Lentokentäntie
Lentokentäntie, joka nyt on Sentraalipolku,
tuli Keskipisteelle harjun päältä viivasuoraan
ja oli jyrkkä (nykyistä leikkausta koulun kohdalla ei ollut). Eihän
silloin
talvella hiekoitettu ja mäki oli lapsille paratiisi. Sitä laskettiin
kaikilla
kelkoilla ja laskijoita oli paljon. Muistan kerran kun Kukon Leila
pyrähti meille (liekö ollut alle 8v) ja touhotti: se ja se ajoi
rattikelkalla
puuta päin ja vietiin leikkaajalle (Pekka Leikkaa, kunnanlääkäri).
Ainakin mahakelkoilla,
rattikelkoilla ja potkukelkoilla laskettiin. Potkukelkoista tehtiin
myös junia,
joissa oli monta kelkkaa peräkkäin, mutta ne menivät usein hankeen,
koska
olivat vaikeita ohjata. Sittemmin Åkermannin Harry
rakensi jättiläisrattikelkan
5 hengelle, jossa
istuttiin ja liikkeelle lähdettiin kuten Olympialaisissa kovaa juosten
työntäen
harjun laelta. Jarruja ei ollut ja niin kovaa se tuli, ettei ollut
toivoakaan
pysäyttää Keskipisteelle, joten siellä oli vahdit, jotka pysäyttivät
mahdolliset autot, jos kelkka oli tulossa. Pikkupoikia ei kyytiin
otettu, koska
homma vaati voimia. Vainion
Reijo kertoi, että rautatien
tasoristeyksessä oli kova rysäys.
Aina
se meni ainakin rukoushuoneelle,
pääkallokelillä pari kertaa jopa Huhdanmäen
päälle, muttei kai kertaakaan yli.
Lentokentäntien
vasemmalla puolella, harjun jyrkässä kohdassa oli pieni vanha
sorakuoppa (kai
maanomistajan kotitarvekuoppa). Siinä
oli luonnon hyppyrimäki, jonka hyppypöytää pojat olivat sulan maan
aikana
lapiopelillä parannelleet. Kun ihan harjun laelta laski, lensi aika
hyvin,
kuten isommat pojat tekivät. Ei meikäläinen epäliikunnallinen ja lihava
(jatkuvien keskikorvantulehdusten vuoksi lääkäri oli kieltänyt hikoilun
ja
liikunnan) poika kovin isoa vauhtia uskaltanut ottaa, mutta kyllä silti
pari
kertaa tuli asiaa Laakson
puusepänverstaalle korjauttamaan
suksia.
Nummelan
lentonäytökset
Nummelan
lentokentällä järjestettiin kaksi tai kolme kertaa suuri lentonäytös.
Aika oli
jossain 1952 ja -55 välissä. Järjestäjänä oli Vihdin Viesti ja
pääorganisaattorina
Saarisen Lennu
apunaan Kukon Eeri.
Yksi näistä juhlista
oli maan suurin, yli 1000 maksanutta katsojaa. Ohjelmassa oli
monipuolinen
lentonäytös, yleisölennätyksiä, ja taitolentoa esittivät maan
tunnetuimmat alan osaajat, Erkki Kantonen, Raimo Aulio ja Esko Halme.
Laskuvarjohyppyjä ja
ilma-akrobatiaa esitti ainakin Anneli Linna, lempinimeltään Luumu. Hän
”ratsasti” siivellä, roikkui narutikkaista jne. Laskuvarjohypyt eivät
olleet
helppoja, sillä sitä varten piti ilmassa kiivetä
koneen siivelle. Muita koneita en muista,
mutta ainakin lennettiin kaksitasoisella Stieglizillä, jossa oli
avo-ohjaamo.
Minäkin pääsin pikkupoikana kerran Kantosen kyytiin, oli se aika
kihelmöivää
kokea Immelmannit, vaakakierteet ja silmukat.
Paljon oli
väkeä talkoissa, rakentamassa, vartioimassa, lipunmyynnissä ja
puffeteissa,
vaikka järjestäjä olikin SVULlilainen seura.
Luumu
ratsastaa siivellä