|
 |
 |
| Hirnien
pitkäaikainen taloudenhoitaja Martta Jalava ja kissa |
Hirnien taloudenhoitaja Aino Pietarinen sylissään kani. Kuva on otettu todennäköisesti 1940-luvun alussa. |
Aili Helle (o.s. Ekman, *1910) kertoo tulleensa 13 vuoden iässä Hirnille ottamaan ensin ruotsintunteja herra Hirniltä sekä iltapäivisin leikkimään Mariannen kanssa. Heti rippikoulun jälkeen Aili siirtyi rohdoskaupan puolelle myyjäksi. Hän palveli kaupassa talvisotaan asti, lukuun ottamatta ensimmäisen lapsen, Karin, elinaikaa (1937-1938). Kesällä 1938 Aili Helle oli myyjänä lankonsa Niilo Hellen kioskissa Keskipisteellä, mutta auttoi taas sen jälkeen Hirnin kemikaliokaupassa, vaikkei enää niin vakituisesti, mutta ainakin vielä sota-aikana.
Viereinen
kuva: Aili Ekman (myöh. Helle),
kemikaliokaupan myyjän asussaan.
Kuva on otettu vuonna 1929. Taustalla
näkyy Eroittajan talo.
Kemikaliokaupassa ei lain mukaan saanut myydä lääkkeitä, mutta siellä
piti olla erilaisia hätätapauksia varten varastossa monenlaisia
lääkeaineita. Jos lisää tarvittiin, soitettiin Vihdin apteekkiin.
Sieltä lähetettiin täydennystä.
Elisabeth Lappi-Seppälä muistaa, kuinka asunnon puoleisessa eteisessä, tambuurissa, saattoi istua hiljaa joku, jota käärme oli purrut. Hänen raajaansa vedettiin jodirengas, jonka avulla voitiin seurata, ettei verenmyrkytyksen punainen viiva noussut vaarallisesti sen yläpuolelle. Tuohon aikaan käärmeenpuremat olivat vielä hyvin tavallisia Nummelassa.
Eläinten lääkkeitä sai kuitenkin myydä tässä kaupassa. Sunnuntaiaamun asiakkaita taas olivat jotkut kylänmiehet, jotka hakivat kipeälle hevoselle denaturoitua spriitä.
Liikkeessä valmistettiin itse monenlaisia tuotteita, kuten kamferisalvaa, sinkkipastaa, ruusu- ja boorivettä, ruusuöljyä naisille ja lyijysokeria eläimille. Hyllyillä oli paljon mielenkiintoisia purkkeja, joissa kaikissa oli latinankielinen teksti.
Makeiset, kuten rintasokeri tai salmiakki pakattiin pieniin pusseihin, tai niiden kalleuden takia, ”tuutteihin” (truutteihin).
Aili Helle kertoo Estrid-rouvan pitäneen todellista kotikoulua monelle kylän lapselle, jotka joutuivat tenttimään eri oppiaineiden kursseja pyrkiessään myöhemmin helsinkiläisiin oppikouluihin. Myös Niemenkylän kartanon omistajan kreivi Carl Mannerheimin molemmat vanhemmat lapset olivat rouva Hirnin oppilaina. Hänen luonaan kävivät usein vielä seuraavankin sukupolven lapset ruotsin- ja saksantunneilla. Estrid Hirn antoi myös soittotunteja. Hän toimi myös säestäjänä kylän juhlatilaisuuksissa sekä Seuratalolla että Työväentalolla. Hän oli aina hyvin avarakatseinen, eikä erotellut ihmisiä poliittisen näkemyksen pohjalta, kuten tuohon aikaan vielä yleensä tehtiin.
Myöhemmin Estrid Hirn oli Mannerheimin lastensuojeluliiton sotakummivaliokunnan jäsen.
Vanha Nummelan punaiseksi maalatussa talossa oli paljon huoneita. Lohjantien puoleisessa päädyssä olivat liiketilat. Toisessa päässä oli kaksi kamaria, keskellä taloa suuri sali ja sen vieressä iäkkään sukulaisen, Fanny Olsonin huone. Hän oli rouva Hirnin isän serkku ja hänestä käytettiin nimeä ”Tatta”. Talossa asuessaan hän oli jo 90 vuoden ikäinen.
Pihalta sisään tultaessa kuljettiin kuistin kautta suureen eteiseen, tambuuriin.
Sieltä päästiin vasemmalla olevaan pieneen keittiöön, keskellä olevaan saliin ja oikealla olevaan kaupan takahuoneeseen.
Aluksi oli yläkerrassa valmiina vain yksi huone kaupan päällä, mutta pikkuhiljaa saatiin toisenkin päädyn kamari valmiiksi. Kuistilta johtivat portaat yläkertaan.
Salissa oli komea kaakeliuuni ja kauniit kustavilaishuonekalut sekä tietenkin flyygeli. Yhdestä puusta tehty kahdenistuttava nojatuoli on jäänyt hyvin Aili Hellen mieleen. Keinutuolin, joka näkyy Elisabeth Lappi-Seppälän piirroksessa, osti Väinö Purje (K-kaupan Väiski) ennen Hirnin talossa pidettyä huutokauppaa. Tuoli on saanut alkuperäisen värin ja on nyt pariisinsininen.
Monet Hirnien kodin tavaroista olivat peräisin Joensuusta. Kun Estridin isä leskeksi jäätyään avioitui uudelleen, hän lähetti tyttärelleen paljon tavaraa, myös vanhoja lehtiä, eikä mitään saanut heittää pois.
Vasemmalta Marianne Hirn, Fanny-täti, Estrid ja Rudolf Hirn sekä Elisabeth Gebhard.
Mariannella ja Bettillä oli melkeinpä keskellä piha-aluetta
leikkimökki, missä joskus pidettiin myös kaneja. Heinät niille haettiin
Aleneilta.
Myös Mariannen lapset leikkivät paljon tässä mökissä, jonka kattokin
uusittiin kerran.
Aivan naapuritontin, Hajaannuksen, rajalla oli ensin vain yksi punaiseksi maalattu liiteri. Myöhemmin rakennettiin ulkorakennus, jonka pääty oli myös melkein kiinni rajassa, ei kuitenkaan naapurin pitkän ulkorakennuksen kohdalla. Tähän rakennukseen tehtiin 1950-luvulla sauna. Kun sinne ei aluksi ollut vesijohtoa, tuotiin vesi talvella vesikelkalla ja kesällä rattailla. Myöhemmin liityttiin kunnan vesijohtoon. Kiukaan kyljessä oli säiliö, missä vesi lämpeni. Saunassa oli myös pata, jossa lämmitettiin isommat vesimäärät.
Kunnan vesijohto tuli 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa.
Liiterin keskellä oli puuvaja, jossa oli aina talven polttopuut. Myöhemmin siinä oli autotalli. Rakennus oli kuitenkin niin kapea, että Matti Laakso joutui tekemään liiteriin ulokkeen, niin että auto mahtui kokonaan sisään.
Toisessa päässä oli ulkovessa, jota käytettiin niin kauan, kunnes saatiin vesijohto. Silloin Vieno Svahn rakensi sisävessan kemikalion ja eteisen väliin. Ulkovessan vieressä oli kemikalion varasto, jossa pidettiin mm. isoa tenutynnyriä.
Pihalla kasvoi suuria lehtipuita sekä runsaasti satoa antaneita kriikunapuita.
Näkymä salin ikkunoista oli kuitenkin avoin yli peltojen aina Albertinkadulle asti. Pihapiirissä aivan lähellä asuinrakennusta oli myös oma kaivo.
Näköala Hirnin talon toisesta kerroksesta Ridalin peltojen yli. Taustalla näkyvät talot ovat Albertinkadun varrella. Oikeassa reunassa näkyvät kuuset ovat Tapiola I:n pihalla.
Veikko Helle taas muistelee, kuinka hänen Toini-vaimollaan ja Estrid Hirnillä oli kahden rouvan kerho, missä Toini oppi ruotsia, kun Estrid mielellään esitteli mm. vanhoja ruotsalaisia linnoja ym. aiheita. Keskustelua käytiin molemmilla kielillä. Estrid Hirn osasi suomea loistavasti. Sitä hän opetti ulkomaalaisille maahanmuuttajille (emigranteille), mm. Constantin Zenkerille ja Tony Ramsaylle. Vieraista kielistä Estrid rakasti aivan erityisesti ranskan kieltä, saksaa hän osasi myös erinomaisesti.
Perheen lähiystäviin kuuluivat Palojärvet ja Niemenkylän Mannerheimit. Juhannus vietettiin tavallisesti autokauppias Rautasen talossa Ridalissa.
Estridin todellinen sydänystävä oli kuitenkin laulajatar ja laulunopettaja Anna Wahlström. Nuoruudessa alkanutta ystävyyttä kävi Ruotsissa asunut Anna vaalimassa joka kesä Suomessa. Hän tuli myös Estridin hautajaisiin ja esitti tilaisuudessa monta laulua.
Vuonna 1937 Osuusliike Aura r.l. osti Rudolf ja Estrid Hirniltä Vanha Nummelan tilan maista 222 neliömetriä maata uutta myymälärakennusta varten. Tämä maa-ala liitettiin osuusliikkeen omistamaan Kauppala II nimiseen tonttiin. (Ketola: Vihdin historia I, s. 254)
Vasemmalla Marianne Hirn ja oikealla Elisabeth
Gebhard
Lohjantiellä taustana Osuusliike Auran ulkorakennus.
Koska Rudolf Hirn sairasti pitkään ja oli usein myös ulkomailla, esim. Pyreneillä tervehtymässä, jäi vastuu perheestä ja liikkeestä kokonaan vaimolle. Rudolf Hirn kuoli v. 1942 Meltolan parantolassa, missä hänen vaimonsakin oli myöhemmin (kevättalvella 1953) jonkin aikaa hoidettavana. Vuoden 1950 helmikuusta vuoden 1957 helmikuuhun Estrid Hirn oli farmaseuttina Meltolan sairaalan apteekissa ja senkin jälkeen lyhyitä jaksoja viransijaisena.
Miehensä kuoleman jälkeen rouva Estrid Hirn teki 14.12.1944 seuraavan vaihtokaupan: Estrid Hirn luovutti Vanhanummela nimisestä tilasta Osuusliike Auralle r.l. noin 1252 neliömetrin suuruisen maa-alueen ja sai vastikkeeksi Osuusliike Auran r.l. omistamasta Kauppala nimisestä tilasta noin 1373 neliömetriä käsittävän maa-alan alkaen rouva Hirnin nykyisestä rajasta. Hirnin vajarakennuksen siirtoon luovutetulta tontilta annettiin kuitenkin 2 vuotta aikaa. Tämän ulkorakennuksen seinä oli melkein kiinni osuuskaupan ulkorakennuksessa. Molemmat kun olivat aivan liian lähellä tonttien rajaa.
Sotavuosina monet vieraat saivat asunnon Hirnien talossa. Kyläläiset muistavat hyvin yläkerrassa asuneen hienon rouva Boströmin, jolla pula-ajasta huolimatta oli silkkisukat ja kultaketju nilkassa sukan päällä. Hän oli hyvin teatraalinen, dramaattinen henkilö, joka mielellään kertoi sydänsurujaan, muistelee Elisabeth Lappi-Seppälä. Myös rouva Bertha Funteck , kapellimestari Leo Funteckin puoliso, kävi usein tyttäriensä kanssa Hirnillä. He asuivat varsinaisesti harjun takana retkeilymajassa. Myös monet Päivölässä asuneet kulttuurihenkilöt vierailivat tässä talossa.
Keittiön takaisessa kamarissa asui sodan jälkeen myös poliisi Kosti Nieminen, joka myöhemmin, avioiduttuaan suutari Kallion nuorimman tyttären Sirkan kanssa rakennutti oman talon Lohjantien varrelle, kauemmaksi Keskipisteestä.
 |
|
| Marianne Hirn todennäköisesti Heikinvuoren laella. Taustalla Hiidenvesi. |
Sekä Marianne Hirn että Elisabeth Gebhard opiskelivat aluksi rouva Hirnin kotikoulussa. Kun Estrid Hirn oli Nummelan kansakoulussa Elin Karhumäen sijaisena, saattoivat omat tytöt olla mukana voimistelutunneilla koululla. Oppikoulun alaluokat he kävivät kerran vuodessa keväällä tenttimässä Grankulla Samskolassa. Lukion he kävivät samassa koulussa ja matkustivat päivittäin bussilla Nummelasta Kauniaisiin. Noin vuoden ajan Betti asui vuokralla Kauniaisissa. Opiskeluvuodet olivat 1934-1939, jolloin Marianne tuli ylioppilaaksi, Betti vuotta aikaisemmin. Bettille tarjottiin työpaikkaa Suomen Pankista, mutta hän oli jo saanut toisen työpaikan ja pyysi ottamaan yhteyttä Marianne Hirniin. Hän oli sitten töissä Suomen Pankissa vuosina 1940-1945 ja asui vuokralla Helsingissä Dagmarinkadulla. Nummelan kemikaliokaupassa hän ei työskennellyt, mutta oli muutamana kesänä töissä Nummelan Osuuspankissa.
Marianne oli urheilullinen ulkoilmaihminen. Hän hiihti paljon.
 |
Aviopari Marianne ja Matti Laakso hiihtoretkellä. Taustalla näkyy Tuusan mäki. Tuusan tilan vanha päärakennus (nykyisen Meritien varrella) pilkottaa kuvan keskellä Mariannen ja Matin välissä. Oikeassa laidassa näkyy Huhdanmäki. Kuva on 1940-luvun puolivälistä. |