Tehty 13.5.2013

PASILA

Mäntytie 2

Armi Salenius on kertonut:

Tontti hankittiin vuonna 1951 Tuusan tilasta Vihdintien ja nykyisen Mäntytien kulmauksesta. Talo rakennettiin vuosina 1951-1952 ja taloon siirtyivät  Harjanteelta asumaan Eeva, Eino, Pasi ja Armi Salenius  1.2.1952. Talossa oli tuolloin valmiina eteinen, keittiö ja makuuhuone. Talon rakensivat oman tontin puista Saleniuksen veljekset Eino ja Erkki, joka oli valmistunut rakennusmestariksi vuonna 1951 ja Pasilan talon piirustukset olivat hänen ensimmäisiään. Muuraustyöt teki Kalle Aaltonen. Kaivo saatiin kesällä 1952. Sauna tuli valmiiksi vuonna 1954. Siihen saakka asukkaat saunoivat Armin kummien, Armas ja Anni Virosen saunassa. Vesijohdot taloon saatiin vuonna 1956 (Erkki Långström tekijänä). Keittiö lämpisi hellan avulla ja makuuhuonetta lämmitettiin pystyuunilla. Olohuone valmistui vuonna 1958. Keskuslämmitys saatiin v. 1959 (tekijä Waldén Huhmarista), polttoaineena olivat tuolloin puu, briketti, koksi ja kivihiili. Kattilan teki seppä Aarne Rosenqvist. Talo ei tullut kerralla valmiiksi, vaan sitä tehtiin pikkuhiljaa.

Ensimmäisen kerran tehtiin ulkomaalaus valkoiseksi 1960-luvulla. Viimeisen kerran talo sai väriä 1970-luvulla, jolloin se maalattiin keltaiseksi.



Rakennusaikainen kuva kesältä 1951. Takana vasemmalta Eino ja Erkki Salenius, Topi Laine, edessä Pasi ja Eeva Salenius, jolla sylissään Armi.


Saunan ja putkitöiden valmistuttua oli ihmeellistä saada saunaan suihku. Kova kisa käytiin siitä, kuka ensimmäisenä pääsee suihkun alle, koska vesi oli alkuvaiheessa lämmintä. Keskuslämmitys poisti tämän kisailun. Kellariin mentäessä heti vasemmalla oli ruokakellari, jossa mehut, hillot ja perunat säilyivät kohtuullisesti talven yli. Kyllä siellä joulun alla oli kinkkukin suolavedessä säilöttynä. Oli siellä juhannuksen aikaan myös kokonainen kori limonaadia eli keltaista, vihreää ja punaista Jaffaa. Jokainen lapsi sai oman pullonsa, johon jokainen taisi tehdä viivan juomisensa jälkeen.
Kellarissa oli puuvarasto ja pannuhuone ja saunan pukuhuonetta ennen työ- ja varastotila erilaisia korjauksia ja työkaluja varten. Kellarista oli uloskäynti itäseinän keskikohdasta, josta portaat nousivat pihatasolle. Siellä oli mukava jäähdytellä saunan löylyjen lomassa.

Pihapiiri 

Erillisiä piharakennuksia ei ollut, mutta pihalle rakennettiin vuonna 1954 kovalevyistä autotalli, joka oli suullisen sopimuksen mukaan puoliksi Sievisen tontilla (Esala).  Maantien puoleisella seinällä oli 1950-luvulla ilmeisesti Viljo Saleniuksen kautta tullut mainos: ”APUA koko Suomen kansa lukee”. Tielle näkyi talvella vain tuo APUA. Niinpä kerran pihaan ilmestyi mies tiedustelemaan, minkälaista apua tarvittiin. Muistan, kuinka ihmeissäni olin moisesta kysymyksestä – taisi vielä olla niitä aikoja (v. 1958), kun isä-Eino oli Brysselissä rakentamassa Suomen osastoa maailmannäyttelyä varten.


Pasilan autotalli vuonna 1964. Sen takana näkyy Sievisen talo ja kauempana Tuomo Vikmanin talo (Vauriola). Autotallin  edessä poseeraavat kelkassa istuen Simo Salenius takanaan isoveli Kimmo, edessä Maija Vaajoki (nyk. Gustafsson), jonka takana Armi Salenius vierellään Marjut Vaajoki (nyk. Ståhlstedt). Vaajoen tytöillä kauniit  Taimi-äidin (o.s. Salenius) neulomat norjalaisvillapaidat.


Näkymä Mäntytien tietyömaalle. Oikeassa yläkulmassa Sassin talo (Perälä). Autoleikeissä kyykyssä Simo Salenius kaverinaan Jarmo Hillebrandt.


Varsinaista kasvimaata ei ollut, mutta Vihdintien suuntaisesti koko tontin mittainen perunamaa, jota lapset perkasivat. Lisäksi oli kahdeksan omenapuuta, valkeaa kuulasta ja punaisia bergiuksia – olipa yksi kääpiöomenapuukin, jossa oli isot omenat. Mansikkamaan yritys oli talon kohdalla lännessä. Kuiva kunttamaa vaan ei satoa juuri antanut ja hanke sai olla. Pöllyävää pihatannerta Ritva ja Eeva Salenius yrittivät yhtenä kesänä taltuttaa istuttamalla ohueen ostettuun multakerrokseen nurmiapilaa haaveena pölyn sitova nurmikko. Lapsia komputtiin pysymään poissa istutuksilta. Kesän rankkasade ne siemenet kuitenkin vei alamäkeen, jossa kompostipolun varressa kasvoikin myöhemmin vahva valkoapilamatto.

Pasilan asukkaat 

Eeva (o.s. Laakso) ja Eino Salenius vihittiin
Nummelan työväentalo Rientolassa 6.1.1946.

Eino (* 1921 Vihti) ja Eeva (*1923 Vihti) Saleniuksen perheeseen kuului neljä lasta:
Pasi *1946, Armi *1950, Kimmo *1952 ja Simo *1959. 

Eino Salenius elätti perheensä kirvesmiehen töillä. Viisikymmentäluvulla työt olivat ajoittain kaukana ja perhe näki elättäjäänsä viikon välein. Isä lähti varhain töihin, pienimmät vielä nukkuivat. Keittiön pöydällä oli kullekin lapselle oma kulma, jossa oli varattuna muutama ranskan pastilli tai muu makea tervehdyksenä töihin lähteneeltä isältä.

Eino osallistui yhteiskunnallisiin toimiin, ollen Työväenyhdistys Elon johtokunnan jäsen pitkään, hän oli myös kansakoulun johtokunnassa, Nummelan Laituriyhtiön ja Nummelan Vesihuollon hallituksen jäsen.

Äiti Eeva hoiti kotia ja perhettä, leipoi leipomotyöntekijän kokemuksella maittavia sämpylöitä ja leipiä, pullaa alkuaikoina puuhellan lämmössä ja sitten sähköhellan uunissa. Kyllä oli mukava tulla koulusta kotiin, kun eteisessä tuoksui tuore leipä.
Lasten kasvettua Eeva siirtyi työhön Saintex Osakeyhtiöön (Sainion firma) 1960-luvulla. Työ oli alussa ohuiden sadetakkien pakkausta kotona ja myöhemmin ompelua työnantajan tiloissa.



Armi, Kimmo, Pasi ja Eino-isä kesällä 1955. Lapsilla jäätelöt. Takana kaivo.



Kimmo tukee Simon kävelyä.



Pihassa riitti menoa ja meininkiä.  Kesällä 1960 otetussa kuvassa äärivasemmalla potkulautaa korjaa Jyrki Rantanen, aivan edessä Simo Salenius lähestyy kuvaajaa (Pasi Salenius). Seisomassa takana Kimmo Salenius vierellään naapurin poika Esa Sievinen, jonka edessä Eero Salenius. Armi Salenius puolittain selin ja hänestä seuraava on Jarmo Rantanen ja askelta ottamassa Mervi Sassi. Kyykyssä todennäköisesti Eeva-Liisa Sassi.


Talvisunnuntaisin hiihdettiin koko perhe yhdessä. Eväänä saattoi olla appelsiini, joka jaettiin kaikkien osallistujien kesken.



Hiihtämässä jossain harjulla. Eturivissä vasemmalta Kimmo Salenius, Marjut ja Irmeli Vaajoki sekä Armi Salenius. Takana Pasi Salenius.

Talvinen kuva Pircklénille ja Pisteelle päin. Lasten välistä pilkottaa Rosenqvistin paja. Kuvassa vasemmalta oikealle Kari ja Pekka Svahn, Marja-Leena Vaajoki, Eero Salenius, Sami Svahn ja Timo Salenius.


Kesällä käytiin järvellä, jonne hinguttiin aina kauniiden ilmojen aikaan. Oman veneen Eino oli tehnyt, mutta se oli melkoisen kiikkerä – kulki kyllä lujaa, mutta siinä piti istua tosi paikallaan – taisi ihan pelottaakin joskus. Myöhemmin Kauko Sassi ja Eino Salenius ostivat kumpikin oman veneensä ja silloin järvielämää riitti enemmän. Veneet olivat tasaperäisiä ja ns. merihankaimin varustetut eli soutaminen ei ollut läheskään niin sujuvaa kuin Vaajoen savolaispanisella veneellä. Hiidenvedellä retkikohteita olivat Rämäkkä, Vaajoen tai Helteen Veikon mökki tai Nummeke.



Kesäretki Jätinpykälään vuonna 1952. Vasemmalta  Pasi (käsi edessä varjostamassa),  Eeva, jolla sylissään Armi,  Eevan sisar Toini Helle, sylissään Vesa.



Pasin rippipäivänä vuonna 1962. Vasemmalta Armi, Eeva, Pasi, mummu Fiina Laakso, Kimmo ja edessä kyykyssä Simo.


Pasi Salenius valmistui Lohjan ammattikoulusta sähköasentajaksi vuonna 1964 ja aloitti työt Vihdin Sähköyhtiössä.

Armi Salenius kirjoitti ylioppilaaksi Vihdin Yhteiskoulusta vuonna 1969 ja valmistui lääkintävoimistelijaksi vuonna 1972.

Kimmo Salenius valmistui sähköasentajaksi Lohjan ammattikoulusta vuonna 1970 ja sähköteknikoksi vuonna 1976.

Simo Salenius siirtyi keskikoulun jälkeen Lohjan ammattikouluun ja valmistui elektroniikka-asentajaksi.

Pasilan yläkerta valmistui vuonna 1955. Erkki Salenius rakensi sen perheensä käyttöön. Yläkerrassa oli keittiö, makuu-/olohuone sekä lämmin yläaula ja sen päädyssä varastotila, myös itäpäädyssä oli kaksi viistokattoista tilaa ja pieni vaatekomero.

Erkki ja Ritva (o.s. Leino) vihittiin kesällä 1955. Eero Salenius syntyi vuonna 1956 ja Timo vuonna 1960. Perhe muutti vuonna 1963 Espoon Rastaalaan.



Eero Salenius suksilla.


Kun yläkerran asukkaat olivat muuttaneet, Pasi ja Kimmo siirtyivät isompaan huoneeseen ja Armi viistokattoiseen kammariinsa, keittiö toimi apukeittiönä ja työtilana. Lämmin yläaula oli koululäksyjen tekopaikka, mistä oli mukava seurata Vihdintien liikennettä.

Pasila oli ainoastaan Eino ja Erkki Saleniuksen perheiden käytössä.

Talon lapset muuttivat pikkuhiljaa pois ja Eeva ja Eino jäivät asumaan kaksistaan vuonna 1984. Pasila oli kuitenkin pitkään paikka, johon oli turvallista ja mukavaa tulla ja tuoda lapsenlapsia hoitoon.


Perhepotretti syyskuulta 1998. Edessä vasemmalta Pasi, Eino, Eeva ja Armi.  Takana vasemmalta Simo ja Kimmo. Kuva on otettu Päivölässä.


Eeva Salenius kuoli vuonna 2004. Kiinteistö myytiin rakennusyhtiö Skanskalle, jonka kanssa tehtiin esisopimus vuonna 2005 ja kaupat vuonna 2006. Eino Salenius siirtyi lokakuussa 2006 asumaan Joukolantielle senioritalon ylimpään kerrokseen, jossa hän ehti asua vain vuoden. Hän kuoli vaikeaan sairauteen lokakuussa 2007.


Kuvat perheen kokoelmista