Nummela on yhä viihtyisä paikka asua, vaikka muutos on ollut valtava, sanoo 78-vuotias Leila Lilja (o.s. Ojala).Vuonna
1936 syntynyt Litja on nähnyt elämänsä aikana Nummelan kasvun pienestä
kylästä yli 10 000 asukkaan taajamaksi, joka on oikeastaan kuin pieni
kaupunki.
–
Vielä 1940-luvulla Nummelan nykyisen keskustan alueella ei ollut kuin
muutama hassu talo. Vasta 1950-luvun loppupuolella Nummela alkoi
kasvaa kuin pullataikina. 1970- ja 1980-luvuilla kasvu jatkui ja nyt
Nummela on muuttunut täysin. Mutta yksi asia on säilynyt, Nummelassa
asuu yhä mukavia ihmisiä.
Lapsuuden koti SähkötalossaLeila
Liljan lapsuudenkoti on vanha Sähkötalo, joka sijaitsi osoitteessa
Vihdintie 1. Nykyisin tontilla sijaitsee liiketalo. Liljan perhe asui
talon yläkerrassa, hänen isänsä Tauno Ojala sai kolmen huoneen ja
keittiön käsittäneen asunnon Sähköosakeyhtiön toimitusjohtajana
luontaisetuna.
–
Perheemme asui vanhassa liiketalossa ja sen jälkeen Vihdintien ja
Joukolantien kulmassa sijainneen Omapohja-talon alakerrassa. Tämänkin
talon omisti sähköyhtiö. Asuimme Nummelan keskustassa, mutta keskusta
oli tuohon aikaan hyvin hiljainen, taloja oli vain muutama. Vesi kannettiin ämpäreilläTauno Ojala työskenteli vuoteen 1942 saakka Sähköyhtiön johdossa, jonka jälkeen hän muutti Pielisjärvelle, perhe jäi Nummelaan.
–
Sähkön talosta muutimme vuoden 1945 tienoilla viereiseen
Omapohja-taloon. Me asuimme ahtaasti, meillä oli vain yksi iso
kulmahuone
käytössämme.
Leila Lilja muistelee arjen olleen 1940-luvun puolivälissä Nummelassa olleen kovin erilaista kuin nykyään.
–
Me valmistimme ruoan joko sähkölevyllä tai kakluunissa, omaa hellaa
meillä ei ollut. Eikä meillä ollu vessaa, sähköyhtiön
varastorakennuksen yläkerrassa oli huussi.
Nummelan keskustasta perhe muutti lentokentälle.
– Meidän piti muuttaa ja uusi koti löytyi lentokentältä. Siellä oli lähellä nykyistä Airhotellia talo, josta saimme asunnon.
–
Muutimme käytännössä keskustasa syrjään, sillä lentokentän alueella ei
ollut sodan jälkeen toimintaa. Taloon ei tullut juoksevaa vettä eikä
kaivoakaan ollut lähistöllä. Niinpä me lapset koulumatkoillamme
kannoimme vettä kotiin ämpäreillä.
Vesi saatiin Nummelan koulun vieressä olleesta hiekkakuopasta, jossa oli lähde.Lilja muistelee veden kannon olleen raskasta, koti sijaitsi harjun laella jonne oli ämpäreiden kanssa kavuttava.
Lilja on asunut myös Nummelan seuratalolla Joukolassa, nykyisin tällä tontilla on Osuuspankin liiketalo.
Takaisin keskustaan
Nykyisin
Leila Lilja asuu hyvin lähellä lapsuudenkotiaan, viitisen vuotta sitten
Vihdintien ja Joukolantien kulmaan rakennetussa kerrostalossa.
–
Asuin välillä 16 vuotta Pusulassa ja sitten perheinemme palasimme
Vihtiin, asuimme pitkään Haapakylässä. Vanhemmiten halusin asumaan
palveluiden ääreen, siksi muutin takaisin keskustaan.
–
Mukavaa Nummelan keskustassa on asua, kaikki on lähellä. Toki keskusta
on ihan erilainen kuin mitä se oli 1940-luvulla. Taloja on rakennettu
paljon ja keskusta muistuttaa kaupunkia. En ole kuitenkaan kokenut
keskustaa turvattomaksi.
Nummelalaiset tutuiksi
Leila Lilja oppi tuntemaan nummelalaiset hyvin työnsä kautta. Hän meni 15-vuotiaana töihin Osuusliike Auran palvelukseen.
–
Olin S-ryhmän kaupoissa töissä siihen saakka, kun Hiidentoria ruvettiin
rakentamaan. Viimeiset työvuoteni työskentelin Lohjantiellä, Risto ja Mikko
Isokankaan K-kaupassa.
– Tykkäsin kaupassa työskentelystä. Työssä tapasi ihmisiä ja kuuli heidän kuulumisiaan.
Historiaa talteen
Leila
Lilja haluaa tallentaa muistojaan myös nuoremmille sukupolville, hän
osallistuu aktiivisesti historiaa tallentavan Koti-Nummelan
muistipiirin toimintaan.
–
Mukava on muistella vanhoja asioita ja tavata vanhoja tuttuja. Olisihan
se mukavaa, jos uudemmatkin nummelalaiset olisivat kiinnostuneita
historiasta.