Nummelan matkustajakoti
 Matkustajakoti on ilmeisesti suunniteltu O.Y. Rakennusteollisuus - A.B. Byggindustri julkaiseman kuvaston pohjalta. Tämän tyyppimalliston suunnitteli vuonna 1937 ruotsalainen rakennusinsinööri Ragnar A. Malmcrona. Siinä on sekä ns. kansanfunkista edustavia taloja että muunlaisia. Kuvalähde: Arkkitehti Kristiina Mäntynen. Kaksikerroksisen puisen, myöhemmin rapatun funkistyylisen talon yläkerrassa oli matkustajia varten 8 huonetta ja WC. Vuodepaikkoja oli yhteensä 12. Pohjoispuolella oli pieni tuuletusparveke ja Lohjantien puolella isompi parveke lepotuoleineen. Alakerrassa oli 3 huonetta, keittiö ja palvelijanhuone. Isossa salissa järjestettiin joskus erilaisia tilaisuuksia, varsinkin hautajaisten muistohetkiä. Pääoven vieressä vasemmalla oleva pienempi huone oli ns. konttorihuone, missä asiakkaat täyttivät majoituskorttinsa. Siellä säilytettiin myös sanomalehtiä, joita matkustavaiset voivat lukea. Ruokaa ei tarjoiltu, mutta kahvia ja voileipiä sai aina. Kellaritiloissa olivat mm. sauna ja autotallit. Rauni Kansanaholla oli 1-2 vuokra-auton liikenneluvat ja palveluksessaan oman pitäjän autoilijoita. (Takseja ajoivat mm. Eero Finer ja Kalle Miilumies)
Koko tonttia ympäröi orapihlaja-aita, alkuun myös ainakin Lohjantien puolella säleaita. Niilo Hellen jo 30-luvulla istuttamia hevoskastanjoitakin on vielä jäljellä, samoin Niilon istuttamia omenapuita. Taloon johtaneen leveän hiekkakäytävän molemmilla puolilla kukkivat vuodesta toiseen mahtavat, lähes puolimetriset tulppaanit ja syksyllä komeat leimukukat. Talon edessä olevan kivipenkereen istutukset olivat Raunin ylpeyden aihe. Anna Vehmanin muistoja Anna Vehman (*1923, myöh. Andström) tuli vuonna 1939 töihin Rauni Kansanahon matkustajakotiin. Sitä ennen hän oli palvellut kesän ajan Luontolan kylpylässä.
Matkustajakodin keittäjänä oli tuolloin ensin Minna Rantaniemi, sitten Fanny Turve, joka asuikin matkustajakodissa. Annakin asui Fannyn jälkeen jonkin aikaa talossa. Annan mielestä Rauni Kansanaho oli rehti täti, vaikkakin joskus kipakka. Hän oli todella hyvä ihminen. Hän itse työskenteli mieluummin pihalla ja puutarhassa. Miehensä kuoltuakin Rauni Kansanaho omisti useita taksiautoja. Niitä ajoivat mm. Kalle Miilumies, Väinö Heino ja Eero Finer.
Vuodesta 1941 (tai 1942) lähtien Anna työskenteli Päivölän virkistyskodissa, mikä vuodesta 1944 lähtien toimi saksalaisten sotilaiden sairaalana.
Ahmooseen 1943 Vuonna 1942 Rauni Kansanaho avioitui uudelleen Pyhäjärveltä kotoisin olleen maanviljelijä Väinö Velinin kanssa ja muutti vuonna 1943 Ahmooseen maatalon emännäksi. Matkustajakodin hoitajiksi vuonna 1943 tulivat Anni ja Almus Nyman. Talossa asui silloin myös Annin äiti Amanda Grönroos.
Rauni Velin kuoli kuitenkin jo vuonna 1950 Nummelan talossaan. Vuonna 1954 Annikki Pircklenistä, Lindgrénin mamman kummitytöstä ja Helvi Hellen kahvilan monivuotisesta tarjoilijasta, perheen luottohenkilöstä tuli matkustajakodin vuokraaja kolmeksi vuodeksi.
Matkustajakodin portailla vasemmalta Annikki Pircklénin sisar Eila Pircklén sylissään veljenpoika Lasse, matkustajakodin emäntä Annikki Pircklén, Eilan ystävätär Aila Laakso, Annikin veljenvaimo Liisa Pircklén ja Helvi Helle sekä Helteiden terrieri Hupi. Kuva otettu 1950-luvun alussa. Kuvan omistaa Annikki Pircklén. Kun Väinö Velin myöhemmin avioitui uudelleen, hän olisi halunnut muuttaa taloonsa, mutta vuokrasopimus jälleen uuden vuokralaisen kanssa esti sen. Asuttuaan jonkin aikaa Vilho Laukkasen huvilassa, Velinit palasivat maatilalleen. Väinö Velin myi tammikuussa 1957 matkustajakodin lahtelaiselle yrittäjälle Martta Lydia Johanssonille, joka miehensä Väinö Johanssonin suostumuksella myi tilan Inkeri ja Valle (Valfrid) Jokisuulle jo elokuussa 1957.
Kuvassa Jokisuut, vasemmalta Pekka, äiti Inkeri, Arto (takana), Timo ja isä Valle. Kuva otettu Arton rippipäivänä 1959. Jokisuut asuivat matkustajakoti-kiinteistön vanhassa osassa ostoajasta siihen saakka kunnes uusi osa valmistui eli syyskuuhun 1964. Vanhassa osassa asui tämän jälkeen useita perheitä, kuitenkin yksi kerrallaan, mm. Kansalaisopiston ensimmäinen rehtori. Tämä tilanne jatkui tulipaloon saakka 1.9.1972. Tulipalossa tuhoutui matkustajakotikerros kokonaisuudessaan sekä alakerta sisäpuolelta täysin. Palon jälkeen näihin tiloihin tehtiin kaksi liikehuoneistoa, sauna ja takkatupa. Sanotut tilat ovat nyt perheen vanhimman pojan Arton hallinnassa. Jokisuut itse asuivat kiinteistön uudessa osassa 15.9.1971 asti, jolloin he pääsivät muuttamaan uuteen omakotitaloonsa (Lohjantie 29). Arto Jokisuu muutti samanaikaisesti vanhempiensa entiseen asuntoon, missä hän asuu edelleen vaimonsa Outin kanssa. Kun matkustajakodin omistajat eivät enää asuneet samassa talossa, huolehti siitä sen loppuaikoina hoitaja. Länsipäädyssä
olevassa uudessa osassa oli kauppias Leo Einesalon
elintarvikeliike (Nummelan ensimmäinen
valintamyymälä) 1.9.1964 – 30.4.1979
välisen ajan. Liike muutti tänne
räätäli Louhen talosta Kanervalasta.
Einesalon jälkeen on näissä tiloissa
toiminut Seppo Ahtelan musiikkiliike ja
sen jälkeen lähiseudun
käsityöläisten liike
Kädenjälki. Jonkin aikaa talossa on ollut
myös parturi- ja kampaamoalan yrityksiä (Matti Vallin
Parturi-Kampaamo Muodon Vuoksi ja Sari Kaunisveden Parturi-Kampaamo
Päämaja
), Syksyllä 2006 tässä Nummelan vanhimpiin kuuluvassa liikekiinteistössä sijaitsevat kangaskauppa Silkkitie, Hieronta Acelera, Nummelan Suuhygieniapalvelut sekä pian 40 vuoden ajan entisissä autotallitiloissa toiminut Nummelan Pika-Pesula, jonka omistavat Arto ja Outi Jokisuu.
Annikki Pircklénin, Kauko Kallion, Aune Miilumiehen, Veikko Hellen ja Valle Jokisuun antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen Annikki Pircklénin Muistoja matkustajakodista
|
|||||||||||||||||||||||||||
