Anna Liisa Reinikainen (o.s. Aaltonen) on kertonut, kuinka pitkän matkan lapset joutuivat kävelemään, kun lähtivät uimaan Hiidenveden rantaan. Ensin Albertinkatua ylös, Lohjantien yli, siitä metsään ja ylös harjulle ja sieltä tasanteen jälkeen mäkeä alas Hyvärisille, mistä ensin haettiin uimakopin avain. Serkut lähtivät usein mukaan uimaan alas rantaan. Raatosaareen taas soudettiin retkelle.

Urheilemassa käytiin Nummelan torilla Lohjantien varrella (nykyisen kirjastorakennuksen yläpuolella). Torilla käytiin tietysti myös ostoksilla, kun oli toripäivä. Kello 6 aamulla Anna Liisan äiti Anna Aaltonen ja Hilda Brofeldt lähtivät torille, jonka avautumisen kuulutti aina joku puuseppä Hellen vanhemmista pojista. Liha oli pitänyt tilata aina etukäteen. Torilla oli kaksi kilpailevaa lihakauppiasta = teurastajaa.

Kävellen Anna Liisa Reinikainen muistaa Hilda Brofeldtin kanssa käyneensä mm. Vuorelassa ja Päivölässä, mistä itse poimien saatiin ostaa mansikoita.

Kävellen käytiin myös tapaamassa Helena Aaltosen (myöhemmin Rahtu) luokkatoveria Raakel Jotunia Simolassa asti.

Nummelan muistoihin kuuluvat myös käynnit asemalla "junaa päästämässä". Tytöt kävivät kävelemässä ja katsomassa, keitä muita nuoria saapui paikalle. Hellen isoilla pojilla oli olkihattu päässä, valkoinen tennispaita ja tossut. Veikko oli tuolloin vasta paljain jaloin liikkuva polvihousupoika.

Helvi Lindgréniin (myöhemmin Helle) Anna Liisa tutustui kesällä 1927 yhteisen helsinkiläisystävättären Helvi Voutilaisen kautta. Ilmeisesti seuraavana vuonna Lindgrénien talossa Eroittajassa pidettiin nuorten kutsut, joilla oli mukana sekä nummelalaisia että kesävieraita.

Myös Seuratalossa pidettiin juhlia, esim. suojeluskunnan järjestämiä. Kerran myös kesävieraat järjestivät juhlan, jossa Anna Liisa oli mukana kansantanhussa. Kerttu Bernhard soitti pianoa, Vihdin mieskuoro lauloi, esitelmiä pidettiin, vierailijana mm. kirjailija Immi Hellén. Nummelan poikien (Nummelinit, Esko Helle ym.) orkesteri soitti.

Anna Liisa ystävystyi ennen kaikkea Alénin perheen lasten kanssa. Suoma Alénista tuli todella monivuotinen, läheinen ystävä. Anna Liisa oli myös mukana Suoma Alénin ja Paavo Hietasen hääjuhlassa Nummelan työväentalossa vuonna 1929. Vielä vuonna 1944 Anna Liisa Reinikainen kävi kylässä Suoma Hietasen luona tämän asuessa lapsineen Lohjantien ja Albertinkadun kulmassa (Tapiola II). Myöhemminkin ystävykset tapasivat Suoman työpaikalla, Vihdinseudun osuusliikkeen ravintolassa, jonka emäntä Suoma Hietanen oli. Lempeä Suoma oli kuulema tullut eniten äitiinsä Olgaan, joka oli äärettömän kiltti kaikille lapsille, myös vieraille, vaikka perhe asuikin niin pienissä tiloissa. Myös ajuri Alén oli kiltti ja otti lapset aina "liukuumaan" (= kyytiin) Keskipisteelle, mistä palattiin juosten kotiin. Nuorimmalle lapselleen Helville (*1918) isä leperteli sanoen "Tull' sylyyn papan pääsky".

Alénien kaikki lapset olivat todella mukavia. Vanhimmasta pojasta Alfredista (*1901) Anna Liisa Reinikainen muistaa nähneensä vain kuvan kamarissa.

Ester Alén (*1904) oli ilmeisesti eniten isänsä kaltainen, puhuikin kuin isänsä. Ester kävi kansanopistoa Haapakylässä. Esterin puoliso Akke Selin oli hennompi tyyppi.

Myös Anna Liisan veli Olli löysi mukavan ystävän Alénin lapsijoukosta. Ahti Alén ('1914) ja Olli Aaltonen tapasivat toisiaan usein myöhemminkin. Alénin Topin (Toivo *1910) Anna Liisa Reinikainen taas muistaa tavattoman vitsikkäänä poikana, joka aina nauratti muita.

Naapurissa asuneiden kauppias Tainion lasten kanssa Aaltosen tytöt myös leikkivät. Muutenhan eivät naapuritalojen asukkaat olleet missään tekemisissä keskenään. Tainion keittiön ikkunan alla oli narukeinu, mihin Anna Liisa riensi keinumaan heti kun perhe tuli maalle.

Sodan uhatessa lokakuussa 1939 Anna Liisa Reinikainen tuli jälleen Helsingistä Nummelaan, tällä kerralla Hannulan Friimille. Hannulan emäntä Tuusan talon tytär Lempi Kaarlola oli vanha tuttu. Talvisodan aikana Anna Liisa käveli usein Enäjärven yli Nummelaan käydessään mm. Tainion kaupassa ostoksilla.

Kuvassa Reinikaiset, vasemmalta Antti (*1939), Olli (*1941) ja Anna Liisa sylissään Pekka (*1942).  Kuva on otettu  Brofeldtin talon pihan puolen verannalla kesällä 1943.

Vuonna 1943 Anna Liisa Reinikainen asettui lapsineen taas kerran Brofeldtin Hildan taloon. Heillä oli käytössään alakerran pienet kamarit. Vuonna 1944 he olivat Hyväristen huvilassa, Toivolassa ja sieltä Anna Liisa Reinikainen lähti elokuussa 1944 Vihdin kirkonkylän synnytyslaitokselle synnyttämään tytärtään. Reinikaisen pojat kiusottelivat Maija-siskoaan kutsumalla tätä "maalaiseksi". (Pojat syntyneet Helsingissä)

Anna Liisan äidin, Anna Aaltosen vielä eläessä Hilda Brofeldt kävi häntä joskus tervehtimässä Helsingissä ja yöpyikin heillä. Hän myös auttoi jonkin verran Väinö Aaltosen sairastaessa. Väinö Aaltonen kuoli vuonna 1948 ja Anna Aaltonen vuonna 1950.

Ennen sotia helsinkiläiset tulivat Nummelaan yleensä junalla Hyvinkään kautta, mutta joskus vielä 40-luvullakin. Anna Aurora Aaltonen oli kyllä kerran kävellytkin Nummelasta kaupunkiin, kun joku talutti sinne lehmäänsä. Sota-aikana tultiin Helsingistä Nummelaan myös kuorma-autolla. Nummelasta sai kyllä muuten aina taksinkin hakemaan. Talvisodan syttyessä autoilija Lauri Luoto haki Reinikaiset maalle.

Vuonna 1947 Reinikaiset hankkivat oman huvilan Korpilahdelta ja alkoivat viettää kesiänsä siellä. Anna Liisa Reinikaisen veli maisteri Olli Aaltonen piti myöhemminkin yhteyttä Hilda Brofeldtiin, kun hän perheineen asui useita kesiä Hannulan Alinan huvilassa. Aaltoset luopuivat kesänvietosta Nummelassa vasta 1980-luvulla.

(Maisteri Anna Liisa Reinikaisen haastatteluista helmikuussa ja toukokuussa 2002 koonnut Ritva Miettinen)