|
NUMMENSYRJÄ
(Väinämöisentie 22)
Nummensyrjä
tammikuussa 1984
Nykyisen 1940-luvulla rakennetun talon paikalla
Lohjantien varrella oli 1900-luvun alkupuolella rakennettu
Posti-Bergmanin varsin keskeneräinen, harmaaksi käynyt talo, jota
ilmeisesti yritettiin jatkaa kaiken aikaa.
Siipposta Kydön Koivulan torpasta tuli ensin
Bergmanin veljeksistä vanhempi Klaes Fredrik (*1959 Vihti) Leppärlän
kautta Nummelaan. Nuorempi veli Erik Johan (*1867 Vihti) tuli vuonna
1909.
Erik Bergman
kuljetti omalla hevosella postia Nummelan asemalta Vihdin
kirkonkylään, siksi häntä tavallisesti kutsuttiin Posti-Bergmaniksi
erotukseksi veljestään,
kelloseppä Bergmanista.
Veikko
Helle muistelee postimiehen yleensä
puhuneen hevoselleen lempeästi, mutta ns. Stenbackan ahteessa, kun
hevonen ei oikein tahtonut jaksaa vetää kuormaa, hän löi hevosta
todeten kuitenkin: ”En mää sinuu löisi, mutt’ valtion aika vaatii”.
Posti-Bergman keräsi tontilleen kaikenlaista
puutavaraa taloaan varten, joka ei kuitenkaan tainnut koskaan
valmistua lopullisesti. Taloa ympäröi iso villiintynyt puutarha,
lasten mielestä oikea viidakko, missä oli paljon kriikuna- ja
omenapuita. Kylän poikaviikarit kävivät siellä pimeän tullen
omenavarkaissa. Veikko Helle muistaa, kuinka postimies kerran
tarkkaili puissa kiipeileviä poikia ja huusi: ” Ei se ole omenapuu, se
on vaahtera”.
Kun postinkuljetus siirtyi toisille, sai Bergman
vähän tuloja hakkaamalla halkoja. Kun Nummelan ”alakoulu” toimi
Keskipisteellä kelloseppä Bergmanin rakennuttamassa talossa, hakkasi
entinen postimies siellä ”klapeja”. Myös kemikaliokaupan omistajien,
Hirnien, talossa häntä tarvittiin. Viimeisinä vuosinaan tämä
lyhyt, tanakka mies oli käynyt ryhdiltään kovin kumaraksi.
Bergmanin veljekset eivät ilmeisesti
seurustelleet paljon keskenään, olivathan he niin kovin
”erisäätyisiä”, niin kuin tuohon aikaan sanottiin.
Posti-Bergmanin pienikokoinen, kumara vaimo
Sofia Kustaava (o.s. Vikström, *1857 Helsinki) oli kova
”hääräämään”. Hänellä oli aina pari lehmää ränsistyneessä navetassa
alempana rinteessä. Maitoa myytiin lähitalojen asukkaille. Myös Hellen
perheellä oli ns. maitotinki Bergmaneilla. Vaikka perhettä muuten
sanottiin epäsiistiksi, huolehdittiin maidon puhtaudesta tarkkaan.
Maitoa mittaili usein kasvattitytär, jota kyläläiset ovat kuvailleet
vähän yksinkertaiseksi.
Perheen ainoa oma lapsi Johan Olof (*1897) oli
kuollut jo syntymävuonnaan. Useat kasvattilapset (sisarukset Eino ja
Lempi Ruokonen sekä Ruth Salome Stenholm *1905 Vihti) saivat kodin
tässä talossa.
Linnea Valo (o.s.
Ahlfors) kertoo asuneensa vuokralaisena Bergmanin vintissä ennen
avioliittoaan vuonna 1938. Posti-Bergman ehti ennen kuolemaansa
tarjota tonttia Valoille.
Sofia Bergman kuoli vuonna 1938 ja E.J. Bergman
1939.
Bergmanien jälkeen talo oli tyhjillään.
Nummensyrjän 3944 neliömetrin suuruinen tontti ja talo myytiin
huutokaupalla helmikuussa 1946. Huutokaupan toimitti Vihdin nimismies
Cavén ja myyjänä oli Visuri niminen mies. Autoilija
Eino Armas
Luoto (*1916 Vihti) teki korkeimman tarjouksen (161 000 silloista
markkaa) ja Nummensyrjän ”viidakoitunut” tontti ja iso hirsitalo
siirtyivät hänen omistukseensa. Talon sisus oli tuolloin jo purettu,
osin jopa ulkopuolikin.
Tontilla kasvoi paljon kriikuna- luumu- ja
kirsikkapuita sekä suuria vanhoja omena- ja päärynäpuita. Nyt vuonna
2005 on noista jäljellä vielä 6 iäkästä omenapuuta, jotka edelleen
antavat satoa.
Vanha talo, joka sijaitsi hieman nykyistä
alempana, purettiin kokonaan. Purkutyön suoritti Väinö Kallio. Hän
myös puhdisti kaikki tiilet uutta käyttöä varten. Niitä käytettiin
kellarikerroksen sisäseinien muuraukseen.
Rakennusmestari Erkki Hietanen suunnitteli
tontille uuden talon. Urakoinnista huolehti Martti Salenius,
rakentamassa olivat myös Eino ja Erkki Salenius. Kun pari
huonetta oli saatu asuttavaan kuntoon vuonna 1947, Luodon perhe muutti
sukulaistalosta (Majamoiden talo myös Lohjantien varrella) omaan
taloon. Tuolloin Einolla ja hänen vaimollaan Hellillä (o.s. Ikonen,
*1922 Jääski) oli yksi lapsi, vuonna 1945 syntynyt Harri Heimo.
Talo valmistui vuonna 1948. Ulkorappausta ei
vielä ollut. Se tehtiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Silloin
uusittiin myös huopakatto ja Heikki Aho teki taloon peltikaton.
Vuonna 1950 perheeseen syntyi tytär Heli Maria.
Luodon perhe 1950-luvun lopulla.
Rakennuksen kellarikerroksessa on kahden auton
talli sekä saunatilat ja pannuhuone. Aluksi talossa oli kuitenkin
uunilämmitys. Paikallinen muurari Salo teki peltiset pystyuunit.
Alakerrassa on 4 huonetta ja ylhäällä kaksi.
Vesijohto ja viemäri saatiin taloon 1960-luvulla. Ostovaiheessa
pihalla oli vielä kaivo, mutta ei enää. Tontilla on yksi ulkorakennus.
Piha-alue on osittain aidattu.
Vuokralaisia Luodoilla ei ole ollut koskaan.
1980-luvun alussa Luodot myivät tontistaan
Jakobssonien talon (Hietalan) alapuolella olleen osan Gunnar
Petterssonille. Nyt tuolla tontilla on omakotitalo, missä asuu Kyösti
Ristiluoma perheineen.
Nummensyrjän tontin alaosasta Luodot ovat
joutuneet myymään kunnalle noin 600 neliömetriä maata nykyisen
Ainontien rakentamisvaiheessa.
Monta parhaassa iässä ollutta omenapuuta
tuhoutui tuolloin.
Eino Luodon, Aili Hellen, Kerttu Långströmin,
Linnea Valon ja Veikko Hellen antamista tiedoista koonnut Ritva
Miettinen
Kuvat Eino Luodon kokoelmista
|