Maire Ojanpään muistoja
Myntin alueesta

1960-luvun alussa Nummelaan alkoi tulla teollisuutta, kuten Rakves, Tuotanto (Martela). Asuntoja ei ollut. Vihdin kunta osti viipurilaisrouva Eeva Myntiltä maa-alueen, joka oli hänelle luovutettu sodan jälkeen. Siitä alasta lohkotiin 8 tonttia, jotka olivat ensimmäiset kunnan myymät omakotitontit. Se on Myntin alue rajoittuen nykyisen Kuoppanummentien ja rautatien väliin.
Ensimmäisinä rakensivat Heli ja Olavi Katavainen, vuonna 1963 Sointu ja Paavo Helminen Kuoppanummentien varteen. Samana vuonna Helli ja Pauli Leppävuori (talo numero 4), Maire ja Martti Ojanpää (talo numero 6) sekä Hilkka ja Pertti Nieminen (talo numero 10). Tien toiselle puolelle radan varteen Anja ja Erkki Haapaniemi sekä Ella ja Väinö Karttunen, jotka muuttivat alkuvuosina pois. Leo Einesalo osti talon ja asui siinä perheineen pitkään. Einesalot myivät talon edelleen. Talo numero 8 rakennettiin muutamia vuosia myöhemmin Leena ja Matti Peltolan toimesta.

Vasemmalla kirvesmies Akseli Velin, keskellä Päivi Ojanpää ja oikealla Martti Ojanpää Myntintie 6:n rakennuksella vuonna 1963.

Ei Myntintietä ollut olemassakaan pitkiin aikoihin. Jonkinlainen kärrytie oli Hermanni Toivoselle asti. Ykkösen kohdalla rivitalon paikalla oli peltoa ja Almarin kesämökki.
Oli vuosi 1963, jolloin me ja suurimmaksi osaksi koko aluetta toisetkin, aloimme rakentaa. Hartiapankki oli suurin voimavara.
Kului kai pari vuotta, kun alettiin rakentaa omakotitaloriviä radan varteen. Toisella puolen tietä vielä viljeltiin Nissolan peltoja. Siinä paikalla on nyt ensimmäiset vanhusten talot, nekin muussa käytössä.
Vielä 1963 eläminen oli aika vaatimatonta. Ei äidit niin vain töihin lähteneet. Ei ollut kunnallista päivähoitoa. Velkaa kuitenkin tehtiin ja maksettiin ajan kanssa pois.

Talo rakenteilla ..

.. ja muuttovalmiina

Muutimme Vihtiin vuonna 1962. Ensimmäinen tili oli mennyt Osuuskassaan (ei silloin palkkaa välttämättä pankkiin maksettu). Ojanpään Martti meni lainaa kysymään ja Siiri Nurmi, vt. pankinjohtaja oli vastannut: ”Eiköhän sitä sen verran löydy”.
Muutimme Vehmanin vinttihuoneesta keskeneräiseen kotiin ennen joulua 1963. Kai ne vähäiset huonekalut tuotiin käsikärryillä, matkaa n. 100 metriä. Kissa käveli edellä, sitten Päivi-tytär pieni keinutuoli päänsä päällä, minä perässä sylissäni kolmeviikkoinen poikavauva. Voitte vain arvata, mikä onni, kun vesi tuli ja meni. Saunassa ei ollut vielä paneelia seinissä, kuitenkin se lämmitettiin. Isä Martti haki ulkoa pari flankkua ja rakennuspukit. Lattiamattoa (balatumi) suojaksi. Siinä olivat lauteet. Ei vielä tähän päivään mennessä ole niin hyvää saunakertaa ollut, vaikka siitä on jo yli 40 vuotta ja saunat ulkoisesti parantuneet.

Isä lapsineen kesällä 1969, vasemmalla Päivi, isän olkapäillä Tuomo ja alhaalla Vesa.

Tummaksi valtattu (valtilla maalattu) talo maalattiin vaaleaksi vuonna 1969. Päivi ja Tuomo avustivat maalauksessa.

Vaaleaksi maalattu talo, Myntintie 6 vuonna 1969. Nykyään talo on keltainen.

Päivi Ojanpää (nykyään Mäki-Jouppila) naapurin poikien kanssa. Vasemmalla Eero Vehman ja oikealla Erkki Vehman. Lapset karkasivat joskus poikien tädin Anna Andströmin luokse tai Auran viljavarastolle. Tädin sukunimeä Andström lapset eivät osanneet lausua, vaan sanoivat Ansmörö. Viljavarastolla oli töissä poikien isä Toivo Vehman.

Ojanpään perhe heinäkuussa 1986. Vasemalta Päivi, Vesa, Maire, Martti ja Tuomo.

Nimetön tie oli melkein kokonaan rakennettu, vasta vuosien päästä se sai nimen ja tienviitan. Myntintien lapsilla oli siinä mielessä hyvä lapsuus, että heillä oli tilaa leikkiä. Esim. metsikössä, jossa nyt on Kuoppanummen koulu. Siinä metsikössä oli aikaisemmin ollut Härköilän tilojen perunakuoppia. Jäänteitä niistä oli vielä näkyvissä, siitä siis nimi Kuoppanummi.
Nummelan väkiluku kasvoi, rakennettiin vanhustentalot (Myntintie 2) ja tien päässä olevasta omakotitalosta tehtiin Myntin muksula. Siitä talosta asukkaat lähtivät niin äkkiä, että kahvikupitkin jäivät keittiön pöydälle. Lapset kävivät ikkunasta kurkkimassa, kun ei lapsia kuulunut kouluun.

Vihtiin perustettiin työryhmä, joka suunnitteli katujen nimiä. Huomasivat, ettei Myntti ole vihtiläinen nimi. Olisivat muuttaneet nimen Ehtootieksi, mutta Niemisen Pertti keräsi adressin, se tehosi. Ehtootien viitta oli päivän tolpassa ja muutettiin jälleen Myntintieksi. Tämä Myntintiestä. Ei nimessä mitään vikaa ole. Asuimme siellä 26.5 vuotta.

Kirjoittanut Maire Ojanpää helmikuussa 2008.

Maire Ojanpää on maaliskuussa 2008 kertonut lisää perheensä vaiheista.

Muutimme Vihtiin maaliskuussa 1962. Martti(*1935 Kauhajoella) meni töihin Lohikarin verstaalle. Ei kai kukaan muu ole niin päätön. Tavarat, vähäiset, vain autoon, 3-vuotias Päivi-tyttö mukaan ja tuntemattomaan maailmaan. Sieltä Laakson verstaalle Nummelaan samana keväänä. Sekin loppui. Sitten Polsa, Ojakkalantien varressa, myöhemmin kunnan varasto. Se meni konkurssiin. Sen jälkeen Martti oli Värtsilän telakalla sisustuspuuseppänä, sieltä sai samalla kirvesmiehen opin. Sitten vuodesta 1966 alkaen Nummelaa rakentamassa. Viimeiset 5 vuotta Kujarakenteella (nyk. Serola). Sieltä eläkkeelle. Siinä Martin työhistoria.

Minä sain siivoojanpaikan Nummelan ala-asteelta vuonna 1968. Oppilaita oli 196. Muita kouluja ei ollut. (Isokankaan kauppa Lohjantien varrella oli silloin yhtenä luokkatilana. )
Olin tällä koululla reilut 12 vuotta ja siirryin Kuoppanummen kouluun vuonna 1980. Sitä laajennettiin. Laajennus valmistui helmikuussa 1982. Sielläkin kävin töissä yli 12 vuotta.
Ei Nummelan koulussakaan mitään vikaa ollut, mutta Kuoppanummi oli niin viihtyisä paikka, että sai helposti sijaisiakin. Työn lisäksi siellä on avattu sadat kenkien umpisolmut, juuttuneet vetoketjut, laitettu laastarit, halattu ja huudettu järjestystä. Se oli antoisaa työtä, mutta fyysisesti raskasta. Pääsin eläkkeelle vuonna 1993. Siinä Mairen (*1938 Jalasjärvellä) työhistoria.

Maire ja Martti Ojanpäällä on kolme lasta: Päivi Mäki-Jouppila (*1959) asuu nyt Kurikassa, Vesa Ojanpää (*1963) asuu Kullaalla (Ulvila) ja nuorimmainen Tuomo Ojanpää (*1966) asuu Nummelassa.
Myntintieltä Ojanpäät muuttivat Huhdanmäen alueen Viertäjäntielle vuonna 1989 ja sieltä Kauhajoelle vuonna 2004.

Myntin alueen päiväkodin aikaansaamisesta Maire Ojanpää on kertonut seuraavan lisäyksen:

Nummelan työväenyhdistys Elon naisjaosto pyysi Aarno Murtoa tekemään Haka-taloissa ja ympäristössä kyselyn, kuinka moni haluaisi lapsensa päivähoitoon. Tarja Halonen oli saanut aikaiseksi lain kunnallisesta päivähoidosta 1970-luvun alussa. Tämä nimilista toimitettiin Päiviö Litjalle, joka oli Haka-talojen isännöitsijä ja muistaakseni valtuustossa. Esitys meni läpi ja niin syntyi Peltotien päiväkoti, Vihdin ensimmäinen päiväkoti.