Pajula

Pajulan talo näkyy heinäpeltojen takana kuvan yläreunassa. Kuvan alareunassa on rautatie ja Nummelan rautatieasema.

Härköilän kylän Pajulan tilan kaksikerroksinen, keltamullalla maalattu, mansardikattoinen päärakennus sijaitsi mäen päällä nykyisen Huhdanmäentien varrella Keskipisteeltä katsoen tien oikealla puolella.

Osasuurennos edellisestä kuvasta. Pajulan talo on kuvassa keskellä.

Hemmilän tilan isäntä Albert Sellgrén siirrätti rakennuksen vanhimman osan, tuolloin vielä yksikerroksisen torpan, Enäjärven toiselta puolelta Reuhoonlahden takamailta tälle paikalle vuonna 1897 tai 1898. Torpassa oli eteinen, tupa ja kamari. Sen pystytti Määttä-niminen renki, joka myös asui torpassa perheineen.
Lyhyen ajan torpan asukkaita olivat myös torpparit Carl Remander ja Anton Färm perheineen. Remanderin tytär Siiri (myöh. Saari) asui kauan Helsingin Taka-Töölössä.

Tällä paikalla on kuitenkin jo aikaisemmin ollut sotilastorppa, jonka jäänteet ovat nykyisen Huhdanmäentien jalkakäytävän alla. Ruotsin vallan aikana Hemmilän talo kustansi kaksi sotilasta (jalkamiestä). Molempien etunimi oli Kaarle (Karl) ja heidän mukaansa torppaa kutsuttiin Kaarleintorpaksi (alunperin Kaarleinperin torppa /Karleinberg).

Pajulan pihapiiristä on löytynyt paljon erilaisten rakennusten kivijalkoja, ehkä savupirtinkin jäänteitä. Pihapiirissä oli myös 40 metriä pitkä Albert Sellgrénin tekemä lato, jossa kuulema tanssittiin usein, kun se oli uusi. Siis ennen Seuratalon tai Työväentalon valmistumista. Ladossa kuuluu olleen erityisen hyvä lattia.

Talon sauna oli päärakennuksen alapuolella, pienen tilalle johtaneen tien toisella puolella. Maantien varressa oli myös tilan maitolaituri.

Jenny Sellgrén vuonna 1917

Hemmilän talon tytär Jenny Katariina Sellgrén (*1897 Vihti) avioitui vuonna 1924 (seurakunnan tieto) Smertsi Vilhelm Merivirran kanssa (*1900 Vihti).

He asuivat avioliittonsa alussa pari vuotta Hemmilän tilan uudemmassa asuinrakennuksessa ns. syytninkitalossa. Jenny hoiti edelleen kotitilan karjaa. Tuohon aikaan Pajulan pellot olivat täynnä pajukkoa. Ensimmäisenä vuonna saatiin viljasatoa vain kolme säkkiä.
Härköilän nuoret tapasivat toisiaan viikonloppuisin. Smertsi oli vuosina 1914 – 1917 renkinä viereisellä tilalla, Sepällä. Myös Hemmilän talossa hän työskenteli renkinä.

Jenny Merivirta sekä perheen koira Moppe. Kuvattu ilmeisesti Hemmilän pihapiirissä.

Merivirrat remontoivat vanhan torpan. Naapurissa asunut Almus Metso korotti koko talon. Mansardikattoisessa talossa oli nyt 7 huonetta, keittiö molemmissa kerroksissa. Yläkerrassa tosin vain pieni liesi, alakerran tuvassa leivinuuni. Almus kehui kovasti tekemiään alakerran eteisestä yläkerran eteiseen vieviä portaita.

Pajulan yläportilla: pieni poika vasemmalla on isänsä vieressä istuva Arvi Heinänen. Heinäset asuivat naapuritalossa Väinölässä. Keskellä istuu Martti Ekström, jota kutsuttiin Hevos-Martiksi ja oikealla Pajulan isäntä Smertsi Merivirta poikansa Eeron kanssa. Maantiellä neiti Hildur Bergman, paikallinen vuokra-ajuri hevosineen. Kuva on vuodelta 1934. Kuvan omistaa Eero Merivirta.

Perheeseen syntyi kolme lasta: Terttu Katariina *1930 Vihti
Eero Vilhelm *1932 Vihti ja
Kerttu Tuulikki * 1936 Vihti

Terttu ja Eero Merivirta sekä perheen koira Moppe.

Terttu Lohjan kouluaukiolla.

Tertun rippikuva vuodelta 1945.

Isä Smertsi Merivirta ja tyttäret Terttu ja Kerttu.

Sisarukset Kerttu ja Eero Merivirta Pajulan pihapiirissä 1950-luvun puolivälissä. Taustalla vasemmalla Laatuvilja, siitä oikealle puiden keskellä Mailis Westermanin, Impi Pajusen ja Aaltosen perheen talot. Kuvan oikeassa laidassa Pajulan sauna.

Talon yläkerrassa asui satunnaisesti vuokralaisia. Eero Merivirta on muistanut ainakin seuraavat:

- ennen sotia Viitanen –niminen taiteilija, joka teki itselleen vintille 2 x 2.5 m suuruisen pienen huoneen. Hän maalasi Nummelan maisemia. Maalaustelineensä hän kuuluu pystyttäneen myös Pajulan pihalle.
- lentokentän rakentajiin kuulunut vääpeli Mustonen (2-3 kuukautta) sekä muita lentokentän rakentajia
- talvisodan aikana Helsingin pommituksia paossa ollut Pircklénien sisarussarjaan kuulunut Helmi Toivanen tyttärensä Ritvan kanssa

Helmi ja Ritva Toivanen Nummelassa.

- postineiti Toini Pyykkönen sekä hänen asuinkumppaninaan ollut taiteilija, joka ennen sotia maalasi niin runsaasti tauluja, että seinät olivat niitä täynnä lähes lattiasta kattoon. Neiti Pyykkönen tuli Nummelan postiin vuonna 1939 Parikkalasta ja lähti vuonna 1947 Helsinkiin.
- kolme viipurilaista perhettä, Kapulaiset. Pojilla oli vielä bensiinikäyttöiset kuorma-autot, eikä puukaasulla toimivia, kuten jo muilla tuohon aikaan. Kapulaiset olivat lentokentän rakennustöissä. Kapulaisten vanha emäntä teki mielellään lanttukukkoja, joita hän kävi paistamassa alakerran leivinuunissa. Eeron nenään tunki lanttujen haju niin voimakkaana, että hän inhoaa sitä vieläkin.

Pajulan päärakennuksessa ei milloinkaan ollut vesijohtoa eikä viemäröintiä. Talossa oli uunilämmitys ja lämmityksen hoiti, kuka kulloinkin ehti. Eero Merivirta kertoo nukkuneensa talvella tuvassa, missä joskus saatoi olla pakkasta parikin astetta. Kesällä hän nukkui yläkerran eteisessä.

Pajulan navetta oli rakennettu jo 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin siellä oli torppareiden lehmät. Navettaa korjattiin ja laajennettiin, vuonna 1937 tehtiin uusi talli, joka oli myös lasten mieluisa leikkipaikka. Merivirtojen aikana lehmälukumäärä vaihteli (2 –12), hevosia oli kaksi. Lapsilla oli oma lemmikkihevosensa. Eero sanoo ”kesyttäneensä” varsat. Hän vei varsan jopa tupaan sanomaan emännälle päivää.

Kerttu Merivirta ja hevoset, ruuna Kutte ja oikealla tamma Vappu.

Maatalossa oli tietysti kanoja. Myös ankkoja kasvatettiin. Lapsuudessa Eerolla oli joskus noin 400 kania. Nahat olivat tuohon aikaan tärkeitä, niistä tehtiin hattuja, turkkeja ym. Nahkojen nylkemisen Eero hoiti naapurissa asuneen Risto Östermanin kanssa. Kanin lihaa liotetettiin maidossa ennen ruoaksi paistamista.

Jenny Merivirta kangaspuiden ääressä Pajulan tuvassa vuonna 1956. Emännän vieressä ”kesätyttö” Marja Nahkala ja kangaspuiden takana Eero Merivirta.

Jenny Merivirta oli nuoruudessaan opiskellut harjun takana olleessa Länsi-Uudenmaan kansanopistossa, joka tuhoutui tulipalossa keväällä 1918. Hän oli sen viimeisen kurssin oppilas. Nuoruudenaikaisia kudonnaisia on säilynyt lasten kodeissa.
Jenny-emäntä huolehti ruokataloudesta, usein myös karjanhoidosta. Joskus palveluksessa oli kuitenkin karjakko, joka asui joko tuvassa tai talon yläkerrassa . Ruokailijoita Pajulassa oli yleensä paljon. Jennyn ruokapöytään mahtuivat aina myös naapuruston lapset. Jennyllä oli joskus omien lasten lisäksi kesälapsia, jopa useita yht’ aikaa. Eeron mieleen on ainakin jäänyt 2-vuotiaasta lähtien kesälapsena ollut Marja Nahkala (syntynyt noin vuonna 1952 tai 1953), joka vietti noin kymmenen kesää Pajulassa sekä Irmeli Niemi (*1936 Helsinki). Marja oli raisu tyttö, eikä esim. pelännyt isännän koiraa. Häijy sekarotuinen koira Hessu totteli Marjaa, mutta ei muita. Irmeli taas kirjoitti runokirjaa, jota luettiin radiossa.

Pajulan emäntä Jenny Merivirta, perheen poika Eero sekä hoitotyttö Marja istuvat veneessä Tuusan rannassa.

Pajulassa asui pitkään myös orvoksi jäänyt Pirkko Väisänen, joka kävi kouluakin Nummelassa. Tämä kuva on otettu noin neljä vuotta kouluvuosien jälkeen Kahvimaalla asuneiden sukulaisten luona. Pirkko on kuvassa vasemmalla.

Jenny ei osallistunut kylän rientoihin eikä kuulunut esim. marttoihin eikä laulukuoroon, vaikka hänellä oli koulutodistuksessa arvosana 10 laulussa. Eero-pojalle hän kuitenkin opetti lauluja. Opettaja Koskinen opetti kyllä lauluja, mutta laulatti vain yhden kerran, eikä Eero sillä oppinut laulamaan oikein. Silloin äiti sanoi ”Onhan sulla korvat” ja lauloi malliksi.

Jo ennen sotia Pajulassa oli valtavia, vanhoja omenapuita. Talvisodan pakkanen vei niistä suuren osan. Tilalle istutettiin uusia puita. Helsingin kauppatorilla käytiin joskus myymässä omenia ja kananmunia. Koska Pajulassa ei ollut autoa, sinne mentiin 1930-luvulla Anton Metson autolla. Smertsi Merivirralla ei ollut edes ajokorttia, sillä hän kuuluu olleen jotenkin arka luonteeltaan eikä uskaltanut käydä auton rattiin.

Isäntä Smertsi Merivirta kylvämässä heinänsiementä sekä Terttu-tytär jyräämässä Pajulan pellolla n. vuonna 1952.

Naapuritalon poika Matti Salenius jyrää Pajulan pellolla n. vuonna 1952. Taustalla Airilan liiterin pääty, Velinin perheen talo Viertäjäntien varrella, taaimpana Vaahteristo ja Keto Huhdanmäentien varrella. Niiden välissä näkyy Remanderin/Haaparannan ulkorakennus.

Pajulan isäntä Smertsi Merivirta hevosineen Villamon perheen ”mustaksi huvilaksi” kutsutun kesäpaikan pihapiirissä. Tuusan vanha päärakennus sekä sen edessä Majatuvan pääty näkyvät taustalla.

Eero Merivirta hevosineen muokkaamassa maata Villamon tontilla. Nummelan keskipisteen rakennukset näkyvät taustalla.

Eero Merivirta hevosineen Villamon tontilla. Taustalla näkyy Tuusan mäki.

Smertsi-isäntä oli aikoinaan kuulunut nuorisoseuraan ja mm. näytellyt sekä työväentalolla että seuratalolla. Seuratalon järjestysmiehenä hän aloitti urheiluseura Vihdin Vedon pyynnöstä. Hän oli taitava käsittelemään kaikenlaisia tyyppejä kylän tansseissa. Toivo Lintumaa taas pyysi Smertsin elokuvateatterin töihin. Hän toimi valvovana ovimiehenä. Palkkaetuihin kuului perheenjäsenten, joskus naapurin lastenkin ilmainen sisäänpääsy elokuvia katsomaan. Muuten isäntä ei ollut mukana Nummelan seuroissa tai yhdistyksissä.

Smertsillä oli komea Melos-merkkinen levysoitin (gramafooni, joka oli tehty omassa kylässä Hellen verstaan ja Urkuharmoonitehtaan yhteistuotantona). Levyjä oli kaksi laatikollista, ehkä noin 100 kappaletta. Eero muistaa heillä olleen Henry Theelin ja Georg Malmstenin levyjä, ainakin Malmstenin ”Synkkä on yö...”. Kattotalkoissa ”grammari” soi. Muuten ei isäntä kuunnellut , mutta lapset soittivat levyjä. Levyjä, ns. kevyempää tanssimusiikkia, isä hankki mm. oman kylän kulkukauppiaalta muurari Kalle Aaltoselta.
Kerran hän hankki Albertinkadun varrella pidetystä huutokaupasta viulun, jota kyllä pidettiin vain seinällä. Kukaan perheessä ei soittanut sillä. (Huutokauppa pidettiin sotavuosina Sundvallin talossa ja viulu oli ilmeisesti kuulunut Leopold Hietaselle. Hänen poikansa Erkki oli ainakin soittanut viulua.)

Sukulaisia ja huhdanmäkeläisiä Jenny Merivirran 60-vuotispäivillä vuonna 1957.
Oikealta John Hänninen (Hemmilän talon Siiri-tyttären mies), Akseli Velin (naapuri), takana Ilmari Sellgrén (päivänsankarin veli), edessä hänen poikansa Eero Sellgrén, takana Eero Merivirta, sivuttain Eeron vaimo Eeva, Almus Metso (naapuri), hänen edessään Alma Majuri (naapuri), takana Aune Velin (naapuri), Annikki Koskeanala (o.s. Koskinen; Nummelan kansakoulun opettajan tytär; tummatukkainen nainen), Lydia Velin (huivipäinen nainen; Lempi Sellgrénin sisar), Martti Salenius (vain osa päätä näkyy), edessä kukikas leninki päällä päivänsankari Pajulan tilan emäntä Jenny Merivirta, hänen takanaan Lempi Sellgrén (Hemmilän emäntä), takana vasemmalla Siiri Hänninen (päivänsankarin sisar), vasemmassa reunassa Kerttu Merivirta (Pajulan talon tytär), edessä vasemmalla Julia Koskinen (opettajan vaimo), edessä oikealla Irja Lehtinen (o.s. Sellgrén; Hemmilän tytär) sekä Pajulan koira Hessu ja Hännisen koira Orri.

Jennyn äiti Hemmilän talon vanhaemäntä Aleksandra Eufrosyne Sellgrén (o.s. Ahlgrén) sairasti vuosikausia nivelreumaa. Hänen miehensä Albert oli kuollut vuonna 1927. Leskirouva asui Hemmilän syytninkitalossa, missä hänellä oli apunaan ”pikkupiika”. Heistä viimeinen oli Hellä Toivonen (myöh. Saarisalmi). Vanhalla rouvalla oli myös aina käytössään hevonen ja renki, jonka hän saattoi herättää vaikka keskellä yötä. Kiltti Sven Hietanen oli aina käytettävissä. Fästilta kotoisin olleen kipakan emännän syytninkioikeuksiin kuului asua vuoronperään eri lasten taloissa, siis kantatilan lisäksi Pajulassa Jenny-tyttären kotona sekä Saarelassa Siiri-tyttären (Hänninen) talossa.
Kun pahasuinen rouva saapui vierailulle, hänellä oli tapana tutkia ja tarkastaa koko talo. Hän pystyi liikkumaan ainoastaan istuen keinutuolissaan, joka otettiin aina mukaan kärryihin, kun Hemmilästä lähdettiin. Aleksandra Sellgrén kuoli vuonna 1937.

Hemmilän tyttäriä. Oikealla Saima, sitten Jenny, keskellä Siiri. Kuva on ilmeisesti otettu Hemmilän pihapiirissä.

Albert ja Aleksandra Sellgrénin kolmas tytär, Jennyn kaksoissisar Saima Elisabet (*1897)
oli kiinnostunut luontaishoidoista. Tätä alaa hän myös opiskeli ja aikoi perustaa Hemmilään luontaishoitolan. Hän kuuluu myös uineen jäisessä Enäjärvessä. Vakavasti sairaanakaan hänelle ei saanut hakea lääkäriä. Kirkonkylässä asunut kunnanlääkäri saattoi vain todeta, että hänet haettiin liian myöhään katsomaan keuhkokuumetta potenutta Saimaa. Nyt ei ollut mitään tehtävissä. Saima Sellgrén kuoli naimattomana vuonna 1924 vain 28 vuoden iässä.

Musisoivat naapuritalojen pojat, vasemmalla Eero Merivirta, oikealla Viertäjäntien varrella asunut Raimo Lahti.

Eero ja Raimo

Eero polkupyörällä.

Eero moottoripyörän kanssa Toimelan navetan edessä.

Eeron armeijakuva

Kun Eero Merivirta ja Eeva Liisa Torkkel (*1933 Heinjoki) avioituivat vuonna 1957, oli Pajulan navetassa vielä 12 lypsettävää. Talon miniä hoiti nyt lypsyn. Mutta kun nuoripari muutti Pajulasta, eikä karjakkoa saatu, Smertsi-isäntä päätti lopettaa karjan. Lypsykonetta ei tilalla ollut milloinkaan.
Pajulan isäntä Smertsi Merivirta kuoli vuonna 1967 keuhkosyöpään. Samana vuonna isännyys siirtyi Eero Merivirralle.

Eero ja Eeva Merivirta asuivat avioliittonsa alkuvaiheessa kuusi vuotta Pajulan yläkerrassa. Sen jälkeen he asuivat 4 ½ vuotta Ketolan tilalla Härköilän kyläkeskuksessa. Heidän oma 250 neliömetrin suuruinen paritalonsa valmistui vuonna 1968. Pienempään asuntoon muutti Eeron äiti Jenny Merivirta. Uuden talon suunnitteli Jorma Liusvaara ja rakentajina olivat Arto Viherkanto ja Jaakko Hätönen.

Navetta purettiin vuonna 1969. Myös sauna ja puimalato purettiin. Vanha, pitkään tyhjillään ollut päärakennus purettiin vuonna 1973. Eero purki itse lahon talon.

Jenny Merivirran 75-vuotispäivää juhlittiin Eeva ja Eero Merivirran (kuvassa keskellä) talossa vuonna 1972. Kuvassa oikealla Pajulan talon nuorempi tytär Kerttu, hänen puolisonsa Åke Hansten sekä heidän poikansa Harri.

Jenny-emäntä kuoli v. 1975 ollessaan ostoksilla kylän kaupassa.

Eeron ja Eevan kotipihassa kasvoi mansikkaa, sipuleja, porkkanoita, punajuuria, punaisia viinimarjoja sekä paljon perunaa. Myös omenapuita oli runsaasti. Kun omenat olivat hinnoissaan, niitä myytiin osuusliike Auraan. Omalla pihatorilla myytiin puutarhan satoa. Helsingin kauppatorille ei tarvinnut lähteä. Vaikka olihan se tuttu paikka, sillä Eero-isäntä oli ollut maatalousharjoittelija-aikanaan siellä myymässä vihtijärveläisen Lapoon tilan tuotteita.
Karjaa ei Eeron ja Eevan aikana enää ollut.

Eero Merivirta kylvötöissä 1950-luvun lopulla.

Eeva Merivirta tuo kahvia peltomiehelle.

Eero Merivirta kahvitauolla.

Eero Merivirta leikkuupuimurin ohjaimissa (ylempi kuva) ja traktorin kupeella (alempi kuva).

Eeva Merivirta nurmikkoa hoitamassa.

Eero Merivirta esittelee runsasta perunasatoa.

Eeva Merivirta työskenteli pitkään Martela Oy:n palveluksessa sekä Shellin baarin emäntänä. Hän jätti työpaikkansa, kun hän jäi hoitamaan iäkästä vanhaa emäntää.
Anopin kuoleman jälkeen Eeva työskenteli satunnaisesti kiireapulaisena Anna-Liisa Hellen Askarteluaitassa Eroittajan liiketalossa.

Katoavaa Naaranpajun aluetta. Pajulan mansikkamaan ja peltojen takana on vasta muutama kerrostalo. Taustalla näkyy Laatuvilja. Kuvan omistaa Eero Merivirta.

Pajulan tilasta on vuosien varrella myyty huomattavia maa-alueita sekä teollisuustonteiksi että asuinrakentamiseen mm. nykyisen Naaranpajuntien ja Huhdanpajuntien varrelta sekä Juhanintiestä Lohjan rajaan asti.
Vuonna 1968 myytiin Kalkkimäen alueelta 28 hehtaaria. Tuolla alueella ovat toimineet mm. Teräsbetoni Oy, Tölkki Oy, Lankapaja, VK-Paino, Elektroniikkayhtymä ja Ekotiiviste.

Pajulan tyttäret:
- Terttu Kunttu (o.s. Merivirta) on maatilan emäntänä Lohjan Vanhassa kylässä .
- Kerttu Hanstén (o.s. Merivirta) toimi postivirkailijana ja ennen eläkkeelle siirtymistään Postimuseossa. Hän asuu nykyään talvet Kanarian saarilla ja kesäisin Nummelassa.

Pajulan emäntä Eeva Merivirta kuoli kesällä 2007. Eero Merivirta asuu nyt Joukolantien varrella.

Pajula nykyään

Näkymä Huhdanmäentien ja Hopeasepäntien kulmasta. Keskellä näkyy Eeva ja Eero Merivirran rakennuttama punatiilinen omakotitalo. Kuvannut Mikko Yli-Rosti maaliskuussa 2008.

Pajulan vanhan päärakennuksen paikalla oleva rivitalo. Kuvannut Mikko Yli-Rosti maaliskuussa 2008.

Eero Merivirran antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen.
Kuvat Merivirran perheen kokoelmista ellei toisin mainita.