Nummelan edistysseurojen talo rakennettiin vuonna 1913. Se sijaitsi nykyisen Osuuspankin kiinteistön takana olevalla mäellä Vihdintien varrella. Tuusan tilan isäntä Kalle Sammalkari oli lahjoittanut tontin. Edistysseuroihin kuuluivat tuolloin paikallinen nuoriso- ja raittiusseura sekä Eläinsuojeluyhdistys. Toisinaan myös Työväenyhdistys Elo laskettiin yhdeksi edistysseuroista. Alunperin  Elo ehdotti kaikkien näiden seurojen yhteisen talon rakentamista, mutta hankkeesta ei tullut mitään. (Ketola - Ylirotu: Nummela, s. 126) Nummelan Seuratalo Oy merkittiin kaupparekisteriin toukokuussa 1915. Huhtikuussa se oli ostanut Vihdin Eteläiseltä Raittiusseuralta palstatilan, jolla sijaitsi paikallinen Seurojen talo eli Seuratalo. Ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat mm. kauppias K.A. Tainio, opettaja Kalle Laakso ja kelloseppä K.F. Bergman. (Ketola: Vihdin historia I, s.354)

Nummelan seuratalo vuonna 1913.

Nummelan seuratalo oli komea hirsirakennus. Vanhimmissa kuvissa se on vielä maalaamaton, myöhemmin ruskeankeltainen. Aivan loppuaikoina rakennus oli päällystetty mineriittilevyillä. Talo lämmitettiin korkeilla pystyuuneilla, joita esim. isossa salissa oli kaksi aivan vierekkäin sisäänkäynnin ja ravintolatilaan johtavan oven välisessä nurkassa. Myös näyttämöllä oli uuni.

Nummelan seuratalon sali vuonna 1929.

Pääsisäänkäynti rakennukseen oli lasiverannan kautta eteistilaan (narikkaan). Lasiverannan päällä oli parveke. Narikassa Aleksanteri Viman aikoinaan otti seuratalon kävijöiden ulkovaatteet säilytykseen. Oman työnsä ohella hän toimi seuratalon narikan hoitajana.
Jossain vaiheessa (1950-luvun vaihteessa) oli rakennuksen Keskipisteen puoleisessa yläkerrassa asuinhuone, jossa oli vuokralaisia.

Osuusliike Auran 10-vuotisjuhlat pidettiin Nummelan seuratalossa vuonna 1937. Juhlaväkeä seuratalon edessä.

Eteistilan vieressä vasemmalla oli huone, missä Vihdin kirkonkylän hammaslääkäri Lydia Savón kuuluu pitäneen vastaanottoaan. Potilas istui lattiaan kiinnitetyssä keinutuolissa. Tuolloin hammaslääkärin porakonekin oli vielä jalalla poljettavaa mallia. Koska talossa ei ollut vesijohtoa, oli tarvittava huuhteluvesi kannussa ja lasi potilaan lähettyvillä sylkytelineessä. Kirsti Hiltunen (o.s. Helle, *1926) on kertonut, että hänen aikanaan alakoulun pienet oppilaat tulivat isona ryhmänä hammaslääkärin vastaanotolle.

Seuratalon sali oli suuri ja korkea. Siihen liittyi näyttämö. Näyttämölle oli myös oma sisäänkäynti. Salin vieressä oli kapeahko ravintolahuone (buffetti). Tarjoilutiskin takaa kuljettiin keittiöön, jota myös seuratalon vahtimestari  käytti. Vahtimestarin asunto, pieni kamari, oli myös talon pohjoissivulla. Näihin tiloihin oli talon pohjoissivulla oma sisäänkäynti.

Näkymä Nummelan seuratalon salista osuusliike Auran 10-vuotisjuhlissa.

Juhlasalin suuret ikkunat olivat nykyisen Joukolantien puoleisella sivulla. Salin rakennetta tukivat seinästä seinään olleet metallipalkit. Kesällä 1958 lisättiin talon välikattoon sahanpurua, joka oli kuitenkin ehtinyt kastua pihalla ennen kuin puhaltaminen välikaton eristämiseksi alkoi. Salin kannatinpalkit eivät kestäneet lisäpainoa, vaan yhtenä yönä sali ”levisi”. Seuraavana vuonna Nummelan Seuratalo Oy teetti talossa ison remontin. Mm. seuratalon vanhat muurit purettiin ja taloon tuli öljykeskuslämmitys. Pannuhuone oli kellarikerroksessa.  Vuoden 1959 remonttia rahoitettiin mm. keräämällä Nummelan ympäristön taloista tukkeja.
Nummelan palokuntalaiset saivat muurien tiilet palkakseen. Vanhan paloaseman rakentamiseen käytettiin osa niistä. Yli jääneet myytiin. (Palokunnan toimintakertomuksesta vuodelta 1959).

Kuvasta on Kotinummela-piirin tilaisuudessa helmikuussa 2005 tunnistettu henkilöt seuraavasti: vasemmalta Aulis Haag, Toivo Nurmi, Pentti Sinervo, Päiviö Litja, Tauno Kovero, Ahti Alén, Heikki Louhi. Kottikärryissä istuu Matti Väre ja hänen vieressään René Bodalew, oikealla Keijo Keinonen ja Reijo Keinonen. Kuva on alunperin julkaistu Nummelan paikallislehdessä.

Seuratalon käymälät olivat piharakennuksessa mäen takaosassa lähellä Jaakko Merisen tontin rajaa.
1950 tapahtuneen peruskorjauksen yhteydessä rakennettiin WC-tilat rakennuksen kellariin. Niihin kuljettiin sisäeteisestä. Oli naisten ja miesten WC:t. Näitä joutuivat käyttämään myös vahtimestarien perheet, jotka asuivat ison rakennuksen toisessa päässä.
1950-luvulle asti oli seuratalon tontin pohjoisreunassa, aivan Veikko Hellen tontin rajalla myös hevostalli. Leila Lilja (o.s. Ojala) on kertonut, että hänen aikanaan pihalla oli edelleen avokatos, missä tuolloin pidettiin polttopuita. Tämä piharakennus oli tontilla ainakin 1950-luvun loppuun.

Leila Lilja (o.s. Ojala) seuratalon mäellä. Kuvan omistaa Leila Lilja.

Piha-aluetta ei seuratalon ympärillä ollut paljon, takapihalla kuitenkin hieman isompi parkkialue. Kun vuonna 1963 rakennettiin rautatien ylittävää siltaa, madallettiin ratamaata. Se ajettiin seuratalon mäkeen ja näin saatiin pihaa levennetyksi varsinkin eteläiseltä sivulta. Radan puoleisessa rinteessä oli myös aikaisemmin ainakin kaksi juoksuhautaa, jotka täytettiin.

Seuratalon mäellä ei ollut kaivoa, vaan talon kaivo oli Virosen tontilla nykyisen Joukolantien puolella. Sieltä noudettiin kaikki sekä vahtimestarien perheiden että talon toiminnassa tarvittu vesi.

Seuratalo oli vuosikymmenten ajan Nummelan ”elokuvateatteri”.
Linnea Valo on kertonut, että aivan ensimmäiset elokuvat heijastettiin seuratalon ulkopuolelta kuorma-auton lavalta ikkunan kautta sisällä olleelle valkokankaalle. Auton pakokaasua tuli joskus sisälle niin paljon, että katselijat alkoivat voida pahoin. Silloin heidän täytyi käväistä ulkona hengittämässä.

Seuratalon eteisosan päällä oli salin puolelle avonainen parvi, minne johtivat portaat eteisaulasta. Parvelta esitettiin elokuvia. Valkokangas oli näyttämön esiripun edessä. Esityksissä oli aina tauko, kun filmiä täytyi vaihtaa, sillä esityskoneita oli vain yksi. Elokuvien esittäjät kiersivät tuolloin vielä eri paikkakunnilla. Mm. Kalervo Karhulahti ja Akke Selin kuuluvat esittäneen eläviä kuvia Nummelassa. Myöhemmin filmikonetta varten rakennettiin oma konehuone näyttämön taakse. Huone rakennettiin paloturvallisuussyistä kivestä ja sementtitiilestä. Valkokangas oli tuolloin salin sisäänkäyntipäässä. Konehuoneen rakennuttivat Konsta Repo, Toivo Lintumaa ja Reino Kärävä, joilla oli myös aikomus jossain vaiheessa rakentaa elokuvateatteri Vesikansantien varrelle nykyisen torin yläpuolelle. Ovimiehenä oli tuohon aikaan Smertsi Merivirta ja lippuja myi useimmiten Kerttu Harkokivi, joka kaupassa oli tottunut rahankäyttöön. Merivirta oli tarkka mies, eikä päästänyt liputtomia saliin. On kerrottu, että joillakin pojilla oli usein niin vähän rahaa, että panemalla kaikkien poikien rahat yhteen saatiin ostetuksi vain yksi ainoa pääsylippu. Sillä joku kavereista meni sisälle ja avasi näyttämön takaoven. Sitä kautta muut pääsivät sisälle.

Pentti Väätänen Vihdin Sähköyhtiön pihalla. Kuvan omistaa Pentti Väätänen.

Pentti Väätänen kävi vuonna 1953 elokuvanesittäjän kurssin ja sen jälkeen hän näytti työtoverinsa, Vihdin Sähkö Oy:n työnjohtaja Sigurd Heikuran kanssa vuorotellen elokuvia Nummelan seuratalossa. Pentti Väätänen toimi usein myös itse ovimiehenä ennen esityksen alkua. Bertta Kiiski on kertonut, että 1960-luvulla oli lippuja myymässä Vuokko Hynninen (o.s. Jalava) ja myös Bertta Kiiski itse oli joskus lipunmyynnissä. Ovimiehenä oli tuolloin Seppo Merikallio. Vielä 1970-luvun puolivälin jälkeen Olli Elopuro näytti elokuvia.

Opettaja Urho Karhumäen aikana esitettiin seuratalossa myös joitakin hänen näytelmistään, ainakin Härkmanin pojat 6.12.1925 .( linkki Leinon Tyynelään)

Pekka Laustio on kertonut, että hänen isoisänsä Kalle Sammalkari oli vielä sotien jälkeenkin mukana näytelmässä Jeppe Niilonpoika, missä ”Papuliksi” kutsuttu raivoraitis Kalle Sammalkari näytteli kännikalaa.

Kuvassa Tuusan tilan omistaja Kalle Sammalkari tyttärenpoikansa Pekka Laustion kanssa Tuusan pihalla vanhan päärakennuksen edessä 1940-luvun alussa. Kuvan omistaa Pekka Laustio.

Myös ravintolaosan päällä oli eräänlainen matala parvitila, jonka etuseinä oli muodoltaan puolipyöreä. Veikko Helle on kertonut soittokunnan tai orkesterin joskus soittaneen myös siellä. Tähän tilaan kuljettiin kapeita portaita näyttämön päästä tai keittiöstä. Ennen sotia esiintyi mm. soittokunta, johon kuuluivat Tuusan isäntä Kalle Sammalkari, Hemmilän isäntä Ilmari Sellgren ja Ali-Rostin isäntä Martti Alirosti ja kylän räätäli Väinö Louhi.  Puolipyöreässä parveketilassa torvisoittokunta soitti ainakin vielä 1950-luvulla.
Erilaisia juhlatilaisuuksia varten salissa oli myös flyygeli. Mm. kemikaliokaupan omistajarouva Estrid Hirn toimi usein eri esiintyjien säestäjänä. Joissakin tanssitilaisuuksissa, kun muuta soittajaa ei saatu, soitteli myös paikallinen parturi Kalle Törnström pianolla Pompom-valssia. Se oli ainoa kappale, jonka hän osasi. Siinä ei kyllä ollut muuta kuin jonkinlainen valssin tahti, jonka mukaan ihmiset pystyivät tanssimaan. (Kertonut Veikko Helle)

Seuratalossa on pidetty myös käräjiä. Tuomarit vaihtuivat, mutta nummelalaisia edusti käräjillä ainakin lautanainen, pienikokoinen rouva Josefina Elg (o.s. Vänttinen). Maissi Laakso on kertonut, että paikalle tuotujen vankien jalkakettinkien kalina kuului aina Satupirttiin asti.

1950-luvulla ja ainakin vuoteen 1967 seuratalossa pidettiin myös asevelvollisten kutsuntoja.

1960-luvulla henkikirjoittaja tuli seuratalolle vastaanottamaan kiinteistöjen ilmoitukset vuosittain tammikuun alkupäivinä.

Seuratalo oli myös erilaisten seurojen ja yhteisöjen kokous- ja juhlapaikka sekä perhejuhlien pitopaikka. Monet häät juhlittiin tässä talossa.

Autoilijoiden pikkujoulun keittiöpuuhista vuonna 1954 huolehtivat vasemmalta Helmi Rouvali, Annikki Järvensivu, Henny Hynnälä, Kerttu Harkokivi, Kirsti Färm, Helvi Nieminen, Hanna Svahn. Kuvan omistaa Mikko Långström.

Länsi-Uusimaa lehti kertoi helmikuussa 1921, että seppä Kustaa Helanderin 50-vuotispäivää juhlittiin komeasti Nummelan Seuraintalolla 12.2.1921. Mm. kelloseppä Bergman puhui ja antoi paikkakuntalaisten lahjana komean Zenith- merkkisen taskukellon.
Vuonna 1927 asemapäällikkö Henrik Gustaf Flink lähti Nummelasta Kirkkonummelle ja hänen läksiäisjuhlansa pidettiin seuratalolle. Maissi Laakso (o.s. Tammilahti) on kertonut, että hän oli mukana lapsikuorossa, joka lauloi ruotsinkielisiä lauluja, joita Estrid Hirn oli opettanut.
1920-luvulla pidettiin myös kouluhoitaja Breckin läksiäiset ja niissäkin lauloi koululaisten kuoro, mihin Maissi kuului.

Seuratalon pihalla pidettiin heinäkuussa 1927 osuusliike Auran perustamiskokous. Kukaan ei ollut muistanut ilmoittaa kokouksesta seuratalon vahtimestarille.
Talossa pidettiin myöhemmin osuusliikkeen jäsenistön kesäjuhlia ja henkilökunnan pikkujouluja. Ohjelmana yleensä soittoa ja laulua.

Osuusliike Auran kesäjuhlien kahvitarjoilu järjestettiin ulkona Seuratalon mäellä.

Osuusliike Auran väkeä kaatamassa kahvia. Vasemmalta Irja Berglund (myöhemmin Kullaa), Vuokko Aho, Paavo Tajanen, johtaja Revon vaimo Anna Repo, Maija Tajanen, siirtomaatavara-osaston hoitaja Kerttu Harkokivi sekä maito- ja leipäosaston hoitaja Alidi Sundqvist.

Osuusliike Auran puurojuhla 1940-luvun lopulla.Ensimmäisessä penkkirivissä 5. vasemmalta on johtaja Revon puoliso Anna Repo.Johtaja Konsta Repo seisoo lavan etureunassa keskellä kahden naisen välissä. Kuvassa myös muiden myymälöiden kuin Nummelan henkilökuntaa ja heidän perheidensä jäseniä.
 

Suojeluskunnan Nummelan osasto kokoontui harjoituksiin seuratalolle. Vuonna 1928 seuratalolla järjestettiin suojeluskuntapiirin leiripäivät, joiden yhteydessä lotat järjestivät pikkujoulujuhlan. (Ketola: Vihdin historia I, s. 329)

1930-luvulla järjestettiin Seuratalossa myös Lotta-järjestön juhlia. Vuonna 1929 pidettiin Vihdin Lotta-Svärdin 10-vuotisjuhla, missä oli läsnä mm. Lotta-järjestön puheenjohtaja Fanny Luukkonen.
 

Nummelan sekakuoro seuratalon edessä 1930-luvun loppupuolella. Edessä keskellä kuoron johtaja Eino Kanto ja hänestä oikealle Rauni Kansanaho. 2. rivissä vasemmalta Kerttu Harkokivi, Lempi Sellgren, Maili Tammilahti, tunnistamaton, Helmi Yli-Rosti 3. rivissä oikealla oleva nainen on Hilma Nordström ja hänen vieressään oikealla Toivo Yli-Rosti (sisarensa Helmi Yli-Rostin takana). Ylimässä rivissä vasemmalta Ala-Outinen,Tauno Ojala, Luukas Hietanen, tunnistamaton, Arttu Hellgren Oikealla olevan ikkunan takana kurkistaa seuratalon vahtimestari Riikka Harkokivi.

Kirsti Hiltunen on kertonut maaliskuussa 2001 seuraavaa:

Rauhan tultua sotien jälkeen oli tilanne kovin sekava. Kenttäposti ei kulkenut, kukaan ei tiennyt, onko joku omaisista kaatunut vielä sodan viime hetkillä. Huhuja kulki paljon. Kun sitten vihdoin viimein ruvettiin miehiä kotiuttamaan ja asemalle alkoi tulla niitä junia, jotka olivat täynnä väsyneitä miehiä, olivat nummelalaiset sankoin joukoin vastassa. Kukaan ei tiennyt, tulevatko sieltä oman perheen jäsenet takaisin. Toivo ja pelko sydämissä siellä odotettiin. Olojen vähän tasaannuttua järjestettiin Seuratalolla tervetuliaisjuhla miehille. Muuta en ohjelmasta muista kuin laulun, jonka lapset esittivät. Itse en ollut mukana sitä laulamassa, mutta talvisodassa kaatuneen Paavo-veljen tytär Raija oli. En ole sitä laulua missään nähnyt painettuna, enkä muuta kertaa kuullutkaan, mutta jollain ihmeellisellä tavalla se vain on syöpynyt mieleen. Näin se kuuluu, muistan kyllä sävelenkin:

”Terve tultuanne taas
kodin armaan maille,
monta puuta myrsky kaas’
paljon jäimme vaille
Mutta maasta kohoaa
Uusi oras hiljaa,
uusi toivo kasvattaa
uutta hengen viljaa.”

Talvisodan aikana oli seuratalon katolla ilmavalvontatorni. Helsingin läheisyyden vuoksi oli Vihdin alueella paljon vihollisen lentotoimintaa. Ilmavalvontatornissa istuminen oli siten vaarallista, eikä talvisodan aikainen pakkanenkaan helpottanut tehtävää. Vihdin lotat huolehtivat ilmavalvonnasta.
Jatkosodan aikana ilmavalvontatorni oli Nummelan lentokentällä. (Roms: Kotiseudun puolesta, Vihdin Lotta-Svärd 1918-1944, s. 60) Vanhimmat nummelalaiset muistavat valvontalotista ainakin Helmi-Brita Vasarlan (myöh. Lajunen), Kaija Simolan, Mirjam (Missu) Niemelän (myöh. Sarva) ja Helvi Hellen.

Syksyllä 1943 seuratalo toimi inkeriläisten majoituspaikkana. Jaakko Merinen oli tuolloin talon isännöitsijä ja siinä ominaisuudessa hän huolehti useiden satojen Suomeen tulleiden inkeriläisten majoittamisesta ensin sekä seuratalolle että työväentalolle ja jatkossa eteenpäin. Inkeriläiset olivat tulleet laivalla Hankoon, missä he olivat jonkin aikaa karanteenissa, mistä heidät sitten kuljetettiin väestönsiirtoleiriin Lohjan Harjulaan. Tuon leirin kautta sijoitettiin tuhansia inkeriläisiä Uudenmaan lääniin. Sieltä Nummelaan ohjatut tulivat junalla Nummelan asemalle. Linnea Valo on kertonut, että Asemantie oli tuolloin mustanaan ihmisiä. Seuratalossa oli kolmikerroksiset puiset sängyt. Inkeriläiset kuuluvat pelänneen Jaakko Meristä, kun he luulivat Merisen olevan komendantti. Tilapäismajoituksesta inkeriläiset sijoitettiin maataloihin töihin.

Havaj Jazz Band seuratalon lavalla. 2. vasemmalta Aarne Laustio soittaa hanuria. Kuvan omistaa Pekka Laustio.

Sekä sotia ennen että niiden jälkeen seuratalolla järjestettiin monet tanssit. Salin penkkien yksittäisissä tuoleissa oli alaslaskettava istuin. Tanssien aikana penkit pinottiin salin reunoille. Alkuvuosina seuratalossa järjestettiin tansseja tai iltamia lähes viikoittain. Heti sodan jälkeen soitti usein lohjalainen orkesteri Fabe, johon kuului monta muusikkoa. Joskus 1940-luvun lopulla pidettiin seuratalossa myös uudenvuodenaaton naamiaiset. Kirsti Hiltunen on kertonut, että tytöt jopa tilasivat peruukit Kuokkasen peruukkiliikkeestä Helsingistä.
Siellä kävivät soittamassa myös Malmsten, Helismaa ja monet muut aikansa huiput. Kipparikvartettikin kuuluu esiintyneen Nummelassa.
Myös oman kylän yhtyeet huolehtivat tanssimusiikista. Mm. Mikko Långströmillä oli oma yhtyeensä, missä Jouko ja Jyrki Hellekin soittivat. Tällä bändillä oli nimeä ja mainetta vähän laajemmaltikin eikä vain omassa kylässä ja pitäjässä.

Mikko Långströmin yhtye 1950-luvun puolivälissä. Vasemmalta Matti Saari, Jyrki Helle, Mikko Långström, solisti Tytti Lindström Palojärveltä, Jouko Helle ja Altti Pullinen. Kuvan omistaa Mikko Långström.

Kallion veljeksillä oli ”Ollen pumppu”. Siinä oli Olle Kallio haitareineen keskeisenä. Ollen nuorempi veli Seppo soitti myöskin, hänellä oli Sepon yhtye. Nämäkin pojat kävivät soittelemassa tanssipaikoissa muuallakin kuin Nummelassa. (Veikko Hellen muistelo kirjassa Emmää menis mihkää s. 83)
Sepon pumpussa oli mukana mm. Niilo Jaarinen hyvän lauluäänen omaavana solistina.

Seppo Kallion yhtye maaliskuussa 1956. Vasemmalta Heikki Aho (basso), Seppo Kallio (hanuri), Mikko Långström (rummut), Jouko Helle (tenori-saksofoni) ja Jyrki Helle (trumpetti). Kuvan omistaa Mikko Långström.

Myös Arvo Luseniuksen muistetaan soittaneen haitaria sotien jälkeisten vuosien tansseissa.
Aila Heiniö on kertonut, että tanssikurssejakin järjestettiin joskus 1950-60-luvulla. Innokkaita tyttöjä oli paljon, mutta poikia puuttui. Hän on myös kertonut, että Joukolassa tuolloin pidettyihin tansseihin tuli väkeä vain silloin, kun lähistöllä ei ollut muita tansseja. Ihme kyllä Joukola ei saanut tanssikansan suosiota.
Bertta Kiiski on kertonut, että 1960-luvulla urheiluseurat, jopa Karkkilasta ja Forssasta saakka järjestivät tansseja Nummelassa. Urheiluseura Tarmon tansseissa 1950- ja 1960-luvulla järjestysmiehinä toimivat vaihdellen mm. Pekka Laustio ja Arvo Määttänen.

Monenlaisia muitakin tapahtumia on jäänyt kyläläisten mieleen. Jossakin iltamatilaisuudessa 1940-luvun lopulla oli pääohjelmanumerona erittäin suosittu Lauantaisauna ja ohjelman juonsi itse Niilo Tarvajärvi. Illan taiteilijavieraana oli Tauno Palo ja luonnollisesti naiset olivat ihastuksissaan.
Sodan jälkeen järjestettiin seuratalolla erilaisia muitakin kulttuuritapahtumia, mm. runoiltoja, joissa ainakin Erkki Koivistoisen muistetaan olleen lausumassa.

Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 kultaa voittanut miesvoimistelijaryhmä kävi kiertueellaan esiintymässä myös Joukolassa. Esitys oli upeaa katsottavaa. Ainakin kultamitalistit Heikki Savolainen ja Veikko Huhtanen olivat mukana.
Muut joukkueenjäsenet olivat: Paavo Aaltonen, Kalevi Laitinen, Olavi Rove, Ale Saarvala, Sulo Salmi ja Einari Teräsvirta.

Myös voimamies Nikolai Hautaviita esiintyi Nummelassa. Silloin seppä Erkki Långström sai seuraavana päivänä suoristaa Hautaviidan vääntämät paksut rautakanget.

Vuonna 1953 Joukolassa järjestettiin kansantanhukilpailut. Vihdin Viestiä edustivat Irma Sellgrén (Hyytiäinen), Marjatta Hyytiäinen, Aira Hyytiäinen, Ritva Kykkänen, Marja Mattila ja Helena Laustio (Kotamäki).

Vihdin viestin kansantanhujoukkue vuonna 1953 seuratalon mäellä.

Ainakin 1950-luvulla Nummelan laulukuorolla oli tapana pitää kevätkonsertti joko työväentalolla tai seuratalolla. Vuoden 1958 konsertista on monen mieleen jäänyt Toini ja Jouko Hellen kaunis esitys ”Kannella Fregatin”, jota kuoro myötäili. Esko Karvisen ollessa kuoronjohtajana pidettiin myös kuoron pikkujoulujuhlia Seuratalolla.

Nummelan laulukuoron kevätkonsertti seuratalolla. Vasemmalla kuoron johtaja, opettaja Esko Karvinen. Mukana myös lapsikuoro.

1950-luvun alkupuolella Tapanisten ollessa vahtimestareina Nummelan partiolaiset kokoontuivat seuratalolla.

1950-luvun puolivälissä Nummelassa järjestettiin jäärata-ajoja sekä Hiidenveden että Enäjärven jäällä. Ajojen päättäjäiset ja palkinnonjaot järjestettiin seuratalolla.

Kuorma-autoilla oli oma sarja jäärata-ajoissa. Autot lähdössä (?) ajoihin osuusliike Auran talon  edestä Asemantiellä. Kuvan omistaa Olli Karvinen.

Valmiina lähtöön. Vasemmalla Arvo Långströmin vihertävä taksi. Oikeanpuoleisella paalupaikalla on opettaja Esko Karvisen Citroen. Kuvan omistaa Olli Karvinen.

Myös urheiluseura Nummelan Tarmon palkintojenjakotilaisuuksia järjestettiin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa seuratalolla. Samoin Nummelan Tarmon toimesta pelattiin seuratalolla käsi- ja lentopalloa. (Johtajana ja ohjaajana opettaja Seija Järvinen).
Myös paikallinen painiseura piti 1960-luvulla harjoituksia seuratalolla.

Seuratalo 1950-luvulla. Kuvan omistaa Olli Karvinen.

1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa Nummelan koulun liikuntatunnit jouduttiin pitämään seuratalolla, koska koululla ei ollut riittäviä tiloja. Opettajat Sirkku Palonen ja Simo Hirvelä ohjasivat liikuntaa. (Kertonut opettaja Pirkko Isokangas) Aila Heiniöllä (*1947, o.s. Rosenqvist) on Joukolassa pidetystä liikunta tunnista seuraava muisto: ”Opettaja Sirkku Palonen pisti kerran minut ja Mervi Lemmetyisen (o.s. Sassi) ulos salista, koska hernepussin heittoleikissä he olivat häviöllä ja panneet koko touhun ”looteriksi”.
Nummelan kansakoulun joulujuhlakin pidettiin vuonna 1968 seuratalolla, kun koulussa ei ollut riittävän isoa tilaa.

Nummelan marttoja seuratalolla 1950-luvun lopulla. Vasemmalta Raili Metsola, Hanna Svahn, Margit Kuula, Helmi Luoto, Rauha Jokela ja hänen takanaan Oili Ahomaa, Inkeri Jokisuu, Esteri Ojala ja Fanny Långström.

Erilaista Marttojen toimintaa on vuosien varrella ollut Joukolassa. Lokakuussa 1966 pidettiin lampunvarjostinkurssi. Marttojen perinteiset pääsiäismyyjäiset pidettiin aina vuoteen 1969 saakka myös Joukolassa.

Nummelan ja Vesikansan marttojen 50-vuotisjuhlat Nummelan seuratalossa vuonna 1956. Näissä juhlissa moni martta vielä esitti itseään kuvaelmassa. Eletään sota-aikaa ja suunnitellaan juhlia Kalliopirttiin. Vasemmalta Selma Berglund, Rauha Nurmi, Inkeri Kujala, Anni Hartikainen, Helmi Eriksson, Saara Malmgren, Aino-Mari Junttila ja Alma Kautto esittämässä Sofi Niemistä. Kuva Helmi-Briitta Lajusen kirjasta Kotikyläni Vesikansa.

Juhlayleisöä Nummelan ja Vesikansan marttojen yhteisissä 50-vuotisjuhlissa Nummelan seuratalossa v. 1956. Edessä Vesikansan marttojen puheenjohtaja Sirkka Laitinen, toisessa rivissä kunnallisneuvos Otto Kallela ja Ol. Auran johtaja Konsta Repo. Oikeassa reunassa istuu opettaja Esko Karvinen, seisomassa seuratalon silloinen vahtimestari Esteri Ojala.

Marttojen kutomakurssilaisia. Takana vasemmalta kurssin opettaja, sitten Helena Laustio, toinen ohjaaja, 4. vasemmalta Sirkku Palonen, sitten Irma Sellgrén, Esteri Ojala, Oma-Bertta Myyryläinen, Liisa Saarinen. Edessä Irene Ketola, Margit Kuula, Aune Terkomaa ja Inkeri Jokisuu.

Syksyllä 1969 oli Joukolassa marttojen 6 viikkoa kestänyt kutomakurssi. Sähköyhtiö lahjoitti tilat marttojen käyttöön. Kurssilla oli 27 osanottajaa. Kurssilla tehtiin mm. Lapin raanuja.

1960-luvulla Vihdin seurakunnan ”Nappulakerho” toimi seuratalossa. Ohjaajina oli Aili ja Uuno Poikonen seurakunnasta ja vapaaehtoisina apulaisina mm. Aini Räikkönen Ojakkalasta ja Helena Laustio Nummelasta.

Vuonna 1965 Vihdin kunnanvaltuusto myönsi luvan lohjalaiselle Heikki Kuntsille nakkikioskin avaamiseen Nummelan seuratalon tontilla.
(Ketola: Vihdin historia II, s. 218) Kyläläiset eivät ole aivan varmoja tästä kioskista, mutta ainakin 1970-luvulla parturi Ora Norro työnsi iltaisin kärryillä olleen ”nakkikioskinsa” seuratalon mäen reunaan. Joskus 1970-luvulla kuuluu myös kalakauppias Asp myyneen kalaa seuratalon mäen alla.
Nyt tontilla oleva jäätelökioski on ollut vasta muutamia vuosia.

1960 ja 1970-luvuilla Nummelan Kisaajilla oli pienoisgolfrata tällä tontilla aivan Harjannetta vastapäätä.

Vuonna 1969 Vihdin Sähkö Oy osti yhtiön alueen naapurista ns. Seuratalo- kiinteistön, kaksi Joukola-nimistä tilaa, joiden yhteispinta-ala oli 10700 neliömetriä.

Erilainen seuratoiminta jatkui omistajanvaihdoksen jälkeenkin vielä jonkin aikaa. Mm. Marttojen pöytäkirjassa kerrotaan syksyllä 1969 järjestetyn kuusi viikkoa kestänyt kutomakurssi. Kurssilla oli 27 osanottajaa ja siellä valmistettiin paljon kauniita kudontatöitä, esim. Lapin raanuja. Sähköyhtiö lahjoitti silloin tilat matrrojen käyttöön.

Seuratalo, loppuaikoinaan myös Joukolaksi kutsuttu, sai jälleen uuden käyttötarkoituksen. Se toimi jonkin aikaa yhtiön asentajien tilapäisenä majoitustilana (poikamieskämppinä). Sähköyhtiö teetti silloin saliin väliseinät. Näin saatiin ns. yksiöitä. Taloon tuli sähkölämmitys.

Seuratalo Heimo Harjun kuvaamana 1970-luvun lopulla.

Nummelan seuratalo puretaan vuonna 1980. Kuvan omistaa Jyrki Helle.

Vihdin-Karkkilan Osuuspankki osti Joukolan tontin vuonna 1980. Seuratalo annettiin urheiluseura Nummelan Tarmon purettavaksi. (Ketola: Vihdin Sähkö Oy:n historiikki vuosilta 1919-1994, ss. 114-115)
Raimo Havukorpi osti seuratalon hirret ja rakensi niistä talon Jokikunnalle.

Länsi-Uuudenmaan Osuuspankin uutta toimitaloa rakennetaan Vihdintien varrelle sekä asuinkerrostaloa nykyisen Joukolantien varteen. Kuvat julkaistu paikallislehdessä Luoteis-Uusimaa 1980-81.

Samaan aikaan kuin osuuspankin uutta toimitaloa alettiin rakentaa, Vihdintiessä ollutta mäkeä madallettiin. Uusi toimitalo valmistui joulukuussa 1981. Pankin ohella OP-Kiinteistökeskus ja Nummelan postitoimisto siirtyivät uuteen rakennukseen. Suhdetoimintaa varten talon kellariin rakennettiin sauna, uima-allas ja keittiö. (Mikko Laakso: Me perustamme osuuskassan, s. 121 ja 122)
Joukolantien varrelle valmistui samoihin aikoihin Osuuspankin toimirakennuksen kanssa myös kaunis asuinkerrostalo.

Terttu Alangon, Aila ja Osmo Heiniön, Jyrki Hellen, Veikko Hellen, Kirsti Hiltusen, Stina Hällforsin, Pirkko Isokankaan, Sirkka Järvensivun. Eira Karttusen, Bertta Kiisken, Maissi Laakson, Ilkka Laakson, Pekka ja Helena Laustion, Isto ja Leila Liljan, Pirjo Lehtosen, Aune Miilumiehen, Timo Romsin, Marita Tiaisen, Reijo Vainion, Linnea Valon, Kirsti Viinimäen, Pentti Väätäsen, Mikko Yli-Rostin antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen.