FLINKMANIN (PIRKEN),
KUKON TALO

1920-luvun näkymä Nummelan Keskipisteestä Asemantien suunnalta kuvattuna. Kuvassa vasemmalta Hajaannuksen pääty (tontilla ns. Funkis-Aura, missä nyt toimii mm. Työvoimatoimisto) ja Vihdin Sähkö Oy:n Vesala, jonka takana näkyy vähän Seuratalon päätyä. Keskellä Flinkmanin (myöhemmin Kukon) kiinteistö ja oikealla Vihdin maanviljelijäin kauppaosakeyhtiö (myöhemmin osuusliike Auran maatalousosasto). Kuva on Veikko Hellen kokoelmasta.

Keskipisteen itälaidalla sijaitsi ns. Vanhan Auran ja Sähköyhtiön puutalon välissä Flinkmanin perheen kaksikerroksinen hirsitalo, jonka alaosa oli vielä 20-luvun alussa maalaamaton. Yläkerta sen sijaan oli vaalea. Talon keskiosassa oli korotettu harjakatto, jonka alla oli kolme ikkunaa. Niistä laitimmaiset olivat kapeita. Yläkerran päädyssä oli yksi ikkuna. Alhaalla julkisivussa oli 5 ikkunaa. Vanhimmissa kuvissa rakennuksen edessä oli tumma harva lankkuaita. 1930-luvun kuvissa talo on kokonaan vaaleaksi maalattu. Sitä ympäröi tumma säleaita. Ikkunoiden alla oli Keskipisteenkin puolella jokunen pensas.

Keskipisteellä Flinkmanin talon edesä vasemmalla Toini Laakso (myöh. Helle) ja oikeassa reunassa Aili Ekman (myöh. Helle). Kuva otettu 1927-28. Kuva on Veikko Hellen kokoelmasta.

Jo 1890-luvulla on Vihdin seurakuntaan Tuusan alueelle kirjattu leipuri Frithjof Flinkman (*1865 Hämeenlinna).
Majatalonpitäjä, leipuri Hugo Ture Flinkman (*1877 Pälkäne) muutti vuonna 1903 Pälkäneeltä Nummelaan. Hänen perheeseensä kuului vaimo Elisabeth (Betty) (o.s. Löfberg, *1861 Ylihärmä) sekä lapsia vaimon ensimmäisestä avioliitosta: pojat Toivo Armas (*1889 Karjaa) ja Bror Väinö (*1891 Lohja) sekä tytär Lempi Ulrika Elisabet Fritjofintytär (*1893 Pohja). Flinkmaneilla oli yksi yhteinen lapsi, Vihdissä vuonna 1904 syntynyt poika Ture Valpas Vesa. Vuonna 1935, jolloin ruotsinkielisiä sukunimiä paljon suomennettiiin, Flinkmanista tuli Pirke. Perheen lapset ryhtyivät käyttämään tuota nimeä.

Väinö Pirke työskenteli aikoinaan osuusliike Auran Ojakkalan myymälän hoitajana. Myöhemmin hän muutti Simpeleelle ja perusti sinne oman kaupan. Aune Miilumies on kertonut, että hänen sisarensa Kaisu palveli perheen apulaisena sekä Ojakkalassa että Simpeleellä.

Väinö Pirke (ent. Flinkman). Kuvan omistaa Timo Roms.

Lempi Pirke (ent. Flinkman). Kuvan omistaa Timo Roms.

Sisarukset Lempi ja Väinö Pirke sekä ilmeisesti Väinön vaimo kuvattuna Pesosen kuvaamossa Lohjalla. Kuvan omistaa Timo Roms.

Hugo Flinkman piti Maanviljelijäin kaupan vieressä, Keskipisteellä olleessa talossaan sekatavarakauppaa ja leipuriliikettä. (Ketola: Kestävällä tiellä s. 61)
Vuonna 1922 Flinkman oli mukana Nummelan torikaupan järjestelykomiteassa. Tuolloin hänen ammatikseen on merkitty majatalonpitäjä. (Ketola: Vihdin historia I, s. 282). Flinkman oli myös vuonna 1928 Talouskauppa Oy:n hallituksen varajäsen ja vähemmistöomistaja (10 osaketta). (Ketola: Vihdin historia I, s. 277)
Liikemies Hugo Flinkman oli vuonna 1933 paikallisen kansallisen kokoomuspuolueen johtokunnassa. ( s. 340)

Veikko Hellen mieleen Hugo Flinkman on jäänyt naamaltaan luisevana, isoleukaisena ”Kippari-Kallen” näköisenä miehenä, joka aina poltti piippua. Rouvan hän kuvaa pyöreähköksi. Molemmat olivat pienikokoisia. Leila Lilja (o.s. Ojala) on kertonut, että hänen lapsuudessaan Flinkmaneilla oli rapukestit. Elävät ravut keitettiin pihasaunan padassa, mikä kauhistutti pientä tyttöä.
Kauko Kallio muistelee Hugo Flinkmanin käyttäneen usein mustaa venäläismallista sotilashattua. Hän kulki muutenkin mustissa vaatteissa ja hänellä oli kävelykeppi. Viimeisinä vuosinaan hän oli täysin kuuro. Rouva kuuluu olleen kova ”päpättäjä”. Hän myös ”luki lakia” talossa. Rouva Flinkmanista on Kauko Kallion mieleen jäänyt seuraava tapahtuma:
Vihdin alueen suojeluskuntalaiset kokoontuivat 1920-luvun alkupuolella Vapaussodan muistopäivänä (16.5.) kapteeni Arvo Elomaan johtamina Maanviljelijäin kaupan pihalla paraatiin. Sen vastaanotti kenraali Rehausen. Pikkupojat, Kauko heidän joukossaan, olivat tietysti seuraamassa paraatia. Paraatilaisten saapuessa rouva Flinkman kuuluu huutaneen :”Veljet tulee”. Suojeluskuntalaiset marssivat Pisteeltä Ojakkalantielle päin. Paraati järjestettiin ainakin kaksi kertaa.

Rouva Elisabeth Flinkman vastasi talon kyytiurakoinnista vuosina 1920-1925 12 000 markan vuotuiskorvauksella ja vuosina 1926-1928 10 000 vuosikorvauksella. (Ketola: Vihdin historia I, s. 294). Toiminta loppui vähitellen, varsinkin kun kerrotaan hevosten olleen ajoittain laihtuneita, koska omistaja ei voinut ostaa tarpeeksi korsirehua. (s.295)
Veikko Helle muistaa Alku Saarnin (*1905 Vihti) kertoneen, että hän oli poikasena majatalon hevoskuskina, ilmeisesti viimeisenä.
Talli oli ulkorakennuksessa, jonka punaiseksi maalattu seinä rajasi toiselta puolen Keskipisteeltä lähteneen kapean ”Kusikujaksi” kutsutun Härköilään johtaneen kärrytien. Asuinrakennuksen ja ulkorakennuksen välissä oli aidanpätkä, missä oli portti. Kujan toisella puolella oli osuusliike Auran pitkä varastorakennus. Myös Sähköyhtiön puoleisella rajalla oli aita. Pienellä pihalla ei ollut puita.

Helga Aaltonen muistaa, että Tainion talouskaupalla oli sivumyymälä juuri tässä Flinkmanin talossa (ilmeisesti 1930-luvun lopulla). Kauko Kallio on kertonut, että myyjänä toimi mm. Elsa Skog.

Flinkmanin perheen jäsenet osallistuivat aktiivisesti monen järjestön toimintaan. Betty Flinkman kuului Vesikansan – Nummelan Marttayhdistyksen perustajajäseniin vuonna 1906 ja heillä pidettiin usein kokouksia. Hugo Flinkman puolestaan auttoi mm. erilaisten tapahtumien lipunmyyjänä. (Vesikansan ja Nummelan Marttayhdistysten historiikki)
Betty Flinkman ja Lempi-tytär olivat mukana Lotta – Svärd järjestön toiminnassa. Betty Flinkman oli Vihdin paikallisosaston puheenjohtajana 1926-27 ja Lempi Pirke Nummelan kyläosaston sihteerinä vuosina 1925-28 ja puheenjohtajana vuosina 1930-34. (Jussi Roms: Kotiseudun puolesta. Vihdin Lotta – Svärd 1918-1944, s. 26, 39).

Sekä Hugo että Elisabeth Flinkman kuolivat vuonna 1943.

Ystävyksiä valokuvaajalla. Oikealta Ilmari Sellgrén, Väinö Pirke ja Martti Alirosti. (Vasemmalla olevat tunnistamatta) Kuvan omistaa Timo Roms.

Lempi Pirke. Kuvan omistaa Timo Roms.

Vuonna 1926 Lempi Flinkman valittiin Länsi-Suomen Osakepankin Nummelan konttorin prokuristiksi. (Ketola: Vihdin historia I, s. 289)
1930-luvulta lähtien Lempi Pirke kuului kuitenkin vuosikymmenten ajan Nummelan puhelinkeskuksen hoitajiin. Hän ei kuitenkaan koskaan asunut puhelinkeskuksen talossa, vaan kotitalon yläkerrassa. Kiinteistön myynnin jälkeen 1950-luvulla hän kuuluu asuneen jonkin aikaa Katriinabergissä. Lempi Pirke kuului myös niihin kyläläisiin, jotka huolehtivat Ojakkalantien varrella olevan Kansalaissodan muistomerkin kukista ja hoidosta. Häntä kyläläiset ovat luonnehtineet ”sipsakaksi”. Hän oli pienikokoinen ja jonkin jalkavaivan takia hän ontui hieman.
Eläkkeelle jäätyään hän muutti vuonna 1957 Nummelasta lähemmäksi sukulaisiaan Parikkalaan.

Perheen poika Tuure Valpas Flinkman (myöhemmin Pirke) sai vuonna 1927 luvan aloittaa matkustajaliikenteen harjoittamisen henkilöautolla. (Ketola: Vihdin historia I, s. 305) Nummelalaiset eivät kuitenkaan muista hänen ajaneen taksia Nummelassa. Veikko Helle kertoo, että Tuurea pidettiin ”herrasväen kakarana”, jonka ei tarvinnut nuoruudessaan tehdä paljon mitään. Tuurella oli hieno auto (Durant). Vain kylän eläinlääkäri Petterssonilla oli samanlainen.
Lentokentän laidalla oli aikoinaan tanssilava. Juhannustansseissa vuonna 1941 Artturi Aaltosen soittaessa haitarilla tanssimusiikkia Tuure Pirke pyysi kesken tanssin hiljaisuutta ja sanoi, että sota on alkanut. (Kertonut Kauko Kallio)
Vuonna 1947 Tuure Pirke muutti vaimonsa Idan kanssa Helsinkiin. Hän oli töissä mm. Valtion konepajalla. Tuurella ja Idalla oli kuitenkin kesäpaikkansa Nummelassa Vihdintien varrella. Siinä mökissä asui myös Lempi Pirke jonkin aikaa. Myöhemmin talo kuului Hilma Pircklénille.

Hilma Pircklén (kuvassa vasemmalla) vietti 70-vuotispäiväänsä tässä Vihdintien varrella, nykyisen Mäntytien tuntumassa olleessa mökissä vuonna 1960. Häntä onnittelemassa Estrid Hirn ja Anna Helander. Kuvan omistaa Annikki Pircklén.

Jo 1930-luvulla Flinkmanin talon liikehuoneissa oli vuokralaisia. Siellä työskenteli mm. parturi Fanny Simstedt (o.s. Koponen). Hänen liikkeensä oli talon Sähköyhtiön puoleisessa päässä. Hän ei kuitenkaan asunut perheineen täällä, vaan Koposen talossa Ojakkalantien tuntumassa. (Perheeseen kuului poika Helmer)

Kauko Kallio on kertonut, että sota-aikana Flinkmanin talossa työskenteli parturi Kaarina Laaksonen, jonka luona Kauko kävi leikkauttamassa tukkansa aina lomalle tultuaan. Tuolloin talossa oli myös pieni kauppa. Asunnot olivat ylhäällä.

1940-luvulla Flinkmanien liiketalossa oli myös jonkin aikaa Antti Nevanperän omistama lyhyttavarakauppa. Perhe asui liiketalon yläkerrassa.

Lea Suominen (*1922 Pyhäjärvi U.l.) tuli Nummelaan heinäkuussa 1946. Nummelassa hän pääsi töihin tutun rouvan, Tuulikki Laineen kampaamoon, joka toimi Keskipisteen laidalla olleessa Flinkmanin (Pirken) talossa. Tuulikki ja Aleksi Laineen luona hän sai myös asunnon. Laineet muuttivat myöhemmin kauemmaksi Keskipisteeltä edellä mainitun kujan varrella olleeseen isoon apteekkari Gulinin huvilaan. Aleksi Laine oli tuolloin Metsäliiton palveluksessa.

Jo elokuussa 1946 Lea Suominen osti itselleen tämän kampaamon. Se oli aluksi talon rautatien puoleisessa päässä, mutta Nevanperän kaupan aikana kampaamo joutui muuttamaan Sähköyhtiön puoleiseen päähän. Samassa huoneessa ”sermin” takana Lea joutui myös asumaan. Tässä liiketalossa ei vielä tuolloin ollut vesijohtoa.
Vuonna 1949 Suomisen kampaamo muutti Osuuspankin taloon, vanhaan Eroittajaan. Lea itse asui liikehuoneen takana olleessa pihanpuoleisessa hellahuoneessa.
Vuonna 1960 Lea Suomisen kampaamo siirtyi silloisista toimitiloistaan Vihdinseudun Osuusliikkeen talosta vielä kerran tähän taloon. Kampaamo oli jälleen Auran maatalousosaston puoleisessa päässä. Samana vuonna Lea Suominen avioitui autonkuljettaja Martti Vimanin kanssa. Heidän ensimmäinen kotinsa ei kuitenkaan ollut liikkeen yhteydessä, vaan he asuivat Kalle Laineen talossa, joka sijaitsi Seuratalon mäen etelänpuoleisessa rinteessä.
Vimanit rakennuttivat oman talon Martin vanhempien Kuoppamäki – nimisestä kiinteistöstä lohkotulle tontille. Sitä vastapäätä on nyt Pisteenkaaren toisella puolella Vihdin pääkirjasto.

Pekka Erland Kukko (*1922 Viipurin läänin Pyhäjärvi) tuli seurakunnan merkintöjen mukaan lokakuussa 1946 Nummelaan ja perusti tähän Keskipisteen reunalla olleeseen liiketaloon sekatavarakaupan ja piharakennukseen putkiliikkeen. Hänen isänsä Tuomas Kukko (*1890 Viipurin läänin Pyhäjärvi) tuli seurakunnan merkintöjen mukaan vuonna 1951 Nummelaan ja tuli mukaan poikansa Erlandin aloittamaan sekatavarakauppaan. Kukoilla oli myös kioski talon Sähköyhtiön puoleisessa päässä. Mm. Paula Jalava, Hilkka Kotamäki ja Eira Helle olivat siellä töissä. (Ilmeisesti 50-luvulla) Esteri Einesalo muistelee myös mm. Hilma Järvisen olleen myymässä tässä kioskissa.

Vasemmalla Kukon kioski 1950-luvun puolivälissä. Vihdintien toisella puolella Vihdinseudun osuusliikkeen talo, Keskipisteen toisella puolella silloinen pieni huoltoasema. Asemantien varrella näkyy Laatuviljan rakennus. Kuva Veikko Hellen kokoelmasta.

Nummelan Keskipiste1960-luvun alussa. Alhaalla vasemmalla Kukon liiketalo ja sen vieressä osuusliike Auran maatalousosasto. Uuden huoltoaseman lähellä on edelleen pieni taksiasema Asemantien varrella. Oikealla Osuusliike Auran päämyymälä ja etualalla Vihdinseudun osuusliikkeen toimitalon kattoja.
Kuvan omistaa Mikko Långström.

Vuoden 1948 kuvissa Kukon talon ulkoasua ei ole vielä muutettu. Kukon perheen toimesta taloa korotettiin ja julkisivu muutettiin täysin 1949. Talo päällystettiin jollakin levyllä ja liiketiloihin tuli isot ikkunat.

Nummelan Keskipisteen näkymä vuodelta 1961 kuvattuna Asemantien suunnalta. Vasemmalta Funkis-Aura, Vihdin Sähkö Oy:n talo, kauppias Kukon kiinteistö, osuusliike Auran maatalousosasto sekä taksiasema. Kuva on Veikko Hellen kokoelmasta.

Myöhemmin siirtomaatavaraliike jäi Erland Kukon omistukseen ja Tuomas Kukko piti sahaa ja huoltoasemaa Lohjantien varressa. Hän myi sahalta rimoja polttopuiksi. Veikko Helle on kertonut hakeneensa niitä käsikärryillä. Kun hän oli tehnyt kuorman ja aikoi maksaa, pyysi Tuomas Kukko odottamaan hetken, että ehtisi käydä katsomassa punnan kurssin. Sahanomistaja kuuluu olleen erinomainen ”päässälaskija” hinnoitellessaan tavaraa. Hän asui ensin kauppatalon yläkerrassa, mutta osti myöhemmin Niilo Suckmanin talon, missä hän asui vaimonsa Sofian kanssa. Siellä sijaitsi myös sahan toimisto.

Erland Kukko hienon amerikarautansa edessä. Kuvan omistaa Leena Åkerman.

Erland Kukon 50-vuotispäivää vietettiin vuonna 1972 Ruotsin matkalla, mille Nummelasta lähdettiin Palmusen liikenteen bussilla. Kuvan omistaa Annikki Pircklén.

Erland Kukko jäi perheineen Keskipisteen liiketaloon. Erlandilla ja hänen vaimollaan Hely Annelilla (*1927 Kiikka) on kolme tytärtä: Leila (*1950 Helsinki), Anja (*1952 Helsinki) ja Mervi (1953 Vihti).

Leila Lilja (o.s. Ojala) oli vuosina 1949-51 yhteensä noin 1 ½ vuoden ajan myyjänä Erland Kukon kaupassa. Liikkeessä oli tuolloin sekatavaraosasto ja pieni rautakauppa. Sekatavarapuolella myytiin elintarvikkeiden lisäksi mm. kankaita ja lankoja. Leilan työtoverina oli Seija Koivunen, myös kauppiaan rouva oli joskus myymässä, kauppias harvemmin. Leila muistelee, että vuonna 1949 tuli ensimmäistä kertaa sodan jälkeen myyntiin todellisia harvinaisuuksia - kuivattuja luumuja ja rusinoita. Rautapuolen myyjänä oli Arto Uronen. Jostakin takahuoneesta myytiin jopa sähköjohtoa, vaikka naapuritalossa oli alan erikoisliike Vihdin Sähkö Oy. Tuolloin ei talossa ollut enää parturinliikettä. Piharakennuksessa oli iso varasto, sauna sekä metallialan yritys/ putkiliike, missä mm. korjattiin polkupyöriä ja mopoja. Eero Hynnälä oli töissä pyöräkorjaamossa. Hänen jälkeensä siellä työskenteli Martti Heli, rouva Kukon veli. Leila kertoo joskus hoitaneensa myös perheen tytärtä talon yläkerrassa.

Tuovi Juslin (o.s. Toivonen) oli myyjänä Erland Kukon kaupassa vuosina 1955-57. Tuomas Kukolla oli silloin saha Lohjantien varrella. Hän kuitenkin kävi usein kaupassa, kuten myös Leila Liljan aikana, katsomassa, ettei töissä ”laiskotella”. Tuovin mielestä Tuomas Kukko oli mukava mies, joka työpäivän päätteeksi saattoi tarjota myyjälle kyydin kotiin lentokentän alueelle. Tuovi Juslin on kertonut, että Tuomas Kukko kyllä puuttui kaupan asioihin, mikä aiheutti usein riitaa isän ja pojan välille. Kun kauppa ei oikein kannattanut, joutui isä laskujen maksajaksi.
Tuovi Juslinin aikana Kukon kaupan takapihalla oli myös bensiininmyyntipiste.
Työpäivä kaupassa oli klo 8 – 17, ruokatuntia ½ tuntia. Alakerrassa ei ollut keittiötä, eikä edes keittolevyä. Talon puolesta ei tarjottu edes kahvia, vaan myyjällä piti olla omat eväät. Tuovin aikana ei ollut muita myyjiä kuin kauppiaan rouva ja Tuovi.
Silloin talon toisessa päässä oli jo Einesalon lihakauppa, missä Leo Einesalon apuna oli Jussi Vironen myyjänä. Aili Lehtonen kävi siivoamassa Einesalon kauppaa. Kukon kaupan siivosi myyjä. Pesuaineet olivat alakerran varastossa.
Tuovin aikana talossa oli jo keskuslämmitys. Pannuhuone oli kellarissa. Lämmitykseen käytettiiin usein Tuomas Kukon sahalta tuotuja pitkiä, märkiä jätepuita. Myyjä joutui päivällä huolehtimaan myös lämmityksestä.
Kellarissa oli myös kaupan varasto. ”Laskusiltaa” pitkin esim. limonadikorit laskettiin alas kellariin. Taloon oli saatu myös vesijohto. WC oli nyt sekä ala- että yläkerrassa.
Pihan puolella oli eteinen, mistä päästiin sekä liikehuoneistoon että yläkertaan. Siellä oli perheen asunto.

Kauppias Leo Einesalo. Kuva otettu Ojakkalantien varrella olleessa myymälässä. Kuva Einesalon perheen albumista.

Ojakkalantien myymälässä Merja Hanell-Aho, Leo Einesalo ja Ritva Ruuska. Kuva Einesalon perheen albumista.

Kauppias Leo Einesalo, myyjä Kaarina Hiidenvesi sekä kauppiaan vaimo Esteri Einesalo Ojakkalantien myymälässä. Kuva Einesalon perheen albumista.

Leo Einesalo perheineen muutti Nummelaan vuonna 1953 ja perusti liha- ja ruokatavarakaupan Kukko-talon Sähköyhtiön puoleiseen alakertaan. Einesalot muuttivat Tuomas Kukon vuokralaisiksi lehti-ilmoituksen perusteella. Erland Kukko oli aikaisemmin pitänyt kauppaa tässä talossa, mutta isä Tuomas päättikin ottaa tilat itselleen ja jatkoi em. liikkeen pitoa. Einesalot eivät siis saaneet pitää kauan liikettään Kukko-talossa. Tuomas Kukko otti itselleen myös ruokakaupan, ja uskoi saavansa samalla myös asiakaspiirin, mutta asiakkaat menivät Einesalon mukana.
Kukon liikkeessä alkoi pian olla kovin hiljaista. Kun kauppias Kukolta kysyttiin, miten liike kannattaa, kuuluu hän jopa vastanneen: ”Aamupäivällä kävi yksi kysymässä kelloa, iltapäivällä oli vähän hiljaisempaa”. (Kertonut Veikko Helle)

Heikki Louhi tarjosi Einesalolle mahdollisuuden jatkaa ruokakauppaa omistamassaan Kanervala rakennuksessa Lohjantien varrella, ja sinne siirtyivät myös asiakkaat. Louhen räätälin verstaalla ja Einesalon ruokakaupalla oli yhteinen puhelin. Puhelimen vaihteen asennosta riippuen saattoi joko räätäli tai lihakauppias vastata puhelimeen ja siitä johtuu sanonta: HIHA (Louhi vastasi) & LIHA (Einesalo vastasi). Liikeyhdistelmästä Heikki Louhi käytti joskus myös nimitystä ”Rätti ja raato”.
Louhen talosta Einesalon lihakauppa siirtyi suurempiin tiloihin Jokisuun pesulakiinteistöön. Seuraavaksi liike siirtyi Ojakkalantien varrelle rakennettuun liiketaloon ja toinen myymälä Harjutien varteen rakennettuun liike- ja teollisuustilaan. Tämän vuonna 1967 avatun myymälän toiminta loppui 1970-luvulla. Einesalo rakensi vielä Lankilaan Honkatien varteen oman liikerakennuksen. Siellä oli myös iltaisin ja sunnuntaisin palveleva elintarvikekioski. Veikko Hellen kirjoittamat Leo Einesalon muistosanat julkaistiin paikallislehdessä syyskuussa 1992.)

Erland Kukko muutti Kukko-talosta (seurakunnassa kiinteistön nimeksi on merkitty Kukkola) 1950-luvun lopulla Huhdanmäelle ja aloitti siellä Mora-tuote yrityksensä, joka valmisti mm. metallisia valaisinpylväitä. Myös perhe muutti asumaan nykyisen Viertäjäntien varrella olleeseen rakennukseen. Täältä Erland Kukko muutti 1960-luvun alkupuolella Huhmariin. Sieltä hän osti entisen Sellgrenin kutomon tilat ja jatkoi siellä Mora-tuotteen toimintaa ja muutti myös asumaan samassa yhteydessä olleeseen asuinrakennukseen.

Kukon jälkeen Kuokkaset jatkoivat sekatavarakaupan toimintaa. Sulo Johannes Kuokkanen (*1913 Rääpyvä, Inkeri) ja hänen vaimonsa Aino Lyydia Eliisa (o.s. Kantola, 1917 Hämeenlinna) tulivat vuonna 1959 Espoosta. Perheeseen kuului neljä lasta: Kauko, Jorma, Aino-Liisa ja Jouko. Kuokkaset pitivät liikettä parin vuoden ajan ja muuttivat vuonna 1961 Huopalahteen. Heillä oli myös baari (saluuna) vanhan Auran puoleisella sivulla. Kuokkasen baarissa sai ilmeisesti Nummelan ensimmäiset pirtelöt. Nuoriso kävi siellä mielellään kuuntelemassa levyautomaatin iskelmiä. Tuon ajan suosikkeihin kuuluivat ”Vanhan veräjän luona” ja ”Pieni kukkanen”. Laulajana Eila Pienimäki. Kuokkaset asuivat myös talossa.

Saadakseen riittävästi rakennusoikeutta uuteen Sähkötaloon Vihdin Sähköyhtiö osti vuonna 1961 tämän ”Kukko”-nimisen 700 neliömetrin suuruisen tontin. Lisäksi saatiin väliaikaisesti asuintiloja yhtiön henkilökunnalle. Tuossa vaiheessa avattiin tässä liiketalossa KOP:n ensimmäinen Nummelan konttori. Sen johtajana toimi Toivo Majuri. Pankki toimi rakennuksen Sähköyhtiön puoleisessa päässä. KOP siirtyi vuonna 1965 Sähköyhtiön rakennuttamaan uuteen liiketaloon.
Samaan aikaan talon toisessa päässä oli rouvien Hohenthal ja Valtonen omistama vaatetusalan liike, Nummelan Asuste, joka sekin sitten siirtyi Sähköyhtiön uudisrakennukseen.
Aikaisemman lihakaupan tilasta tehtiin asunto, johon oli oma sisäänkäynti.
KOP:n muutettua vuonna 1965 Sähkötaloon toimi siinä liiketilassa jonkin aikaa Mäenpään maalikauppa.

Harri Pitkäsellä oli ensin kioski tässä ”Kukko”- talossa. Kioski sijaitsi baarin takana Auran puoleisella sivulla.
Vuonna 1968 Inkeri Perälä jatkoi kioskin pitoa tässä talossa, mistä se kesällä 1970 siirtyi Vesikansantien varrelle Kirveskallion perheen omistamalle tontille (Harjunsyrjä).

Samanaikaisesti kuin Inkeri Perälällä oli kioski tässä talossa, oli siellä myös Aira Petrellin kampaamo. Petrellit asuivatkin jonkin aikaa tässä ”Kukko”-talossa. Kampaamo siirtyi täältä Funkis-Auraan.

Nummelan Keskipiste vuonna 1971. Vasemmalla Vihdinseudun osuusliikkeen talo ja Vihdintien toisella puolella Vihdin Sähkö Oy:n uusi kiinteistö. Sen vieressä huonokuntoinen ”Kukko”- talo, missä vasemmalla Saarisen kenkäkauppa ja oikealla kioski. Kuvannut Heimo Harju.

Tauno Saarinen avasi 31.10.1969 Mäenpään maalikauppana olleessa liiketilassa Nummelan Kenkäkaupan. Liike toimi Kukko-talossa vain vuoteen 1970 saakka, sillä Saarisella oli jo tuossa vaiheessa jatkosuunnitelmansa. Vuosina 1971 – 1975 liike toimi Harjanteella Vihdin Säästöpankin rakennuttamassa liiketalossa. Tauno Saarinen oli v. 1969 ostanut Vihdintien varrelta Suoma Majurin omistaman kiinteistön (entisen Sievisen talon). Tontille kauppias Saarinen rakennutti uuden liiketalon, johon kenkäkauppa muutti vuoden 1976 alussa. Samalla liikkeen nimeksi tuli Nummelan Keskus Kenkä. Hannu Saarinen on kertonut muistavansa poliisi Anton Vesolan, joka asui vastapäätä Vihdintien toisella puolella. Vesola oli mieltynyt nakkilalaisen Rintama Oy:n valmistamiin tohvelimaisiin kenkiin, joita myös Keskus Kenkä myi. Vesola asteli arvokkaasti tien toiselta puolen liikkeeseen ja kysyi ”Onkos niitä nakkilalaisia vielä?”

Kukko-talossa avattu liike oli Nummelan ensimmäinen varsinainen kenkäkauppa, joka ei ollut paikallisen suutarinverstaan tai osuuskaupan yhteydessä. Albertinkadun varrella suutari Jalmari Nummelin myi kenkiä jo 1920-luvulla. Hän kävi myös toreilla myymässä jalkineita. Nykyisen Pisteenkaaren tuntumassa asuneella ja työskennelleellä suutari Akseli Kalliolla oli verstaassaan hylly, mistä hän myi varsinkin niitä korjattavaksi jätettyjä kenkiä, joita omistaja ei käynyt hakemassa. Kallio oli erittäin kuuluisa tekemistään rasvanahkaisista ns. ”jatsari”-saappaista. Hän myi myös muiden valmistamia jalkineita.

Vuonna 1971 tämä vuosien varrella kovasti ulkomuotoaan muuttanut rakennus purettiin.

Esteri Einesalon, Veikko Hellen, Stina Hällforsin, Tuovi Juslinin, Sirkka Järvensivun, Kauko Kallion, Eira Karttusen, Leila Liljan Aune Miilumiehen, Inkeri Perälän, Hannu Saarisen, Tellervo Tyllin, Reijo Vainion, Linnea Valon ja Lea Vimanin antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen.