Tehty 27.4.2011

Laakson omakotitalo

Laakson verstas ja omakotitalo

 
  
Samalle tontille rakennettiin verstas- ja kiillottamorakennuksen jälkeen piharakennus, jossa oli sauna, saunakamari ja autotalli sekä lopuksi omakotitalo.
 

Piharakennuksesta näkyy kuvassa vain autotallin puoli, jonka seinustalla kukki kiurunkannuksia. 

 
Asuinrakennuksen piirsi rakennusmestari Lauri Virrankoski. Rakentajina olivat ainakin Antti Laakson  lankomiehet Eino Salenius ja Kauko Sassi. Talo valmistui ilmeisesti vuonna 1961 ellei jo vuoden 1960 puolella.

Perustus oli betonista valettu alta tuulettuva eli rossipohja. Talon keskiosassa oli kellarikerros, jossa oli yksi iso varastohuone maantien puolella ja pihanpuolella kaksi säilöntäkellaritilaa. Lattia oli betonista valettu ja talvella varsin kylmä, sillä siinä ei ollut eristyskerrosta.

Talo oli yksikerroksinen, puurunkoinen, seinien sisäpinta lastulevyä. Talossa oli loiva harjakatto ja sisäkatto oli samanmuotoinen. Ulkoverhous oli lähimateriaalia, Muijalassa valmistettua harmaapintaista Minerit-levyä. Katto oli samaa materiaalia, aaltomaista levyä, joka aikanaan haurastui ja vaihdettiin peltiin.
Talon keskustan puoleisessa päässä oli iso olohuone, jonka jatkeena maantien puolella oli kaksi pienempää huonetta (poikien huoneet). Pihan puolella jatkeena oli keittiö, eteinen ja vanhempien makuuhuone. Talon keskellä oli WC. Talon kirkonkylän puoleisessa päässä vanhempien makuuhuoneen ja poikien huoneen välissä oli iso vaatehuone.
 
Talossa oli vesikeskuslämmitys. Kattila oli verstaan kellarissa. Kaivo oli piharakennuksen edessä. Sen kaivoivat Joppe (Josef) Mönttinen ja Tauno Lindström käsipelillä. Siihen asennettiin pumppu, joka nosti veden taloon ja saunaan. Kun Nummelan Vesihuolto-osakeyhtiö perustettiin, saatiin taloon lähdevesi Luontolan rannasta.
 

Omakotitalo sisäänkäynnin puolelta. Kuvassa Maissi Laakso ja Ahti Eklund, joka Ruotsista oli tullut juuriaan etsimään. Kuvattu elokuussa 1985.
 
 
 

Perheenjäsenet 

Antti Kullervo Laakso  (*1914 Vihti)  ja hänen vaimonsa Maissi Mirjami (* 1916 Vihti; o.s. Tammilahti *) sekä pojat: Mikko Tapani (* 1940),  Ilkka Kullervo (*1943) ja Lalli Tuomas  (*1946).

Antti Laakso 1960-luvulla.

 
Puuseppä Antti Laakso työskenteli omalla verstaalla sairastumiseensa asti.
Hän oli Kiljavan Keuhkotautiparantolassa v. 1950, minkä jälkeen lääkärit suosittivat ammatinvaihtoa puusepästä johonkin kevyempään, kuten taksiautoilijaksi! Valvomisineen se ei tainnut olla paljon kevyempää.Taksia hän ajoi vuosina 1951-1959. Laakson taksia ajamassa oli mm. linja-autonkuljettaja Majuri, joka omistajan kuoltua kävi härskisti hakemassa Maissi Laaksolta taksiluvan.  Hyväuskoinen leski antoi sen vähän emmittyään ilmaiseksi. Antti Laakso kuoli vuonna 1963.


Vuonna 1962 Maissi ja Antti Laakso kävivät Punkaharjulla ja Kolilla. Kuvassa Antti ongella.


Matkalla oli mukana myös Maissin sisar Marja Pekkala miehensä Lasse Pekkalan kanssa. Matkalaiset Punkaharjulla. 

Saimaanristeilyllä vuonna 1962. Kuvassa Maissi ja Antti Laaakso sekä Marja Pekkala. Muut henkilöt vieraita.

 
Laakson Huonekalu Oy oli mukana kuviossa vahvasti koko ajan. Television tehdessä tuloa Suomeen tarvittiin TV-laatikoita, joita verstaalla tehtiin Helvarille, ja jonkin verran niitä vietiin PYE-merkille jopa Englantiin sekä Ruotsiin laivalla ja Norjaan  Högforsin ammeiden kanssa samassa kuormassa. Radiolaatikoita ja -kaappeja tehtiin samoin Helvarille ja Seximolle. Antti Laakso oli vahvasti mukana yrityksessä sen toimitusjohtajana eli hankkimassa töitä ja tekemässä tarjouksia, hoitamassa kirjanpitoa ja materiaalihankintoja.
 
Antti Laakso oli yhden kauden SDP:n kunnanvaltuutettuna (1951-1953),  sen jälkeen vielä kerran ehdolla, mutta ei tullut valituksi uudelleen. Mikko Laakso muistelee, ettei isä oikein voinut sietää ryhmäkuria, vaan ajatteli omilla aivoillaan ja sanoi myös mielipiteensä kokouksissa.
Hän oli mukana asukkaanottolautakunnassa ja maanlunastuslautakunnassa (tarkat tiedot löytyvät varmasti kunnan arkistosta) sekä verotuslautakunnassa ja toimi nuorisotyölautakunnan puheenjohtajana. Hän saattoi olla maanlunastuslautakunnassa, jonka kokouksen yhteydessä istutettiin lautakunnan jäsenten ohjauksessa ensimmäinen omenapuu talon nurkalle.  

Nummelan Vesihuollon perustamiskokouksen osanottajat:
edessä vas. Kauko Tapaninen, Johannes Jaarinen ja Arvo Långström;
takana vasemmalta Olavi Sainio, Antti Laakso, Viljo Kuula, Armas Schugge, Valle Jokisuu, Olli Ohlsson, Esko Helle, Toivo Lintumaa, Lauri Långström, Ahti Alén, Almus Metso, Konsta Repo, Taisto Virta, Vieno Svahn, Aarne Laustio ja Esko Karvinen. Kuvan omistaa Olli Karvinen.

         
Antti Laakso oli vuonna 1958 perustamassa Nummmelan vesihuolto Oy:tä sekä myös Nummelan katuvalotoimikuntaa. Vihdin sairaalan johtokuntaan hän kuului useita vuosia, samoin Vihdin Lions-Klubiin ja toimi Vihdinseudun Osuusliikkeen tilintarkastajana myös useita vuosia. Ammattiautoilijoiden yhdistyksen sihteerinä hän oli n. 10 vuotta.                    
Hän kuului Nummelan Työväenyhdistys Eloon, Nummelan Kisajiin ja Puusepänliikkeenharjoittajien  Liiton valtuuskuntaan, Nummelan kansakoulun johtokuntaan, Vihdin kansakoululautakuntaan. Kuukausi ennen kuolemaa hänet valittiin Vihdin kansakoululautakunnan puheenjohtajaksi.
Sodan jälkeisenä aikana Antti Laakso harrasti Työväentalolla näyttelemistä, josta on paljon kuvia tallessa. Hän esiintyi myös saman talon juhlissa viulistina. Nuorempana hän oli mukana kylän poikien tanssiorkesterissa, jossa soitti ainakin viulua, ehkä myös klarinettia.

 

Maissi Tammilahti ja Antti Laakso näytelmässä Pohjalaisia 1937.

Antti Laakso Jussipaita päällä näytelmässä Pohjalaisia.

Maissi ja Antti


 

Nummelan nuorten soittajien tanssiorkesteri Rientolan pihalla 1930-luvulla. Vasemmalta Erkki Hietanen, Matti Järvensivu, Akseli Selin, Esko Helle, Aarne Laustio, Martti Hietanen ja Antti Laakso. 

Maissi Laakso oli kotiäitinä.  Hän teki paljon käsitöitä.  Ompeli pojille paitoja, alushousuja, pyjamia,   Mikko Laakso muistaa, että äiti ompeli hänelle kerran hiihtohousutkin. Äidillä oli Elna-merkkinen  sähköompelukone.

 

Maissi Laakso syöttää Ilkan tytärtä Anna-Maijaa, vieressä hoitolapsi Riitta Nurmi. Taustalla Laakson verstaassa tehty radio- ja levysoitinkaappi, jonka päällä kuva edesmenneestä Antti Laaksosta. Kuva on vuodelta 1967.

 
Kun verstaalla alettiin valmistaa televisiolaatikoita Helvarille, oli kiire monesti niin kova, että laatikoita oli lakattava yökaudet verstaan kellarissa. Isä Antti lakkasi ja Maissi-äiti oli apuna.

Verstaan seinustalla perheellä oli monena vuonna tomaattipenkki. Avomaan kurkkuja äiti kasvatti joskus verstaan ja Satupirtin välisellä kasvimaalla.  Kasvimaalla oli myös juureksia ja reunalla kukkapenkki ruusuineen ja kehäkukkineen. Mansikkamaakin oli. Alkuun se oli ilmeisesti verstaan ja Satupirtin välillä, myöhemmin omakotitalon ja maantien välissä. Satupirtin rajalla ulkorakennuksen kulmalla oli vanha omenapuu, jonka äiti oli kasvattanut siemenestä.  Sen omenat olivat pienehköjä ja happamia, mutta niistä äiti teki oikein hyvää omenasosetta. Talon alapuolella oli alkuaikoina perunamaa.  Perunan-teossa oli hevosineen joskus Virran Eemil ja ainakin kerran Lovelan Koskinen.  Maa oli ilmeisesti laihaa, koska kerran koko kasvimaahan kylvettiin herneitä ilmeisesti typpivajeen korjaamiseksi.  Palkoja lapset napsivat  ihan luvan perästä.  Joku ohikulkenut maanviljelijä pui herneet puimurillaan.  Tuloksena oli pieni säkillinen toukkaisia herneitä. 

 

Lalli istuttamassa perunoita. Hevosmiehestä ei ole varmaa tietoa. Takana oikealla Pircklenin mamman mökki ja vasemmalla Eino Saleniuksen talo. Kuva on ehkä vuodelta 1951. 

Ilkka, Maissi ja Lallin vaimo Anneli kasvimaalla perunoita istuttamassa keväällä 1991.   

Maissi Laakso kastelee kasvimaata kesällä 1991.

 

Sipulisatoa vuonna 1990. Kuva on otettu Maissi Laakson kerrostalokodin parvekkeella.  

 
Maissilla oli jo omakotitalon aikaan ja vielä kerrostaloon muutonkin jälkeen ( hän muutti helmikuussa 1990 Työväentien varrelle kerrostaloon, jossa asuu edelleen)  4H- yhdistykseltä vuokrattuna kasvimaa Härköilästä.  Hän viljeli siellä perunaa, porkkanaa, punajuuria, tilliä, salaattia, papuja, sipulia ym.  Viljelijänaapureina olivat silloin Maissin sisko Mirja Tammilahti ja Niilo Haaparanta. Maissi muistelikin, että kerran eräänä syksynä myyrä vei Niilon perunat,  mutta hänen perunoihin myyrä ei kajonnut vaikka perunamaat olivat lähekkäin. 
 
Kesäisin Laaksot marjastivat aika paljon.  Mustikoita löytyi harjun rinteeltä varsin läheltä, jyrkänlinjan ja loivanlinjan väliltä.  Puolukoita saatiin harvoin, mutta kyllä niitäkin harjulta joskus löytyi.  Sienestys kuului myös ohjelmaan. Kaikki sienet ryöpättiin ja suolattiin.  Nummisieni eli kangasrousku taisi olla suurin suosikki, koska sitä oli paljon ja se oli helppo tuntea.  Mikko Laakso muisteli, että joskus sodan jälkeen, kun kansaa kehotettiin sienestämään, lapset olivat äidin kanssa sienessä lentokentän Hiidenveden puoleisella laidalla. Lastenrattaissa olleeseen pyykkikoriin kerättiin mm. pulkkosientä, joka sittemmin on todettu myrkylliseksi.  Siihen aikaan sitä kerättiin yleisesti, sillä sen malto on kiinteä.  Onneksi se ei tapa heti, vaan myrkky kertyy elimistöön ja kun mitta tulee täyteen, alkaa tapahtua. Äiti teki sienistä sienisalaattia ja jauhoi sientä lihan sekaan ja teki pihvejä.  Äidin tekemistä ruoka-lajeista on herkullisimpana jäänyt Mikon mieleen silakkalaatikko.  Se oli suussa sulavaa, juuri sopivan kosteaa eikä liian kiinteää.
 
Sieniharrastus on säilynyt Maissilla myöhemminkin.  Pojat ovat kertoneet, että useana syksynä käytiin Maissin sisaren Maire Vikströmin luona Dragsfjärdissä sienessä.  

Kuvassa Ilkka, Maissi ja Maire. Koreissa taisi olla pääasiassa kanttarelleja, kosteikko- ja suppilovahveroita. Kuvan ottanut Ulla-Maija Laakso  v. 1992  Dragsfjärdissä Maire Vikströmin luona. 

 

Sieniharrastus jatkuu suvussa.  Vuonna 2003 oli mahtava herkkutattivuosi. 
Ilkka perkaa tyttärenpoikansa Mikon avustuksella herkkutatteja kesäkeittiössä. 

 

Ilkan Anna-Maija-tyttären pojat Esa-Pekka  ja Mikko ihmettelevät mummun ja papan sienisaalista.  

Maissi Laakso lastenlasten kanssa syntymäpäivänään vuonna 1976. Kuvassa   silloiset lastenlapset:  takana vasemmalta Anna-Maija, Maissi, Markku, edessä vas. Sampsa, Meri, Antti ja Sarianna. (Mikon Martti-poika ei ollut vielä syntynytkään.)

Maissi Laakso syntymäpäivänään vuonna 1976.     

             
 
Leskeksi jäätyään Maissi Laakso alkoi hoitaa lapsia. Aluksi hän toimi täysin yksityisenä, mutta viimeiset vuodet kunnallisena päivähoitajana. Ensimmäisiä hoitolapsia olivat Nurmen Riitta, jonka äiti oli Osuuspankissa töissä ja isä Aurassa, Ilkan ja Ulla-Maijan tytär Anna-Maija,  Åkermanin Liisan ja Hannun tytär Kaisa ja poika Teemu, Leena ja Sulo Karjalaisen tytär Satu, joka vieläkin tuo joka joulu Maissille joulukukan. 

 

Maissi Laakso vetää mahakelkassa Ilkan tytärtä Anna-Maijaa. Potkukelkkaa ohjaa Maissin hoitolapsi Riitta Nurmi. Kuva on otettu talvella 1968. Takana Vihdintien toisella puolella näkyy Rosenqvistin paja.

 

Lapsia haravoimassa. Kuva on otettu joko vuonna 1976 tai 1977.

 

Lasten mehuhetki haravointipäivänä joko vuonna 1976 tai 1977.  Pöydän päässä vasemmalta: Kimmo, Anna-Maija, Teemu, Satu, Kaisa, Minna, Merja ja Antti. Ilkan lapset Anna-Maija ja Antti eivät olleet enää isoäidin hoitolapsia, vaan olivat Ilkka-isän mukana mummulla käymässä ja Ilkka on ottanut silloin kuvat. 

 
Maissi oli nuorena mukana Päivän Nuorten toiminnassa. Isosisko Maili ohjasi naisten jumppaa Työväentalolla ja Maissi toimi harjoituskohteena ja näytti liikkeet muille. Maissi osallistui nuorena myös laulukuoroon ja näytelmätoimintaan Työväentalolla, mutta ei enää omassa talossa asuessaan.
 
Maissi harrasti paljon lukemista, elämänkertakirjat mieluisimpia luettavia. Iän myötä lukuharrastus on jäänyt.  Hän kävi myös paljon Radion Sinfoniaorkesterin konserteissa
Ilkka-poikansa mukana.
 
Maissin äiti Johanna Vilhelmiina Tammilahti asui naapurissa Satupirtissä, ja hänen viimeisinä elinaikoinaan Maissi porhalsi monta kertaa päivässä äitiään tapaamaan ja huoltamaan.  

  

Maissi Laakso vietti 95-vuotissyntymäpäiväänsä 17.4.2011 kotonaan Nummelassa. Kuvassa takana vasemmalla Ilkka, oikealla Mikko ja edessä Lalli. Mikolla kädessään valokuva, missä Maissi-äiti poikineen.

Maissi Laakso poikineen. Monifoto-valokuvaamossa otettu kuva on joko vuodelta 1947 tai 1948.
 

Lisää poikien vaiheista 

Kesäkuussa 1958 Mikko lähti armeijaan (Riihimäelle, Lappeenrantaan ja Haminaan) ja palasi sieltä 10.5.1959.  Syyskuussa 1959 hän aloitti biologian ja maantieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Hän asui ensimmäisen vuoden alivuokralaisena Tehtaankadulla ja kevääseen 1963 Arkadiankadulla. Kirjoilla hän oli koko ajan Vihdissä ja vakituinen asunto oli lapsuudenkoti. Lukuvuoden 1962 – 1963 hän toimi biologian ja maantiedon päätoimisena tuntiopettajana Lohjan yhteislyseossa eli entisessä koulussaan.
 
Isän kuoltua 1.5.1963 Mikko avioitui kesäkuussa 1963 Maiju Annikki Kankaisen kanssa ja asui hänen kanssaan tässä talossa lukuvuoden 1963 - 1964, jolloin he auskultoivat Helsingin Tyttönormaalilyseossa ja Helsingin Normaalilyseossa. Syksyllä 1964 he muuttivat Pieksämäelle opettajiksi Pieksämäen yhteislyseoon. He jäivät eläkkeelle Pieksämäen lukiosta: Maiju 31.12.2002 vanhemman lehtorin virasta, Mikko 31.7.2003 toimittuaan viimeiset 34 vuotta rehtorina.
Perheeseen syntyi neljä lasta: Markku Tapani s.1965,  Arto Mikael s. 1969 , Meri Annikki s.1972 ja Martti Mikko Kullervo s.1978.
 


Maissi Laakso ja pojat perheineen jouluna 1968. Takkaseinän vieressä otetussa kuvassa edessä Mikko, joka on ottanut kuvan itselaukaisulla. Sitten vasemmalta Ilkan vaimo Ulla-Maija, Maissi, Lallin vaimo Anneli sylissään Sarianna ja Mikon vaimo Maiju sylissään Markku. Takana Ilkka sylissään Anna-Maija ja sitten Lalli. 

Lalli, Ilkka ja Mikko Laakso kotitalon olohuoneessa jouluna 1983.

 

Jouluna 1983 kahvipöydässä: Lalli, Ilkan tytär Anna-Maija, Lallin tytär Sarianna ja Maissi.

 

Jouluna 1983 kahvipöydässä: Ulla-Maija, Anneli, Lallin poika Sampsa ja Ilkan poika Antti.

 

Jouluna 1983 lastenhuoneessa vasemmalta Mikon lapset Markku ja Meri, Ilkan tyttö Anna-Maija, Lallin lapset Sarianna ja Sampsa.

 

Jouluna 1983 Anna-Maija soittaa pianoa. Kuvassa myös Antti, Ilkka ja Ilkan sylissä Mikon poika Martti.
 
 
Mikko juoksi lapsesta asti lintujen perässä, joka onnekkaasti johti ammatinvalintaan. Hiidenvedellä hän viihtyi etenkin kesäisin, jossa majaili Papinsaaren Aaltosennokassa useimmiten kaverina Osmo Väätänen. 
Talvella 1956 – 57 Suomessa aloitettiin talvilintulaskennat, jolloin joulupäivästä alkavan kahden viikon aikana laskettiin tietyn reitin kaikki linnut. Mikko oli mukana Lohjalla Pirkolan Matin kanssa talvilintulaskennassa heti ensimmäisenä talvena. Oma Nummelan reitti syntyi saman tien. Nuoruuden innossa siitä tuli turhankin pitkä ja sitä on ollut pakko lyhentää tällä vuosituhannella, mutta edelleen se on laskettu joka vuosi vuodenvaihteen aikoihin. Nykyisin laskentakaverina on Antti Ilkanpoika Laakso. Valtakunnallisessa laskentaohjelmassa on jo pitkään ollut syyslaskenta marraskuun alun ja kevätlaskenta maaliskuun alun seutuvilla, mutta niihin on Nummelan reitillä osallistuttu harvoin.
Nummelan vuosien jälkeisten aikojen harrastukset ovatkin jo toinen juttu.  

 

Linturetkellä Taivaantiellä v. 1988. Vasemmalta Antti, Ilkka, Ilkan koira
Haidi ja Mikon poika Markku.

 

Mikko, Ilkka ja Haidi Hiidenveden jäällä v. 1988. Takana Papinsaari.

 
Lintulaskennassa 4.1.2009 Kaukoilan kurvissa. Takana näkyy Matti Säiläkiven talo. Ilkka ja Ulla-Maija toivat Mikon vaimon Maijun autolla sinne, ja hän käveli loppumatkan retkestä Mikon ja Antin mukana. Kuvassa vasemmalta Ilkka, Maiju, Mikko ja Antti. Kuvan ottanut Ulla-Maija Laakso. 
 
 
Isä Antti huomasi lehdestä keväällä 1958, että Helsingin varuskuntasoittokunnan soitto-oppilaskoulu haki uusia oppilaita ja kyseli kiinnostiko tämä Ilkkaa.  No tämähän kiinnosti häntä kovasti.  Pääsykokeissa valittiin 20 oppilasta ja Ilkka oli yksi heistä.  Soitto-oppilas-koulu alkoi syksyllä 1958 ja kesti vuoteen 1962.  Tänä aikana Ilkka asui Helsingissä  Kaartin kasarmilla. Hän suoritti myös rippikoulun siellä ja pääsi ripille Johanneksen kirkossa v. 1959. Hän suoritti varusmiespalveluksen Karjalan Prikaatissa kesäkuusta 1962 toukokuuhun 1963. 

 

Ilkan konfirmaatiopäivänä Johanneksen kirkon portailla Helsingissä vuonna 1959.
Toiseksi ylimmässä rivissä oikealla toinen hattupäinen herra on Antti Laakso, sitten Maissi Laakso ja Maissin alapuolella oikealla Ilkka ja pieni poika Antin edessä on Lalli.

 
  
Ilkka soitto-oppilaana vuoden vuoden 1959 tienoilla.

 

Suomen Kansallisoopperan orkesterin ensimmäinen käyrätorvikvartetti v. 1964. Vasemmalta: Ilkka Laakso, Eero Jantunen, Ilkka Kasper ja Ville Korhonen.
 
 
10.3.1963 oli vaskien koesoitto perustettavaan uuteen Suomen kansallisoopperan orkesteriin. Ilkka osallistui siihen ja hänet valittiin käyrätorvikvartetin jäseneksi. (Silloisen orkesterin jäseniä valittiin 47 henkilöä, kun nykyään orkesterissa on 113 jäsentä.) Ilkkaa oli kannustamassa koesoitossa isä Antti, joka lähti välillä ostamaan lehteä, kun häntä varmasti jännitti kovasti poikansa puolesta ja hän oli jo melko sairas, koska ei elänyt enää kuin vajaat pari kuukautta tämän jälkeen.  Ilkka soitti 2 vuotta oopperan orkesterissa, jota leikkimielisesti kutsuttiin silloin Bulevardin nuoriso-orkesteriksi  (keski-ikä alle 25 vuotta)
Ilkka  avioitui 12.6.1965 koulukaverinsa Ulla-Maija Lindforsin  (* 1943)  kanssa. He muuttivat Ulla-Maijan työsuhdeasuntoon Nummelan ensimmäiseen kerrostaloon Vihdintien varrella olevaan Säästötaloon, josta väliaikaisesti Ulla-Maijan kodin yläkertaan ja sieltä omaan taloon Eerontielle  jouluna 1970.
 Perheeseen syntyi 2 lasta: Anna-Maija s. 1967 ja Antti s. 1972.
 
Syksyllä 1965 Ilkka vaihtoi työpaikkaa, hänet valittiin koesoiton perusteella Radion Sinfoniaorkesterin käyrätorviryhmään.  Tätä työtä kesti eläkkeelle asti  kevääseen 2003.
Soitto-oppilasaikanaan Ilkka vietti kesiä Vierumäen urheiluopistossa, jossa urheilu oli pääasia. Ulla-Maijan kanssa seurustelu alkoi vuonna 1961.  Näihin aikoihin alkoi kalastusharrastus tulevan appiukon kanssa.  

Rysäkalastuksessa Hiidenvedellä Toivo Lindfors ja vävy Ilkka Laakso vuonna 1969.  
 

 
Soittaminen alkoi tulla myös harrastukseksi, vakituiseksi kun vuonna 1974 Ilkasta tuli Nummelan Soittokunnan johtaja ja tämä harrastus jatkuu edelleenkin.  Eläkkeelle jäätyään v. 2003 Ilkka on soittanut  tuubaa Lohja Brassissa ja Uudenmaan reserviläissoitto-soittokunnassa, joissa harrastus jatkuu edelleenkin.

Lalli armeijassa

Lalli lähti armeijaan Santahaminaan lokakuussa 1966. Hän avioitui Ritva Anneli Tirkkosen  (* 1946) kanssa helmikuussa 1967 ja muutti asumaan Lohjalle. Perheeseen syntyi kaksi lasta: Sarianna s.1967 ja Sampsa s.1969. Perheelle valmistui vuonna 1974 Perttilään  omakotitalo, jossa Anneli ja Lalli edelleen asustavat.
Lallin perheessä on harrastuksena ollut liikunta eri muodoissaan. 

 

Lalli Laakson  perhe keväällä 1986 . Kuva on otettu Lallin pihalla Sariannan lakkiaispäivänä.  Kuvassa vesemmalta  Lalli, Sampsa, Sarianna, Anneli ja
edessä Maissi Laakso.  


Talo myytiin Osuuspankille vuonna 1988.Talossa oli vuokralaisena Vesa Tuppurainen, joka piti autotallissa Kehitysavun kirpputoria. 

Tontilla nykyisin oleva kerrostalo. Kuva Mikko Yli-Rosti.

Maissi, Mikko, Ilkka ja Lalli Laakson antamista tiedoista koonneet Ulla-Maija Laakso ja Ritva Miettinen. Kuvat perheen kokoelmista.