Leila Lilja:

Nummelan muutos on ollut valtava

78-vuotias Leila Lilja asunut Nummelassa muun muassa lentokentällä ja Sähkötalossa

Nummela on yhä viihtyisä paikka asua, vaikka muutos on ollut valtava, sanoo 78-vuotias Leila Lilja (o.s. Ojala).

Vuonna 1936 syntynyt Litja on nähnyt elämänsä aikana Nummelan kasvun pienestä kylästä yli 10 000 asukkaan taajamaksi, joka on oikeastaan kuin pieni kaupunki.

– Vielä 1940-luvulla Nummelan nykyisen keskustan alueella ei ollut kuin muutama hassu talo. Vasta 1950-luvun loppupuolella Nummela alkoi kasvaa kuin pullataikina. 1970- ja 1980-luvuilla kasvu jatkui ja nyt Nummela on muuttunut täysin. Mutta yksi asia on säilynyt, Nummelassa asuu yhä mukavia ihmisiä.

Lapsuuden koti Sähkötalossa

Leila Liljan lapsuudenkoti on vanha Sähkötalo, joka sijaitsi osoitteessa Vihdintie 1. Nykyisin tontilla sijaitsee liiketalo. Liljan perhe asui talon yläkerrassa, hänen isänsä Tauno Ojala sai kolmen huoneen ja keittiön käsittäneen asunnon Sähköosakeyhtiön toimitusjohtajana luontaisetuna.

– Perheemme asui vanhassa liiketalossa ja sen jälkeen Vihdintien ja Joukolantien kulmassa sijainneen Omapohja-talon alakerrassa. Tämänkin talon omisti sähköyhtiö. Asuimme Nummelan keskustassa, mutta keskusta oli tuohon aikaan hyvin hiljainen, taloja oli vain muutama.

Vesi kannettiin ämpäreillä

Tauno Ojala työskenteli vuoteen 1942 saakka Sähköyhtiön johdossa, jonka jälkeen hän muutti Pielisjärvelle, perhe jäi Nummelaan.

– Sähkön talosta muutimme vuoden 1945 tienoilla viereiseen Omapohja-taloon. Me asuimme ahtaasti, meillä oli vain yksi iso kulmahuone käytössämme.

Leila Lilja muistelee arjen olleen 1940-luvun puolivälissä Nummelassa olleen kovin erilaista kuin nykyään.

– Me valmistimme ruoan joko sähkölevyllä tai kakluunissa, omaa hellaa meillä ei ollut. Eikä meillä ollu vessaa, sähköyhtiön varastorakennuksen yläkerrassa oli huussi.

Nummelan keskustasta perhe muutti lentokentälle.

– Meidän piti muuttaa ja uusi koti löytyi lentokentältä. Siellä oli lähellä nykyistä Airhotellia talo, josta saimme asunnon.

– Muutimme käytännössä keskustasa syrjään, sillä lentokentän alueella ei ollut sodan jälkeen toimintaa. Taloon ei tullut juoksevaa vettä eikä kaivoakaan ollut lähistöllä. Niinpä me lapset koulumatkoillamme kannoimme vettä kotiin ämpäreillä.

Vesi saatiin Nummelan koulun vieressä olleesta hiekkakuopasta, jossa oli lähde.
Lilja muistelee veden kannon olleen raskasta, koti sijaitsi harjun laella jonne oli ämpäreiden kanssa kavuttava.

Lilja on asunut myös Nummelan seuratalolla Joukolassa, nykyisin tällä tontilla on Osuuspankin liiketalo.

Takaisin keskustaan

Nykyisin Leila Lilja asuu hyvin lähellä lapsuudenkotiaan, viitisen vuotta sitten Vihdintien ja Joukolantien kulmaan rakennetussa kerrostalossa.

– Asuin välillä 16 vuotta Pusulassa ja sitten perheinemme palasimme Vihtiin, asuimme pitkään Haapakylässä. Vanhemmiten halusin asumaan palveluiden ääreen, siksi muutin takaisin keskustaan.

– Mukavaa Nummelan keskustassa on asua, kaikki on lähellä. Toki keskusta on ihan erilainen kuin mitä se oli 1940-luvulla. Taloja on rakennettu paljon ja keskusta muistuttaa kaupunkia. En ole kuitenkaan kokenut keskustaa turvattomaksi.

Nummelalaiset tutuiksi

Leila Lilja oppi tuntemaan nummelalaiset hyvin työnsä kautta. Hän meni 15-vuotiaana töihin Osuusliike Auran palvelukseen.

– Olin S-ryhmän kaupoissa töissä siihen saakka, kun Hiidentoria ruvettiin rakentamaan. Viimeiset työvuoteni työskentelin Lohjantiellä, Risto ja Mikko Isokankaan K-kaupassa.

– Tykkäsin kaupassa työskentelystä. Työssä tapasi ihmisiä ja kuuli heidän kuulumisiaan.

Historiaa talteen

Leila Lilja haluaa tallentaa muistojaan myös nuoremmille sukupolville, hän osallistuu aktiivisesti historiaa tallentavan Koti-Nummelan muistipiirin toimintaan.

– Mukava on muistella vanhoja asioita ja tavata vanhoja tuttuja. Olisihan se mukavaa, jos uudemmatkin nummelalaiset olisivat kiinnostuneita historiasta.

Teksti Eero Wihuri, haastattelu on julkaistu aiemmin Luoteis-Uusimaassa 16.9.2014