Muurarin Kalle Kontion komea ulkorakennus, johon mallia on ilmeisestikin haettu ulkomailta. Kuva on 1920-luvulta.
Tämän entisen Lohjantien varrella, Nummelan ensimmäisen torin laidalla olleen tontin aikaisempiin omistajiin on kuulunut ainakin muurari Karl Henrik Kontio (ent. Andersson, *1858 Urjala), joka tultuaan aivan 1900-luvun alussa Helsingistä asui ensin Tuusan alueella. 1920-luvulla hänet vaimoineen on kuitenkin Vihdin seurakunnan rippikirjan mukaan merkitty jo tämän Ridalin alueen 0.365 hehtaarin tontin asukkaaksi. Hänen talonsa oli pienikokoinen, kaunis ja valkeaksi rapattu, muttei niin koristeellinen kuin ulkorakennus. Vasta Lauri Långström purki vanhan asuintalon ryhtyessään rakentamaan omaansa 1930-luvun lopulla. Omia lapsia ei muurarilla ja hänen vaimollaan Emilia Vilhelmiina o.s. Kaireniuksella (*1852 Lohja) ollut. Kasvattitytär Naimi sai heillä kuitenkin kodin. 20-luvulla Kontioiden talouteen kuului myös palvelijatar Justina Sarlotta Helenius. Luonteeltaan Kontio kuuluu olleen itsepäinen ja äkkipikainen mies, joka "kännipäissään" kiroili kovasti. Muurari Kontion töistä säilyi kylällä ilmeisti pisimpään Vihdintien varrella, nykyisen Nesteen huoltoaseman tienoilla ollut sähkömuuntaja, transformaattori, josta Veikko Helle on puheessaan 3.5.1989 Vihdin Sähkön uusien toimitilojen tupaantuliaisissa kertonut seuraavaa: Hämärästi muistan silloisilta linjojen rakentamisen ajoilta Nummelan transformaattorin rakentamisen. Punatiilestä tehtynä se oli ylpeytemme pitkän aikaa. Se oli kylän korkein rakennus ja mielellään sitä näytettiin vieraillekin ja kuunneltiin korva seinässä sen harrasta ja salaperäistä hyrinää. Sallittaneen tuolta ajalta pieni muistelo. Muuntajan muurasi paikkakuntalainen muurarimestari Kustaa Kontio ja Sähkön puolesta oli pomona Aleksanteri Ekman. Kun kysymyksessä oli ainutkertainen työ, paikkakunnalla seurattiin sitä suurella mielenkiinnolla. Tehtiin siitä myös laulu, viisu. Silloin tehtiin lauluja herkemmin kuin nykyisin. Laulun eräs värssy kuului: Kukkuu, kukkuu Kontio nukkuu Ja sitten työt tietenkin taas jatkuivat.
Muurari Kontio kuoli jo vuonna 1921, mutta hänen leskensä asui torin laidalla kuolemaansa asti v. 1937. Naimi kuuluu muuttaneen Järvenpäähän. Kontion tiilistä muurattu rakennus poikkesi huomattavasti alueen muista. Matalassa sivurakennuksessa asui yksinäinen, iäkäs rouva, jota yleisesti ajan tavan mukaan kutsuttiin vain Kreanderskaksi. Häntä häiritsi kovasti kylän poikien urheilu torilla. Iltaisin meluava poikajoukko kuulemma häiritsi hänen untaan. Niinpä pojat kerran päättivät tervata torinpuoleisen ikkunan, ettei rouva enää hermostuisi moukarin- tai keihäänheitosta. Myöhemmin piharakennuksessa asui Kauko Kallion ja Taisto Virran mummu Maria Virta (ent. Malmström) sekä hänen tyttärensä Aino. Tässä Kontion talossa oli myös jonkin aikaa kelloseppä Kupiaisen liike. Helga Aaltonen (*1928) taas muistaa, että hänen ollessaan
kouluiässä talossa oli kirjapaino. Långströmit
Lauri Långströmin upea auto oli kylän ensimmäisiä ja sillä vietiin ystäviä ajelulle aina Lohjalle asti. Kuva on otettu Lohjan työväentalon edessä todennäköisesti aivan 1930-luvun alussa. Etupenkillä Lauri ja Fanny Långström, takana Niilo ja Helvi Helle.
Lauri Långström muurari Kontiolta ostamansa talon portailla. Kuva on ainoa Kontion talosta säilynyt valokuva. Veikko Hellen kokoelma.
Fanny Långström muurari Kontion tekemän ulkorakennuksen ovella.
Mäntylän tontti siirtyi sitten seppä Långströmin vanhimman pojan Lauri Vilhelm Kallenpoika Långströmin (*1903 Vihti) ja hänen vaimonsa Fanny Matilda Henrikintytär o.s. Nurmiston (*1908 Vihti) omistukseen. Heidät oli vihitty vuonna 1929 ja avioliittonsa alkuvuodet hekin asuivat Laurin vanhempien suuressa talossa Toivolassa. Oma talo tien toiselle puolelle torin laitaan valmistui pari viikkoa ennen talvisodan syttymistä vuonna 1939. Perheen tytär Riitta Helena (nyt Lehto) syntyi seuraavana vuonna (1940).
Långströmien talo valmistui pari viikkoa ennen Talvisodan syttymistä vuonna 1939.
Lauri Långström työskenteli aluksi isänsä pajassa, mutta kun autot alkoivat yleistyä, hän hankki ensin itselleen kylän ensimmäisen auton, Ford-merkkisen ja perusti myös autokorjaamon. Ensimmäinen korjaamo tehtiin vuonna 1928 isän pajan päätyyn. Siinä oli yksi sementtitiilistä tehty huone, missä Laurin nuorin veli Erkki jatkoi myöhemmin töitä, kun autokorjaamo muutti omiin tiloihin, pysyen kuitenkin edelleen samalla Toivolan tontilla. Vasta vuonna 1931 se erotettiin omaksi tontiksi nimeltä Autola. Lauri Långströmin autokorjaamon mainoksessa vuodelta 1929 vakuutetaan, että "varman avun kaikki saavat. Ylimonttööri on taitava ja kokenut autoteknikko, joka pahimmatkin viat älyää, ja apureita on riittävästi." (Ketola: Kestävällä tiellä s.197)
Riitta Lehto (o.s. Långström) on syksyllä 2002 kertonut seuraavaa: Automönttöörin autot hankittiin käytettyinä ja merkki oli yleensä Ford. Niistä erityisen tärkeä oli Fordson-merkkinen pakettiauto, jolla tehtiin lomamatkoja Suomen Lappiin ja aina Norjaan asti. Fordson palveli hyvin monta vuotta. Lauri kutsui sitä "Maanteitten partaveitseksi". Viimeinen auto oli Fiat-600, jolla hän ajoi kuolemaansa saakka. Lauri Långströmin tärkein harrastus oli ehdottomasti urheilu. Nummelan Kisaajien 60-vuotisjulkaisussa hän on muistellut nuoruusaikojaan seuraavasti: Vuoden verran oli Kisaajat ennättänyt toimia, kun silloinen 14-vuotias nummelalaispoika Lauri Långström tuli mukaan seuraan. Heti kun oli päässyt kansakoulusta. Ja siitä tulikin pitkä ja kiinteä kumppanuus. Silloisen "urheilukentän", nykyisen terveystalon paikalla sijainneen torin laidalla asunutta poikaa, myöhemmin nuorukaista ja miestä ei monikaan asia pystynyt pidättelemään urheilemasta. Melkein joka ilta oltiin kavereiden kanssa kentällä ja parhaina aikoina joka viikonvaihde jossain päin Uuttamaata kilpailuissa. Ei silloin ollut mitään valmiita suorituspaikkoja tai hienoja juoksuratoja kentillä. Ei ollut valmennusta eikä järjestetty kuljetuksia kisapaikoille. Mutta urheiltiin sitä silloinkin, ja ahkerasti. Iltamia järjestettiin, jotta oltaisiin saatu varoja, ja aina oli ohjelmassa voimistelunäytöksiä. Silloin olivat muodissa miespyramidit, joissa kisaajalaisiakin oli usein "kolmessa kerroksessa". Ihan huipulla en muista olleeni, mutta siinä keskivälissä oli minun paikkani. Kilpailumatkoilla kuljettiin junalla ja polkupyörällä. Muistan kuinka kerran Lohjalla tuli vedon päälle lyötyä, että kyllä sitä aina 25 kilometriä jaksetaan taivaltaa. Lohjan pojat kun epäilivät meidän vihtiläisten moiseen pystyvän. Ja niin siinä sitten kävi, lohjalaisten harmiksi, että tuon puolimaratonin voitti kisaajalainen Mauri Aaltonen. Kyllä minäkin juoksin koko matkan ja maalissa olin neljäntenä. Yleisurheilun ja voimistelun ohella hiihto oli suosittu laji. Minulla oli armeijan mestaruus, jonka saavutin talvella 1924 Mikkelin Polkupyöräpataljoonan viestijoukkueessa. Me Järvensivun Kaunon kanssa viiletettiin tuota Harjun kuvetta suksinemme, ja kyläläiset sanoivat, että tuolla taas Niskan Eetu ja Jussi menevät. Nämä kun olivat silloin nimihiihtäjiä. Paljon hiihtelin myös kirjailija Urho Karhumäen kanssa, joka silloisena opettajana valmensi kisaajalaisnuorukaisia voimistelussa. Helteen veljekset ja monet muut nimet ovat muistissa, joskus tavataankin. – Ei aika urheilussa hukkaan mennyt." (Kajas: Työväentalolta uimahalliin / Nummelan Kisaajat 70 vuotta /1986 ss.16-17) Veikko Helle on kertonut, että kilpailumatkoilla liikuttiin paljon myös Lauri Långströmin "viiksihopalla". Oman urheiluseuran johtokunnassa Lauri Långström oli vuodesta 1921, ensin taloudenhoitajana, jäsenkirjurina tai rahastonhoitajana, vuonna 1927 varapuheenjohtajana, sitten jäsenenä aina vuoteen 1935 asti. Lauri Långström oli nuorempana mukana myös Työväenyhdistys Elon näyttämötoiminnassa. (Ketola: Kestävällä tiellä s. 232) Laurin harrastuksiin kuului myös vapaapalokuntatyö. Nummelan VPK:n jäseneksi hän liittyi aivan ensimmäisten joukossa vuonna 1927. Vuonna 1933 hänet valittiin veljensä Arvon kanssa ruiskumestariksi ja vuonna 1934 hänestä tuli VPK:n hallituksen puheenjohtaja pariksi vuodeksi. (Nummelan VPK:n historiikki).
Fanny Långström Riitta Lehto (o.s. Långström) on syksyllä 2002 kertonut äidistään seuraavaa: Fanny Långström syntyi vuonna 1908 Aurora ja Henrik Nurmiston perheeseen Vihdin pitäjän Kaukoilassa. Isä oli muonamies ja äiti kotona hoitaen kolmea tytärtä sekä myöhemmin perheeseen otettua ottotytärtä. Fanny oli ammatiltaan räätäli ja ennen avioliittoaan työssä Louhen verstaassa. Kun autokorjaamo sai omat tilat, tuli sen päätyyn asunto Fannylle ja Laurille. Myöhemmin siinä asui Toivo Lindfors perheineen monta vuotta. Toivo oli työssä autokorjaamossa. Fanny oli hyvin toimelias. Hän hoiti autokorjaamon toimistotyöt, laskut, kirjanpidon ym. Hän myös ompeli paljon, oman perheen lisäksi myös asiakkaille. Fanny toimi monta vuotta myös Luontolan kylpylän toimistossa osa-aikaisesti. Harrastuksista mainittakoon Martta-toiminta. Pelastakaa Lapset ry:ssä hän oli mukana kummitoiminnassa. Sodan jälkeen Mäntylässä oli aina kahvipannu kuumana ja naapurit poikkesivat kauppareissullaan. Myös autokorjaamossa asioivat kävivät usein tarinoimassa ja kahvilla. Lauri korjasi autot ja Fanny seurusteli asiakkaiden kanssa. Fanny Långström kuoli v. 1967. Lauri asui Mäntylässä kuolemaansa asti 1980. "Eläkkeelle" hän kuitenkin jäi jo 1960-luvun puolivälissä terveyden huonontuessa. Tuolloin autokorjaamo vuokrattiin Espoosta kotoisin olleille Tarhosen veljeksille. Vuonna 1973 Lauri myi autokorjaamon kiinteistön Vihdin kunnalle ja siihen tuli Nummelan paloasema. Jatkosodan aikana Långströmien talossa asui Luginien juutalaisperhe, jolla oli turkisliike Helsingin Museokadulla. Mäntylän talon yläkerran kahdessa hellahuoneessa asui sodan jälkeen vuokralaisina useita perheitä, mm. Ester ja Taisto Virta, Aune ja Kalle Miilumies, Sirkka ja Arto Järvensivu sekä Jorma Jekkonen, joka oli työssä autokorjaamossa. Aune ja Kalle Miilumies oli vihitty vuonna 1945, ja tämä oli heidän ensimmäinen yhteinen kotinsa. Perheen tytär Arja syntyi vuonna 1946. Arjan ollessa kolmen vuoden ikäinen Miilumiehet muuttivat omaan taloonsa, joka sijaitsee kauempana keskustasta, mutta kuitenkin Lohjantien varrella. Siellä Aune Miilumies asuu edelleen. Virrat muuttivat Långströmien yläkertaan vuonna 1946. He asuivat ns. pihan puolella ja Miilumiehet tien puolella. Mäntylän pihalla oli ulkorakennus, missä oli kolme puuliiteriä ja ulkohuone. Sisävessa tuli taloon vasta 1960. Asuntotilanteen parannuttua 1950-luvun lopulla sai Riitta-tytär vihdoin oman huoneen yläkerrasta. Lauri Långströmin tontista erotettiin 1950-luvun loppupuolella autonasentaja Taisto Virran tontti Honkala. Talo valmistui 1956. Sen suunnitteli rakennusmestari Erkki Salenius. Molemmat alkuperäiset asuinrakennukset on nyt purettu. Lauri Långströmin talon paikalla on pienehköllä tontilla moderni omakotitalo, muuten tonteille on 1990-luvulla rakennettu pienkerrostaloja. Riitta Långströmin, Kerttu Laineen, Esteri Virran, Helga Aaltosen, Linnea Valon ja Veikko Hellen antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen
|
