Albertinkatu 3 / Asemantie

HAAPANIEMI

Näkymä Asemantieltä maaliskuussa 1917. Venäjän helmikuun vallankumouksen uhrien muistojuhlan mielenosoituskulkue Nummelan aseman edustalla. Varsinaisen juhlan seuratalolla järjestivät venäläinen sotaväki ja paikalliset edistysseurat yhdessä. Airueena kuvassa oikealla Nummelan työväenyhdistyksen puheenjohtaja Arthur Tulonen, joka teloitettiin keväällä 1918.

Kuvassa seuraavat rakennukset: vasemmalla Albertikadun kulmassa Tainion talouskauppa, keskellä Brofeltin perheen Haapaniemi ja takana vaalea asemapäällikön talo.
Kuva Veikko Hellen kokoelmista.

Haapaniemen, alunperin 0.8 hehtaarin suuruisen tontin päärakennus sijaitsi Asemantien varrella. Haapaniemi ympäröi kahdelta sivulta Albertinkadun ja Asemantien kulmassa olevaa kauppias Tainion omistamaa Haapalaa, jonka pohjoispuolella Haapaniemi siis ulottui Albertinkadulle asti.

Kuvassa Haapaniemi on taaempana näkyvä harmaa talo. Etualalla on Haapalan vaalea päärakennus.

Lainhuudatusasiakirjassa (1921-1922) sekä Haapalan että Haapaniemen varaajaksi / omistajaksi on merkitty kauppias Kalle Tainio, joka tuolloin ilmeisesti sai haltuunsa vain Haapalan alueen. Tästä alkoi monia vuosia jatkunut rajariita tonttinaapurusten kesken.

Haapaniemen tontilla oli kuitenkin kauan aikaisemmin, jo 1800-luvun lopulla asunut Matts Johan Fredrik Brofeldt (Brofelt) (* 1835 Pyhäjärvi) perheineen.

Johan Brofeldt piti tuolloin aseman tienoon kestikievaria, majataloa, mistä sai hevoskyydin. Muita Nummelan kestikievarinpitäjiä olivat tuolloin kauppias A. Sjelfman, leipuri Kaarle Suomi ja kauppias Abraham Törmänen. (Myllyniemi: Vihdin historia 1800-1918, s. 155)

Kestikievarinpitäjä Johan Brofeldt, joka ilmeisesti toimi myös asemamiehenä, kuoli vuonna 1915. Hänen vaimonsa Sofia Vilhelmiina Tallgren (*1839 Vihti) oli kuollut jo vuotta aikaisemmin (1914). Heillä oli kaksi tytärtä: Aina Vilhelmiina (*1865 Helsinki) ja Hilda Adele Vilhelmiina (*1875 Vihti). Tyttäret, joita kylällä kutsuttiin Brofeldtin neideiksi, jäivät asumaan Asemantien varren suureen taloon. Naapureiden kanssa käytyä rajariitaa puitiin parinakin syksynä käräjillä. Brofeldtit voittivat asian vuonna 1925. Välirikko naapureiden kanssa oli kuitenkin niin täydellinen, ettei heidän kaupassaan voitu asioida, eivät edes kesävieraat solidaarisuussyistä uskaltaneet sinne mennä. Vain lapset piipahtivat joskus hakemassa Tainiolla valmistettua limonaadia (limpsaa). Vain yhdeksi päiväksi tehtiin sovinto: Kun Fanny Tainio täytti 50 vuotta vuonna 1932, käytiin häntä onnittelemassa. Vasta Aina Brofeldtin kuoltua vuonna 1941 nuoremmasta sisaresta, Hildasta, joka jo aikaisemminkin olisi ollut myöntyväisempi seurustelemaan naapureiden kanssa, tuli hyvä ystävä heidän kanssaan.

Myös Hilda Brofeldt asui Haapaniemessä kuolemaansa asti 1959. Ennen kuolemaansa hän kuitenkin myi kiinteistön Lampi-nimiselle perheelle. Ostajat oli ilmeisesti Hildan vanhoja tuttuja ja Hilda sai jäädä asumaan alakerran pieneen kamariinsa uusien omistajien tullessa taloon. Myös kaikki irtaimisto jäi ostajille.

Brofeldtien rakennukset

Brofeltien talo oli suuri, kaksikerroksinen, olihan se aikaisemmin ollut majatalo. Taloon oli kaksi sisäänkäyntiä, toinen Asemantieltä lasiverannan kautta suureen eteisaulaan, toinen myös verannan kautta, pihan puolelta. Tien puolella oli jonkinlainen torniosa. Rakennus oli siis melkoisen erikoinen verrattuna aseman tienoon muihin taloihin. Kyläläisten mielissä talo oli aina tumma, harmaa, maalaamaton, mutta suuri.

Alakerran itäsivulla oli iso huone ja länsisivulla 3 kamaria. Keittiössä ei ollut lainkaan ikkunaa ulos, vaan ainostaan verannalle. Yläkerrassa oli iso sali, missä myös joskus pidettiin käräjiä. Molemmilta verannoilta johtivat portaat yläkertaan, missä enimmäkseen ei kyllä asuttu. Joskus sinnekin kyllä majoitettiin joku kesävieras, mm. neiti Iisakka Oulusta.

Tien puoleisella lasiverannalla Brofeldtin neideillä oli ajan tavan mukaan kauniit kesäkalusteet (korituolit), huoneissa vanhoja huonekaluja sekä hienoja peilejä.

1920-luvun ensimmäiset kesävieraat Haapaniemessä olivat ilmeisesti Spolanderit (sittemmin Puolanne), jotka myöhemminkin kävivät Brofeldtin neitejä tervehtimässä. Mutta heidän jälkeensä kahdeksana 20-luvun kesänä peräkkäin asui Brofeldtien talossa sama helsinkiläinen opettajaperhe, Väinö ja Anna Aaltonen (o.s. Hyvärinen) kolmen lapsensa kanssa. Heidän tyttärensä maisteri Anna Liisa Reinikainen (*1912) on antanut Koti-Nummela ryhmälle paljon arvokasta tietoa Haapaniemen talosta ja sen asukkaista, naapureista sekä elämästä Nummelassa.

Tyttäret nukkuivat eteisaulassa ja vanhemmat sekä pikkuveli isossa huoneessa. Brofeldtin neideillä oli silloin käytössään alakerran pienemmät kamarit. Keittiö oli yhteiskäytössä.

Kun Anna Liisa Reinikainen omine lapsineen tuli vuonna 1943 Helsingistä sotaa pakoon, heillä oli käytössään alakerran pienet kamarit. Tuolloin talo oli jo varsin huonossa kunnossa.

Keittiön ikkunan alla kasvoi kultapalloa, muualla pihalla iiriksiä ja harjaneilikoita sekä sireenipensaita. Spirea-aita ympäröi tonttia. Omasta maasta saatiin perunat, porkkanat sekä puutarhatuotteita. Marjapensaita ja yksi omenapuu oli tontilla. Vihannesviljelykset olivat saunan luona. Aina hoiti kaiken viljelyn. Hän myös hillosi keittiössä, vaikkei siellä muuten ollutkaan. Silloin kuuluu olleen erityisen juhlallista. Myös kesävierailla oli oma vihannesmaansa. Marjoja he saivat ostaa talon neideiltä. Jo 20-luvulla piha ja puutarha olivat kovin villiintyneitä. Tontin peltosarkaa vuokrasi mm. hevosmies Klas Alén, joka ennen oman talon ostoa Albertinkadun toiselta puolelta (Lehtilä) oli asunutkin perheineen Brofeldtien tontilla olleessa mökissä. Heidän jälkeensä mökin vuokralaisena asui vuosikymmeniä Tulosen mamma. Brofeldtin neidit elivätkin ilmeisesti lähes kokonaan erilaisilla vuokratuloilla.

Näiden kahden asuinrakennuksen lisäksi tontilla oli hevostalli + navetta sekä saunarakennus ja oma kaivo (siinä kohdassa missä asemapäällikön tontin kuusiaita loppui). Vielä 20-luvulla kylvettiin tässä saunassa, mutta vuosien mittaan se ränsistyi täysin, kun omistajilla ei ilmeisesti ollut varaa tehdä korjauksia. Välillä käytiin kuitenkin jo naapuritontilla asuneiden Lehtosten saunassa kylpemässä. Vuonna 1943 Brofeldtien sauna oli kyllä vielä pystyssä, mutta ainakin Helsingistä pommituksia pakoon tulleilla Reinikaisilla oli tuolloin vuoronsa Tainion saunassa, minkä seinässä olleen mietelauseen "Sauna on terveyden temppeli" Anna Liisa Reinikainen vieläkin muistaa. Myös vettä käytiin hakemassa tämän saunarakennuksen seinässä olleesta vesihanasta.

Brofeldtin neideillä ei ollut kotieläimiä, mutta Alénien eläimiä kyllä oli ulkorakennuksessa. Tulosen mamman kanat olivat pihalla häkissä. Brofeldtin neidit sen sijaan kävivät ostamassa kananmunia naapuritalon Kivi-Lehtosilta. Välit vuokralaismammaan eivät olleet hyvät.

Lämmityspuiden pilkkomisessa Brofeldtin neidit tarvitsivat apua. Nykyisen Hannankadun varrella asunut iäkäs Haaparannan mamma kävi hakkaamassa Brofeldtin neitien halot sekä siivosi heillä. Myös ratamestari Rosendahlin mongoloidi-poika Jonne (John Kristian *1901 Jepua) kävi puita pilkkomassa. Häntä Hilda aina kehui ruotsiksi "Jonne är så duktig". 1940-luvulla, kun polttopuita oli vaikea saada hakivat Haapaniemen asukkaat, myös helsinkiläisvieraat aseman alueelta (plaanilta, puiden kuorintapaikalta) parkkia. Se paloi hyvin, mutta siitä tuli paljon nokea. Saarelan isäntä John Hänninen hoiti kansanhuollosta puita myös helsinkiläisasukkaille. (Anna Liisa Reinikaisen haastattelusta helmikuussa 2002 koonnut Ritva Miettinen)

Vuonna 1962 asui tässä huonokuntoisessa talossa muutamia nuoria miehiä, mm. Alangon pojat, jotka olivat töissä Laakson puusepänverstaalla. Talon omisti tuolloin Heikki Louhi, joka myöhemmin rakennutti kivitalon Asemantien varrelle (nykyisen Pisteenkaareen kulmatontti). Tähän pääsivät sitten myös nuo miehet muuttamaan. (Kertonut Terttu Alanko)

Brofeltin talon paikalle Asemantien varrelle on rakennettu uusi talo. Takana Albertinkadun kulmassa entinen Tainion talouskaupan talo. Kuva Mikko Yli-Rosti syyskuussa 2005.

Helmikuussa 2002 Haapaniemen tontin omistajiksi on merkitty Helli Annikki Holi, Veikko Ensio Räsänen, Timo Tapio Holi ja Enja Orvokki Holi. (Tiedot Olli-Pekka Hatanpäältä kunnan virastosta)