WILLAMON HUVILA

1920-luvulla tällä kuten muillakin lähitonteilla oli Hemmilän tilan rakennus, mäkitupa, lähellä Elgin rajaa. Helsinkiin johtaneelta maantieltä päästiin tontille rukoushuoneen ja Östermanin talon välistä, loppuosa tiestä oli kärrytietä. Naapuritaloissa asuivat Elgit ja Aaltoset. Elgin puoleisella rajalla oli koivuja, joiden omistussuhteista riideltiin raastuvassa asti.
1930-luvun lopulla Aallon miehet (siis naapurit, Aaltoset) rakensivat tontille mustaksi huvilaksi kutsutun kesähuvilan.

Pajulan isäntä ja hevonen Willamon huvilan edessä.

Eero Merivirta Willamon pellolla

Tervavedellä käsitellyssä vihreäkattoisessa huvilassa oli huone ja keittiö sekä kemikaaleilla toiminut sisäWC. Ikkunoita suojasivat vihreäksi maalatut luukut, kun omistajat eivät olleet paikalla. Huvilassa oleskeltiin pääasiassa kesällä, mutta joskus myös talvilomalla. Sotavuosina talolla oli enemmänkin käyttöä. Kun omistajat eivät olleet Nummelassa, talonvahteina toimivat naapuritalon Aaltoset tai Ritva Österman (myöh. Rissala).

Koko tontti raivattiin viljelysmaaksi tai nurmikoksi. Eero Merivirta on kertonut, että kolmella hevosella tehtiin töitä. Pihapiirissä oli ainakin hernemaa, josta lapset saivat syödä vapaasti. Irma Salmela-Helenius viljeli myös porkkanaa ja mansikkaa.
Pihapiirissä oli iso maakellari. Liiteri tontilla oli, mutta ei saunaa. Huvilan väki kävi naapurissa, Aaltosilla saunassa.

Iäkkään pienikokoisen rouva Hanna Willamon kanssa huvilalla oli hänen ystävänsä faktori Salmela. Kesänviettoon Nummelaan kuljettiin junalla. Faktori Salmelan kuoleman jälkeenkin mammaksi kutsuttu leskirouva oleskeli kesäisin Nummelassa.

Rouva Willamon pojista toinen oli tuolloin everstin virassa Lapissa. Impi-tyttären puoliso oli rakennusmestari Leuto Pajunen. Hän oli innokas purjehtija ja kävi harvemmin Nummelassa. Myös Pajuset asuivat Helsingissä. Ritva Rissala on kertonut, että Leuto Pajunen luki ääneen, kun Impi-vaimo teki ruokaa. Varakas rakennusmestari toimi monien laulajattarien ja näyttelijöiden mesenaattina. Myöhemmin Pajuset erosivat.

Impi Pajusella oli kasvattina Martti-niminen näkövammainen poika. Impi haki Martin Lapista, missä pieni poika asui vähemmän inhimillisissä oloissa. Helsingissä poika pääsi sokeainkouluun. Pekka Laustio (*1935) on kertonut, että Martti oli häntä pari vuotta vanhempi. Impi Pajunen ja Martti oleilivat usein huvilassa ja liikkuivat yhdessä kylällä. Talossa oli piano, jota ainakin Martti soitti. Naapurissa asunut Risto Österman neuvoi Marttia tekemään kanikoppeja. Impi-rouvalla oli myös Jokuli-niminen terrieri, joka kuuluu tappaneen siilejä kääntämällä ne ensin selälleen.
Impi Pajunen toimi vuosina 1946-1947 Nummelan Martta ry:n puheenjohtajana, mikä viittaa siihen, että hän asui enemmänkin Nummelassa.

Rouva Villamon toisen tyttären, Rauha Koskikallion perheen kesäpaikka oli Palojärvellä.

Nummelassa kesiään vietti myös faktori Salmelan tytär Irma. Eero Merivirta on kertonut, että Irma oli nuoruudessaan kova tanssimaan, kävi myös Pajulan latotansseissa.

Tytöt olivat alle 20-vuotiaita, kun tulivat Nummelaan. Nissolasta haettiin maitoa. Irma Salmela opiskeli lääkäriksi ja työskenteli myöhemmin Heinolan reumasairaalassa. Hänen puolisonsa, tuomnari Helen kaatui talvisodassa. Nummelassa Irma Salmela-Helen muistetaan erittäin miellyttävänä, seurallisena ja auttavaisena. Pekka Laustio on kertonut saaneensa tohtorilta avun, kun hänen kätensä jonkin hyönteismyrkyn takia turposi ja aiheutti valtavan kivun. Tohtori kirjoitti reseptin tavalliselle paperilapulle, joka kyllä kelpasi paikallisessa apteekissa. Naapurissa asuneen Eeva Merivirran vointia tohtori aina kyseli ja kirjoitti myös reseptejä. Myös Anna Andström muistaa saaneensa tohtorilta apua.

Irma Salmela-Helen kävi myöhemminkin Nummelan ystävien nimipäiväkutsuilla ja vietti mm. juhannusaattoa taiteilja Kaapo Rissalan ja hänen vaimonsa Ritvan (o.s. Österman) Hiidenkivi-nimisessä kodissa harjun toisella puolella. Ystäväpiiriin kuului myös Lea Viman.

Irma Salmela- Helenistä tuli Impi Pajusen jälkeen kesäkodin omistaja. Jossain vaiheessa kiinteistö ilmeisesti siirtyi rouva Willamon tyttärenpojalle. Jouko Koskikallio myi tontin osuuskaupalle. Ritva Rissala on kertonut olleensa talossa kahvilla juuri ennen sen myyntiä. Talo oli vielä jäljellä, kun Prismaa rakennettiin 1990-luvun lopulla.

Tietoja antaneet mm. Ritva Rissala, Eero Merivirta, Pekka Laustio, Anna Andström, Sirkka Järvensivu. Koonnut Ritva Miettinen.
Kuvat Eero Merivirta.