Leena Vallin muistoja

Leena Esalan seinustalla.

Muutto Esalaan oli koko perheelle suuri tapahtuma. Saimmehan keskuslämmityksen, vedet tulemaan ja menemään sekä sisäwc:n. Talo tuoksui uudelle ja oli tilaakin enemmän kuin mummuni Alman talon yläkerrassa. Vaikka haikeana muistelin, miten isä Alpo oli minut useasti nukuttanut viulun soittoon siellä. Viulu oli lainassa Antti Laaksolta.

Emme kuitenkaan olleet ensimmäiset asukkaat uudessa talossamme.
Rakennusvaiheen lopulla olohuoneessa asusti kaksi kuorma-autoilijaa Paimiosta, he olivat tulleet Nummelaan soranajoon.

Mieluisaa talossa oli myös takka, jonka isäni oli suunnitellut ja muurari Paavo Jalonen toteuttanut äidin ja isän toimiessa apupoikina. Talkootyötä oli tehty paljon ja myös isän työn osuus oli suuri. Putkityöt teki Palojärveltä kotoisin oleva hra Walden. Isä myös teki suurimman osan kalusteista kuten sängyt, pöydät ja tuolit. Hän teki myös paljon meille lapsille leluja. Esim. veljelleni Esalle polkuauton ja minulle nukenvaunut, kaikki tietysti puusta. Esa leikki useasti talon takana olevassa metsässä intiaania Paula Laineen kanssa.
Hän toi kotiin hoitoon loukkaantuneita lintuja. Yhtä varistakin etsimme kauan, siihen meni Aili äidin ruokatuntikin.

Nummelan Työväentalolla vieraili usein Lohjan Työväenteatteri. Minä pääsin mummuni Alman kanssa esityksiä katsomaan, kun hän oli ravintolan puolella kahvinkeittäjänä. Työväentalolla kävin myös Päivän Nuorissa. Ohjaajina monien vuosien ajan olivat Sirpa ja Sirkka Lehtonen. Siellä myös Kisaajien naisvoimistelijat kokoontuivat. Toini Helle valmensi minua lausunnassa. Runoja esitin erilaisissa juhlissa sekä osallistuin kunnan järjestämiin kilpailuihin. Palkintojakin tuli joitakin.

Isäni Alpo toimi aktiivisesti Nummelan Kisaajissa, meillä olikin aina nuoria kokoontuneina isän kanssa keskustelemaan urheilusta ja tapahtumista. Nummelan harjulla kiersi talvisin eri pituisia hiihtolenkkejä. Isä oli tehnyt hiihtolenkin varrelle kaapin, johon sai merkitä nimensä ja matkan pituuden. Hän oli kaappiin kirjoittanut:” Käyttäydy URHEILUHENKEN mukaisesti.” Minä sitten hiihtelin lenkin ja kotiin tultuani huomautin kirjoitusvirheestä isälleni. Hän vastasi: ”sehän juuri sitä urheiluhenkeä onkin.” Aina ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä, riittää kun harrastaa. Hän oli urheilun kannattaja ja puolesta puhuja henkeen ja vereen.

Äitini Aili kuului Nummelan laulukuoroon monien vuosien ajan. Aina Vapun päivän aamuna meidän perheellä oli kova kiire keskustaan, siis ”pisteelle” kuuntelemaan kuoron esityksiä ”Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö” ja kesä oli tullut Nummelaan.

Kauppakoulun kävin Lohjalla ja ensimmäiset työpaikat olivat Nummelassa
Nummelan Lämpöhuolto OY:ssä ja Martela Oy:ssä.
Avioiduttuani vuonna 1972 Mikko Vallin kanssa muutimme saman vuoden syksyllä Raumalle. Ensimmäinen lapsemme Saana syntyi siellä v. 1973, myöhemmin perheemme kasvoi vielä kahdella tyttärellä: Merituuli v. 1979 ja Sinipilvi v.1982.

Leena Sievinen vuonna 1972 nykyisen aviomiehensä Mikko Vallin kuvaamana. Takana näkyy Holin perheen kiinteistö Annala.