|
 |
Lydia (Lyyti) Sofia Velin. Hän toimi vuosikymmeniä
karjanhoitajana Hemmilän tilalla, jonka omistajia olivat Lyytin
sisar Lempi ja tämän puoliso Ilmari Sellgren.
|
Vuoden 1928 varsinaisessa yhtiökokouksessa päätettiin lunastaa yhtiön rakennusten alla oleva 0.3 hehtaarin suuruinen, Tuusan-tilasta lohkottu Mäntylä-niminen tontti 10 000 silloisen markan hinnasta.
Neiti Ida Törnström (*1872 Vihti) toimi tuolloin keskuksenhoitajana. (Ketola: Vihdin historia I, s. 309) Hän oli tullut jo vuonna 1909 Kotkaniemestä Nummelaan, missä hänen veljellään Kalle Törnströmillä oli majatalo puhelinkeskuksen viereisellä tontilla. Tuolloin Idan ammatiksi on merkitty silittäjä. Hän toimi puhelinkeskuksessa vuoteen 1934 asti.
Jo hänen kanssaan kuuluu keskuksessa työskennelleen Lempi Ulrika Elisabet Pirke (ent. Flinkman) (*1893 Pohja), joka oli ilmeisesti keskuksen pitkäaikaisin työntekijä. Lempi Lintumaan jälkeen hänestä tuli myös keskuksen vastaava hoitaja. Hän palveli keskuksessa eläkkeelle siirtymiseensä asti.
Lempi Lintumaa aloitti keskuksenhoitajana vuonna 1934. Neljäntoista vuoden ajan hän hoiti yksin kaikki yövuorot kesälomaa lukuun ottamatta.
Lempi Maria (*1905 Vihti, o.s. Nordgren), Toivo Johannes (*1906 Karinainen) ja heidän poikansa Erkki (1936-1950) ja Antero (*1943) Lintumaa asuivat puhelinkeskuksen talossa, mistä he muuttivat osuusliike Auran maatalousosaston yläkertaan kunnes pääsivät muuttamaan omaan taloon. Heidän talonsa valmistui Vesikansantien toiselle puolelle aivan puhelinkeskusta vastapäätä.
Reijo Vainio muistaa käyneensä leikkimässä Erkin kanssa, jopa keskuksen tiloissa.
Kesällä 1948 Tellervo Tylli (o.s. Lehtonen) työskenteli puhelinkeskuksessa kesälomien ajan ” tuuraajana ” sekä yöpäivystäjänä myöhemminkin.
Aivan 1950-luvun alussa puhelinkeskuksen talossa
asuivat sisarukset Helmi ja Impi Yli-Rosti. Impi (Issu) Yli-Rosti
työskenteli puhelunvälittäjänä aina vuoteen 1956 asti.
Muita puhelinkeskuksen työntekijöitä
Vuonna 1942 Rosa Mäntylä (*1924, myöh. Eskelin) tuli heti rippikoulun käytyään töihin Nummelan puhelinkeskukseen. Syksyllä 1943 hän lähti rintamalottana komennukselle Äänislinnaan, mistä palasi takaisin keskukseen marraskuussa 1946. Vähän ennen Nummelan keskuksen automatisoinnin aloittamista Rosa Eskelin työskenteli Ojakkalan keskuksessa, joka automatisoitiin vuonna 1955.
Rosa Eskelin on kertonut, ettei puheluja yleensä välitetty öisin, eikä kukaan juuri soittanutkaan. Häiriösoittoja ei ollut. Jouluyönä 1942 Rosa kuitenkin välitti marsalkka Mannerheimin puhelun Niemenkylän kartanosta Pariisiin. Myöhemmin kartanon maitokuski toi Rosalle kiitokseksi kukkakimpun.
Myös Irja Kuorikoski (myöh. Rantanen) tuli töihin puhelinkeskukseen 1940-luvulla heti koulunkäynnin jälkeen.
 |
Työtoverit Sirkka Kallio, myöhemmin Nieminen ja Irja Kuorikoski,
myöhemmin Rantanen kissansa kanssa. Taustalla näkyy entisen
Lohjantien
matkustajakoti. Aivan oikeassa reunassa näkyy
Kuoppamäen talo.
|
Rosa Mäntylän lähtiessä komennukselle vuonna 1943, tuli hänen tilalleen keskukseen Sirkka Kallio (myöh. Nieminen). Hän työskenteli keskuksessa lyhyehkön aikaa. Irja Rantasen ollessa äitiyslomalla keskuksen palvelukseen tuli 1950-luvulla Irja Kullaa, joka työskenteli keskuksessa sen lopettamiseen asti.
 |
Sirkka Nieminen. Kuva omistaa Ulla-Maija Laakso.
|
1950-luvulla työskentelivät keskuksessa myös Greta Helle ja Annikki Järvensivu. Kesällä 1952 myös Irma Kuorikoski (myöh. Muuraiskangas) oli töissä sentraalissa.
Puhelinkeskuksen tilat olivat talon Keskipisteen puoleisessa päässä. Tavallisesti keskukseen kuljettiin pihan puolelta, vaikka tien puoleltakin pääsi kuistin kautta taloon, mutta sitä ovea ei yleensä käytetty.
50-luvulla työskenneltiin kolmessa vuorossa: aamuvuoro klo 6 - 14, iltavuoro klo 14 - 22 ja yövuoro klo 22 - 6. Yöpäivystäjä nukkui sentraalin huoneessa. Tavallisia puheluja ei yövuorossa välitetty, mutta hätäpuheluja varten tarvittiin yöpäivystys. Jokaisella työntekijällä oli työlistan mukaan vaihdellen myös yövuoro. Mitään sosiaalisia tiloja ei työntekijöillä ollut. Työpäivän kuluessa syötiin omat eväät, kun ehdittiin.
Loppuaikoina keskuksessa oli kaksi työntekijää aamu- ja iltapäivävuorossa, yksi yövuoroapulainen ja yksi vapaapäivien hoitaja. 1930-luvun puolivälissä Nummelan keskuksen alueella oli 80 tilaajaa. Kun puhelinkeskus automatisoitiin vuonna 1956, tilaajia oli jo 180. (Ketola, s. 310)
Asuntoon kuului Vesikansantien puolella ollut sali, pieni makuuhuone ja keittiö. Yläkerrassa ei ollut asuintiloja.
Keskellä piha-aluetta kasvoi suuria kuusia. Saunaa ei ollut, vaan esim. Lintumaat kävivät Vimanin saunassa. Puuliiteri oli lähellä työväentalon rajaa. Ulkokäymälä oli samassa rakennuksessa. Sen takana oli kuitenkin vielä metsikköä, missä Reijo Vainio muistaa leikkineensä intiaanileikkejä.
Leskeksi jäänyt rouva Sissi (Sigrid) Grönberg (*1905 Myrskylä) ja hänen poikansa Markus (Bore Markus Brunonpoika, *1934 Vihti) palasivat vuonna 1953 Kymistä Nummelaan ja asuivat jonkin aikaa entisen kotinsa naapurissa, puhelinkeskuksen talossa. Vuonna 1955 he muuttivat Espooseen.
Kun automaattikeskusta asennettiin, talon asuintiloissa asui asentajia.
Myöhemminkin talossa asui Puhelinyhdistyksen henkilökuntaa, mm. linjasuunnittelija Erik Wallenius perheineen sekä puhelinasentaja Heikki Juhola.
1970-luvulla työskenteli talossa suutari Hartikainen, jolla myöhemmin oli liike Nordea-pankin talossa R-kioskin takana. Suutarin jälkeen talossa työskenteli korimestari, joka myös myi tuotteitaan.
Entisen puhelinkeskuksen rakennus jalkinekorjaamona 1970-luvulla. Kuvannut Matti Aaltonen.
1980-luvun alussa talo oli jo autiona ja Helsingin Puhelinyhdistys purki sen. Nykyinen automaatiokeskusrakennus on entisellä Vison leipomon tontilla.
Rosa Eskelinin, Stina Hällforsin, Sirkka Järvensivun, Irja Kullaan. Aune Miilumiehen, Annikki Pircklénin, Irma Sellgrénin, Tellervo Tyllin ja Reijo Vainion antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen.