Haapala / Albertinkatu 1
KALLE TAINIOK.A. Tainiota on luonnehdittu varsin eri tavoin. Kirjailija Urho Karhumäki kuvaa hänet tarmokkaaksi, mutta itsepäiseksi mieheksi. Monien mielestä hän oli melkoisen koppava herra, mutta kuitenkin vitsikäs. Omien liiketoimiensa ohella Tainio osallistui jonkin verran yhteiskunnallisiin rientoihin. Vuonna 1918 hän oli Vihdin Suojelusvartiossa kulkulaitospäällikkönä. Hän kuului kapinan jälkeisten kunnallisvaalien keskusvaalilautakuntaan ja oli ainakin vuoden 1925 kunnallisvaaleissa ehdokkaana porvarien listalla. (Ketola: Vihdin historia I, s. 16, s.42 ja s. 48)
Joulukuussa 1926 Länsi-Suomen Osakepankki päätti perustaa konttorin Nummelaan. Konttorin johtajaksi valittiin K. Tainio. Toiminta alkoi vuoden 1927 alussa vieläkin jäljellä olevassa, nyt ruskeahkossa talossa Vihdintie 1. (Ketola: Vihdin historia I, s.288) Nummelalaisten kanssa Tainiot seurustelivat ilmeisen vähän, kenties ajan puutteenkin takia. Kirjailija Karhumäki ja hänen opettajavaimonsa Elin kuuluivat varmasti ns. perhetuttuihin. Vuorelan koulukotiin Harjun toisella puolella ostettiin tavarat Tainion kaupasta ja koulukodin opettajien kanssa Tainiot myös seurustelivat. Opettajissa oli ehkä myös ruotsin kieltä puhuvia. Tainiot nimittäin puhuivat keskenään ruotsia. Fanny-rouvahan oli ruotsinkielisestä perheestä ja Kalle oppinut kielen jo Helsingissä. Myös lasten kanssa puhuttiin usein ruotsia, olihan perhe ns. herrasväkeä. Helsingistä sen sijaan kävi vieraita ja kerrotaan, että perheeseen hankittiin taffelipiano juuri soittotaitoisten vieraitten musisointia varten. Kylässä kävivät mm. Malmstenin laulavat veljekset Eugen ja Georg. Helsinkiläisvieraat saunoivat limonaatitehtaan rakennuksessa ja Anni Heino joutui toimimaan kylvettäjänä, kun Heinon perhe asui vain seinän takana samassa rakennuksessa. Koputtamalla seinään kutsuttiin selänpesijä paikalle. Kalle Tainio oli kiinnostunut kaikenlaisista uuden tekniikan laitteista. Tainioilla oli ilmeisesti Nummelan ensimmäinen radio, jota kuuntelemaan kutsuttiin joskus tuttaviakin. Myös Hellet pääsivät joskus yläkertaan tutustumaan uuteen ihmelaitteeseen. Kauppias Tainion nimikin oikein mainittiin lähetyksessä. Hän oli nimittäin mukana tekemässä radiokerholaisten ensimmäisiä lähetyksiä. Tainion ensimmäinen moottoriajoneuvo oli sivuvaunullinen moottoripyörä. Sen jälkeen hän hankki auton, joka oli kylän ensimmäisiä, ainoa ainakin Albertinkadun tienoilla. Se oli avoauto, missä oli suljettava kuomu. Ajaessa Tainiolla oli päässä koppalakki, missä oli komea kokardi. Hän kuuluu olleen melkoisen huvittava näky: pienipäinen mies, iso lakki, silmillä suuret ajolasit ja käsissä pitkävartiset nahkahanskat. Se oli kuulemma Automopiiliklubin lakki, eikä niitä ollut kuin niillä, joilla oli auto, eikä kaikilla niilläkään. Joten kuten hän osasi ohjailla tätä sivuvaunullista moottoripyörää samoin mustaa kiiltävää autoaankin, mutta jos niihin jotain vikaa tuli, meni sormi kauppiaan suuhun. Tämä auto tuli Albertinkadun pojille tutuksi siitäkin syystä, ettei se koskaan omin voimin päässyt Punaisenportin ahdetta ylös. Veikko Helle on kertonut, että pojat menivät auttamaan, koska sellaisen pensanhajuisen kiiltävän kapineen koskettaminen tuntui mukavalta. Tämä kokemus jäi myös aina palkaksi auttamisesta, sillä kauppias oli nuuka mies, ja hänkin taisi olla sitä mieltä, että hauskaahan se vain pojista oli. Tainiosta ja hänen autostaan on säilynyt monia huvittavia tarinoita. Silloisen vanhan Lohjantien varrella oli Lauri Långströmin autokorjaamo (nykyinen Kansalaisopiston ja galleria Pictorin rakennus). Kun häneltä kerran kysyttiin, miten korjaamo kannattaa, kun nummelalaisilla ei vielä ollut autoja, kuuluu Långström vastanneen: ”Kyllä Tainio yhden autokorjaamon ylläpitää”. Tainio kyllä yritti itsekin korjata ongelmia tuottanutta ajokkiaan, mutta joutui turvautumaan Långströmin apuun, kun ei tiennyt, mitä pitäisi tehdä, kun hänelle huoltotöiden jälkeen jäi mukillinen ruuveja ja muttereita. Veikko Hellen mieleen on tämä ajopeli myös jäänyt varsin kehnokuntoisena, sillä työntämättä se ei juuri päässyt Albertinkadun silloin tosin melkoisesti jyrkempää mäkeä, ”punaisen portin ahretta”, Lohjantielle. Kallella oli myös moottorivene, jonka kulku ei liioin sujunut ongelmitta. Mutta innostusta uusiin laitteisiin riitti. Kaupastahan huolehti suuressa määrin Fanny-rouva, vaikka kyllä Kallekin tiskin taakse ehti.. Kallen harrastusten kohdalla Pircklénien sukukirja mainitsee vielä urheilun tukemisen sekä raviurheilun. (s.86) (Muistojaan ovat kertoneet Henny Hynnälä, Aune Miilumies, Annikki Pircklén ja Veikko Helle; koonnut Ritva Miettinen) |
Vuonna 1915 Nummelan Seuratalo Oy merkittiin
kaupparekisteriin ja sen ensimmäiseen hallitukseen kuului myös kauppias
K.A. Tainio. (Ketola: Vihdin historia I, s.354)