Nummelan kylähistoria    Naarapajun alue    

Tehty  26.3.2009


 

TAASOLA


Taasolan tontti on nykyisen Meritien ja Taasolankujan välinen alue. Aikaisemmin tontille päästiin Helsinkiin johtaneelta maantieltä. Nummelalaiset ovat muistelleet, että 1920-luvulta 30-luvun puolivälin paikkeille asti  Taasolassa oli sekatavarakauppa. Sitä sekä leipomoa piti Vilhelm Fredrik Karlsson (*1849 Turku) ja hänen jälkeensä tytär Helmi Karlsson (*1900 Siikajoki). Seurakunnasta saatujen tietojen mukaan Karlssonin perhe tuli vuoden 1920 lopussa Tampereelta Vihtiin. Mukana muuttivat kauppiaan vaimo Natalie Gusew (*1864 Kuopio), poika Oskari (*1897 Siikajoki) ja tytär Helmi. Oskari muutti v. 1922 Raumalle, kauppias Vilhelm Karlsson kuoli v. 1923. Helmi Karlssonin kohdalle on merkitty Helsinkiin muuttovuodeksi 1928, mutta Eero Merivirta (*1932 Vihti) on kertonut, että hänen ollessaan noin 3-vuotias, Karlssonin kauppa oli vielä olemassa. Helmi Karlsson kuuluu juopotelleen ja myyneen pirtua kieltolain aikana. Kun kylän poliisi Huhta meni tarkastukselle taloon, pakeni Helmi ikkunasta ja kaatoi pirtun maahan. Joskus myös äiti Natalie Karlsson oli myymässä kaupassa. Ulkopuolista henkilökuntaa ei ollut.  Liike meni konkurssiin ja Helmi Karlsson joutui luopumaan Tuusan vuokratontilla olleesta Taasolasta.

Jo ennen Karlssoneja tässä talossa on tiettävästi toiminut muitakin kauppiaita.  

Toivo Vikman on Luoteis-Uusimaan haastattelussa vuonna 2000 kertonut, että hänen isoisänsä oli muinoin rakentamassa  Taasolaa. Samassa yhteydessä sanotaan talon olevan 120 vuotta vanha. Talon vanhin osa  olisi näin ollen rakennettu 1880-luvulla.
Toivon isoisä Henrik Vikman (*1855 Vihti) asui ilmeisesti tuolloin perheineen Albertinkadun Onnelassa.

Toivo Vikmanin isä peltiseppä Yrjö Henrik Vikman (*1900 Vihti) osti Taasolan vuonna 1937. Yrjön ja hänen vaimonsa Fanny Elisabet Kustaantyttären (o.s. Iso-Ranni; *1903 Tyrvää) perheessä oli monta lasta: Toivo (Topi) Jalo (*1923 Vihti) ,Veikko Viljo (*1924 Vihti),  Saara Elisabet (*1927 Vihti), Tuomo Armas ( *1928 Kokemäki), Lea Raakel (*1930 Tyrvää), Eila Eufrosyne  (*1935 Tyrvää), Unto Ensio (*1936 Tyrvää; kuollut vajaan 3 kuukauden ikäisenä). Perhe asui vuosina  1931-1937 vaimon kotiseudulla, mutta palasi sitten Vihtiin. Siellä syntyi vielä kaksi lasta: Vilho Sakari (*1938; kuoli 3 viikon ikäisenä) ja  perheen kuopus Terttu Anneli (*1940).

Yrjö Vikmanilla oli tuolloin peltisepänverstaansa asuintalon toisessa päässä. Sitten rakennettiin kaksikerroksinen verstasrakennus ja prässit vietiin sinne.
Yrjö Vikman oli taitava ammattimies. Hän uusi mm. peltikattoja.  Naapurissa asunut Ritva Rissala (o.s. Österman) on kertonut  Yrjön myös tinanneen kyläläisten kahvipannut.
Yrjö teki myös hevoskauppoja. Pappilan tallissa hevosmiehet pitivät sotasaalishevosia, jotka pienikokoisina eivät kuitenkaan sopineet ajohevosiksi. Kauppa ei kai kannattanut kovin hyvin. Hevoskaupoissa naapurin kanssa syntyneiden erimielisyyksien seurauksena Yrjö Vikman sai surmansa vuonna 1947 Nummelassa.



Fanny Vikman Aleksis Kiven kadun kodissa.



Leskirouva Fanny Vikman muutti vuonna 1951 Helsinkiin.  Sinne asettuivat tuossa vaiheessa myös tyttäret Saara ja Eila. Toivo Vikmanin tytär Anu Myyrä on kertonut, ettei mami, kuten lapsenlapset isoäitiä kutsuivat, muuttonsa jälkeen käynyt kovinkaan usein Nummelassa. Hän oli töissä Auroran sairaalassa ja asui Aleksis Kiven kadun varrella, missä Anukin joskus vieraili. Silloin siellä oli myös Fannyn nuorin tytär Terttu.

Nummelassa asuessaan Saara Vikman oli ”kraatarina” (ompelijana) Väinö Louhen verstaassa. Hän avioitui vaatturi Niilo Onnelan kanssa ja perhe asui aluksi Helsingissä, sitten Joensuussa. Inkoon Degerbyssä he olivat mehiläishoitajia. Saara Onnela asuu nyt (helmikuussa 2009) Espoon Tapiolassa.

Lea Vikman avioitui pian kansakoulun jälkeen v. 1949. Elämänsä varrella hän asui Helsingin jälkeen uudelleen kymmenisen vuotta Nummelassa. Sitten hän palasi Helsinkiin, missä kuoli vuonna 1984.

 Terttu-tytär muutti seurakunnan tietojen mukaan Tyrväälle, myöhemmin Vantaalle. 


Fanny Vikmanin 80-vuotispäivänä vuonna 1983. Takana Veikko, Eila, Terttu, Lea ja Saara. Edessä Toivo, Fanny-äiti ja Tuomo.



Kaikki Yrjö Vikmanin pojat tekivät alkuun peltisepän töitä isänsä kanssa. Toivo (Topi) hoiteli kuitenkin enemmän omia liikeasioita. Tuomo ja Veikko työskentelivät peltiseppinä isän verstaassa. Peltikattojen ohella siellä tehtiin mm. ikkunoiden kulmarautoja sekä kevytmetallisia kahvilusikoita. Porkkalan alueen palautuksen jälkeen kulmaraudoista tuli todellinen suurbusiness. Isän eläessä suunniteltiin ja tehtiin myös saunankiukaita. Yhdessä aherrettiin myöhäiseen yöhön asti.

Veikko Vikman avioitui vuonna 1950 Elli Esteri Kärsämän kanssa. He muuttivat vuonna 1952 Nurmijärvelle. Veikko lopetti peltisepäntyöt ja ryhtyi puutarhuriksi. Veikko Vikman on kuollut vuonna 1993.

Tuomo (kutsumanimeltään Tommi) Vikman ja hänen vaimonsa Martta (o.s. Siipo) rakensivat oman talon Vihdintien varrelle. Talon alakerrassa oli autopeltikorjaamo. Martta Vikman kuoli vuonna 2002 ja Tuomo Vikman asuu nyt kerrostalossa Pisteenkaaren varrella.

Yrjö Vikmanin  vanhin poika Toivo (Topi) Vikman solmi vuonna 1948 avioliiton Maili Matintytär Kohosen (*1924 Valkeala) kanssa. Heillä on kolme lasta: Anu (*1949), Pertti (*1953) ja Jari (*1962). 


Maili ja Toivo Vikman vihittiin Nummelan rukoushuoneella 1948. Hääjuhlaa vietettiin Nummelan seuratalolla.



Perhekuva vuodelta 1957. Maili ja Toivo Vikman sekä lapset Anu ja Pertti.



 

Lastenvaunuissa Vikmanin perheen kuopus Jari. Kuva on otettu Taasolan pihalla v. 1962.




Maili Vikman sekä pojat Pertti ja Jari Taasolan pihalla vuonna 1963.



Jari Vikman Taasolan pihalla kesällä 1964. Takana näkyy Tuusan uudempi päärakennus.




Perhekuva vuodelta 1965. Toivo-isän sylissä Jari, takana Anu-tytär ja Maili-äiti sekä oikealla Pertti.



Avioliiton ensimmäiset vuodet perhe asui muurari Aaltosen talossa (Kulmala) Naaranpajun alueella. Tuolloin Toivo-isällä oli huonekaluliike Eroittajan liiketalossa. Anu Myyrä muistelee, että Taasolaan muutettiin hänen ollessaan alle kouluikäinen. Perhe asui ensin verstasrakennuksen yläkerrassa. Taasola remontoitiin ensin sisältä kokonaan. Talon Helsingin puoleinen pääty tuli asuintiloiksi, toinen pääty oli aluksi vuokralla Imatran Voiman toimistona vuosina 1960-61.    Keväällä 1962 perustettiin Vihdin Moottori, joka toimi muutamia vuosia talon Keskipisteen puoleisessa päässä, asunnon ollessa toisessa päässä. Liikkeen tarvitessa lisää tilaa, remontoitiin yläkerran avovintti asuintilaksi v. 1969-70 ja alakerta otettiin kokonaan liikkeen käyttöön.

Taasolan pihapiirissä oli vanhoja omenapuita sekä perunamaa. Pihalla kasvoi yksi ainoa vaahtera sekä juhannusruusupensaita. Rukoushuoneen puolella oli orapihlaja-aita. Muualla ei ollut aitaa. Pihassa oli kaivo. Ulkorakennuksessa oli sauna,  puuliiteri ja käymälä. Kun talo myöhemmin liitettiin vesijohtoon, saatiin sisäWC.



Postikorttikuvassa näkymä Päivölästä Hiidenvedelle. Kortissa teksti: Muistoksi Päivölästä Maisulle. Emmi. Elokuussa 1946.



Maili Vikman muistetaan Nummelassa temperamenttisenä, tyyliltään rohkeana naisena, joka käytti persoonallisia vaatteita, mm. värikkäitä kaftaaneja sekä pitkiä ”mekkoja”. Valkealasta tullut Maili Kohonen työskenteli ensin sisarensa kanssa Päivölän virkistyskodissa, sitten Luontolassa. Avioliiton solmittuaan hän jäi Nummelaan.  Hän oli jonkin aikaa töissä myös Olavi Sainion yrityksessä (Pisteenkaari, Kuusela), jossa valmistettiin mm. muovisia sadetakkeja.Siellä valmistettiin myös konttorikoneiden suojuksia. Toivo Vikman teki harmaisiin muovipeitteisiin ”Original Ordner” painatukset. Anu-tytär on kertonut, että painoväri haisi voimakkaasti. Pääasiassa Maili Vikman työskenteli kuitenkin omassa perheyrityksessä, lähinnä myyntityössä.  Anu-tytär muistelee äidin olleen erinomainen juttujen kertoja. Maili Vikman kuoli vuonna 1999.



Maili Vikman Taasolan parvekkeella.


Maili ja Toivo Vikmanin hopeahääpäivänä saapui Taasolaan yllätysvieras. Helge Vilja oli Vikmanien häissä vuonna 1948 luvannut tulla joskus käymään. Nyt 25 vuoden kuluttua hän yllätti ystävänsä ja soitti viulullaan morsiusparin häävalssin ”Kultaa ja hopeaa”, jonka hän oli soittanut Nummelan Seuratalollakin.


Toivo Vikman on kertonut työelämänsä alkuvaiheista seuraavaa:

Sisennys

”Aloitin jo pikkupoikana myymällä iltaisin koulun jälkeen äidin tekemiä vaatteita. Perhe asui tuolloin Vammalassa. Perheen muutettua takaisin Nummelaan toimin muun muassa Someron linjan rahastajana. Asuin myös Helsingissä ja tuona aikana opettelin suutarin ja putkiasentajan ammatit. Suutarilla töissä ollessani kiillotin mm. marsalkka Mannerheimin saappaita.








Kolme kuvaa Topin nuoruusvuosilta.


Vuonna 1944 perustin ensimmäisen oman yrityksen, joka oli huonekaluliike Nummelan Kaluste. Se toimi vanhassa Eroittajassa (nykyisessä Kallen kauppatalossa) Keskipisteen laidalla. Idea liikkeen perustamiseen tuli ollessani töissä tuttavan omistamassa huonekaluliikkeessä. Siellä sain huonekalujen verhoilu- sekä pintakäsittelyopit.




Toivo Vikman. Kuva julkaistu Matti Urosen tekemän haastattelun yhteydessä Vihdin Uutisissa vuonna 1998.


Vuonna 1962 perustin Vihdin Moottorin, missä alettiin myydä polkupyöriä, mopoja ja moottoripyöriä. Myöhemmin myös autoja muutaman vuoden ajan. 1980-luvun alusta lähtien liike on vakiintunut polkupyörien ja urheiluvälineiden myymäläksi. Liikkeen hoidosta vastaa tyttäreni Anu Myyrä. Olen edelleen aktiivisesti mukana yrityksen toiminnassa.”

(Tiedot Uudenmaan Yrittäjien nettisivuilta sen jälkeen kun Toivo Vikman oli palkittu Uusmaalaisessa Yrittäjäjuhlassa Tammisaaressa marraskuussa 2004 merkittävästä elämäntyöstä yrittäjänä.)




Luoteis-Uusimaan haastattelussa elokuussa 2000 Toivo Vikman on kertonut seuraavaa:





Vihdin Moottorin juhlapäivänä. Keskellä Maili ja Toivo Vikman. Onnittelemassa Ritva Rissala ja Pekka Laustio.


”Vihdin Moottori ei nimestään huolimatta ole ollut enää pitkään aikaan moottorien kanssa tekemisissä. Vanhaa nimeä ei ole kuitenkaan raaskittu poiskaan vaihtaa.
Nykyisin päätuote on polkupyörät ja varsinkin niiden huolto- ja varaosapalvelu ja urheiluvarusteet.



Vihdin Moottorissa on myyty moottoripyöriä, veneitä, perämoottoreita, NSU- ja Skoda-henkilöautoja, kalastusvälineitä, koottavia lentokoneita, ilotulitusvälineitä, helloja, televisioita, ompelukoneita, öljyuuneja, askartelutarvikkeita ja paljon kaikkea muuta.

Aika on kuitenkin ajanut tuote kerrallaan ohi monipuolisen pikkuliikkeen Nummelaan muuttaneiden erikoistavaraliikkeiden myötä ja tavarakaupan siirryttyä entistä isompiin liikkeisiin.
Myös Lohjalla Toivo Vikmanilla oli kodinkoneliike vuosina 1967-1978.”



Taasola Meritien ja vanhan Helsinkiin johtaneen maantien välissä 1990-luvulla. Kuvan omistaa Mikko Yli-Rosti.




Toivo Vikmanin 60-vuotispäivänä vuonna 1983. Nojatuolissa istuu ministeri Veikko Helle.  Vasemmalla Topin sisar Saara Onnela ja Markku Pohjola. Tarjoilusta huolehtii Ritva Lehtonen.


Elokuussa 2000 tehdyssä Luoteis-Uusimaan haastattelussa kerrotaan vielä seuraavaa:

Nummelan vanhin erikoistavaraliike, joka toimi peräti 38 vuotta Taasolassa joutui lähtemään Meritien rakennustyömaan alta pois. Vanha liike- ja asuinrakennus ei viimeisinä vuosinaan ollut mikään kaunistus seistessään vilkasliikenteisen Meritien varrella. Mutta iäkkäälle Toivo Vikmanille muutto oli kova paikka, sillä hän ehti asua talossa 13-vuotiaasta nassikasta lähtien.
Ensin rakennettiin uusi Meritie Vihdin Moottorin takapihalle ja myöhemmin levennettiin Naaranpajuntietä liikkeen edessä. Meritien, Naaranpajuntien ja niiden välisen kiertoliittymän alle menee Vikmanien tontista tuhat neliötä. Varastorakennus jäi vielä osittain joksikin aikaa pystyyn liikkeen varastoksi. Toivo Vikman muutti talon yläkerran kodista kerrostaloon Lohjantien varrelle. Toivo Vikmanin mielessä oli tuolloin vielä mahdollisuus saada tontille rakennettavan kerrostalon alakerrasta liiketilat Vihdin Moottorille.



Pisteen liiketalo Asemantien varrella  Funkis-Auran jatkeena. Kuvannut Kirsti Kuusela elokuussa 2002.


Vihdin Moottori sai uudet tilat Pisteen liiketalosta Asemantien varrelta. Topin lapset Anu Myyrä ja Jari Vikman pyörittävät liikettä. Anu Myyrä on hoitanut liikettä 30 vuotta. Pisteen liiketalossa Vihdin Moottorilla on käytössään 140 neliötä myymälätilaa sekä lisäksi varastoa ja huoltotilaa. Tiloja on myös Jari Vikmanin omalle yritykselle urheiluvälineisiin ja mainostekstiileihin erikoistuneelle JAVI Sportille.

Anu Myyrän puoliso Jorma Myyrä hoiti vuosia Vihdin Moottorin huolto-ja korjaustyöt ja kunnosti vaihdossa tulleita vanhoja polkupyöriä edelleenmyyntiin.

Vihdin Moottorin toiminta päättyi vuosien 2007-2008 vaihteessa.

Taasolan alue 2008: Uusia kerrostaloja






Taasolan alueella Asunto-osakeyhtiö Nummelan Portin uudet talot. Kuvannut Mikko Yli-Rosti syyskuussa 2008.


Tietoja Toivo Vikmanin urheilu-urasta

Nuorempana Toivo Vikman oli Nummelan Kisaajien aktiivijäsen. Veljensä Tommin kanssa hän harrasti mm. nyrkkeilyä. Tärkeimpänä lajina oli kuitenkin juoksu. Topin nuoruusvuosina juostiin kilpaa jopa Vihdintiellä Harjanteelta kirkolle päin. Perheen perustettuaan urheilu sai jäädä. Vasta veteraani-iässä hän aloitti uudelleen. Hän osallistui kilpailuihin ympäri maailmaa ja saavutti useita Suomen, Euroopan ja maailmanmestaruuksia. Viimeinen tärkeä kilpailu oli vuonna 2004 Tanskan Århusissa, missä Toivo Vikman oli M80-sarjan 4x100 m viestijoukkueessa voittamassa hopeaa.
Omassa pitäjässä Toivo Vikman oli perustamassa ViUV-seuraa.
Hiihtoa Topi harrasti kuntoilumielessä. Myös Anu-tytärtä Topi yritti viedä hiihtämään. Anun kertoman mukaan vähemmän hyvällä menestyksellä. Omat pojat hän sai kyllä liikkumaan.


Turun Sanomissa 16.9.1979 julkaisussa artikkelissa kerrotaan Toivo Vikmaninsta seuraavaa:

”Topi Vikman ei enää hengästy!

Vikmanin Topi Vihdin Nummelasta juoksee, jotta ei hengäistyisi portaissa. Näin tapahtui vielä kuutisen vuotta sitten, jolloin liikkeenharjoittaja Vikman kiikutti televisioita ostajille. Silloin Topi ei juossut. Nyt hän on juoksussa maailmanmestari, Pohjolan mestari ja Suomen ykkönen ikäisissään.

Eilen Turun Urheilupuistossa Toivo Vikman liitti saavutustensa joukkoon PM-kullan 55-vuotiaiden sarjassa. Lähes 20 vuotta lenkeiltä välillä poissa ollut Topi on tullut takaisin urheilulle tavalla, josta moni voisi ottaa oppia.

Ei hän tosin ollut poikanakaan mikään etana-luokan taivaltaja. Siitä on todistuksena vuonna –41 saavutettu voitto haamumailerina myöhemmin mainetta niittäneestä Roger Bannisterista.

Maileri kukistui

-    Se oli karsinta alle 18-vuotiaiden EM-kisoihin Eläintarhassa. Itse kisoja ei koskaan pidetty, kun suuremmat voimat puuttuivat asioihin, muisteli Topi.
Nuorukainen vietti parhaat vuotensa sodassa, eikä sen reissun jälkeen harjoittelu oikein maistunut.
-    Kilpailin piiri- ja kansallisella tasolla. Vasta 1951 kesällä innostuin todella harjoittelemaan, kun valitsivat piiriotteluun.
Mutta sen ajan ihmiset eivät oikein ymmärtäneet nuorukaista, joka juoksi maantiellä.
-    Palmusen Marttikin (karkkilalainen liikennöitsijä) pysäytti ja tarjosi kyytiä, kun juoksin Turuntien ja Nummelan välillä... No, Palmunen teki jatkossa pysähtymisestä hyvän shownumeron.
Ne olivat aikoja, jolloin Topi liikkui maantiellä. Sitten seurasi 20 vuoden tauko.

Työhuolia

-    Perustin liikkeen ja tuli työhuolia. Ei siinä ehtinyt lenkille. Vasta runsaat kuusi vuotta sitten alkoi tuntua, että pitäisi tehdä jotakin. Painoa oli yli 15 kiloa nykyistä enemmän, savukkeita kului pari askia päivässä. Kaikenlaisia vatsa-, hengityselin- ja reumaperäisiä sairauksia alkoi esiintyä.
Topi oli siitä fiksu, että hän etsi luonnollisen tien terveyteen. Hän lähti lenkille. Kun on luontaisia lahjoja, ei mies pitkään viihtynyt vain omilla lenkeillä. Tuli kunnan kilpailut ja vilkaisu veteraanien SM-kisojen tulosluetteloihin.
-    Kunnankisojen 1500 metrin aika 4.52 näkyi riittävän mestaruuteen, joten lähdin mukaan vuonna 1978.

Viisi

Silloin heltisi viisi mestaruutta, matkat 100 metristä 1500 asti. EM-kisatkin pidettiin samana vuonna, mutta sana ei tullut perille.
-    Vasta tämän vuoden MM-kisoihin tiesin ilmoittautua. Onneksi seura (Nummelan Kisaajat) tuli vastaan ja maksoi matkastani puolet. Näin pääsin Länsi-Saksaan.
Hannoverista Topi toi 800 metrin kullan lisäksi 1500 metrin pronssin.”




Toivo Vikman Hannoverin kisojen jälkeen vuonna 1979.




Kotiipaluu Hannoverin kisoista. Lentokentällä vastassa m.m. Markku Pohjola.




Toivo Vikman palkintopallilla voitettuaan 1500 m Brightonin kisoissa vuonna 1984.

 




Vihdin Uutisissa syksyllä 1998  Matti Urosen tekemässä haastattelussa kerrotaan mm. seuraavaa:

”Toivo Vikman aloitti urheilemisen pojankoltiaisena 30-luvulla. Oli nuorten sarjoissa lupaava urheilija. Hän on kohdannut aikoinaan myöhemmin kuuluisaksi tulleen englantilaisen haamumailerijuoksijan Roger Bannisterin ja voittanut hänet nuorten sarjoissa. Kun Bannister sai rauhassa keskittyä aikuisiän urheilusuorituksiin, niin Toivo Vikman oli hieman erilaisissa hommissa. Yksi hänen saavutuksistaan on armeijan maastojuoksukilpailuista voitettu voittajan lautanen vuodelta 1943.

Vuonna 1998 veteraanien yleisurheilukisoissa Italian Cesennaticossa Toivo Vikman saavutti kolme Euroopan mestaruutta (1500 m, 400 m ja 200 m juoksussa). Teräsvaarin salaisuus: Työn tekeminen ja urheileminen pitää miehen kunnossa ja mielen tasapainossa. Teen täysiä välillä pitkiksikin venyviä työpäiviä pyöräkorjaamossa. Ihanteellista olisi, jos saisin tehdä töitä omaan tahtiin muutaman tunnin päivässä ja toisaalta suunnata toimintaa myös urheiluun ja liikuntaan.
Toivo Vikmanille eivät tulokset ja ennätykset ole tärkeitä. Urheilumitaleja on saavutuksina veteraanisarjoissakin pitkä ketju, joten niiden takia ei tarvitse kilpailuissa ottaa turhia paineita. Tärkeintä on oman kunnon ylläpitäminen.




Toivo Vikman mitaliseinän edessä


Kun askeleen kimmoisuus säilyy mahdollisimman pitkään, olen tyytyväinen. Viimeisen kilpailuni yleisessä sarjassa kilpailin vuonna –51. Sitten urheilu jäi pitkäksi aikaa, kunnes vuonna –78 olivat ensimmäiset veteraanien arvokisat. Silloin aloitin veteraaniurheilun 55 vuoden ikäisenä. Tämän vuoden veteraanien EM-kisat olivat siten 20-vuotisjuhlakilpailut. Sen tähden otin EM-kisojen lajuvalikoimaan samat lajit kuin vuoden –78 kisoissakin oli, Vikman kertoo.,
Vihtiläinen urheiluveteraani toimii hienona esimerkkinä muille. Vikmanin viesti nuoremmilleen on, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikunta oman kunnon kohentamiseksi.”



Muuta:

Toivo Vikman haavoittui v. 1944 Viipurissa. Myös sodan aikana Topi osallistui karhumäessä järjestettyyyn juoksukilpailuun, missä hän voitti  kuuluisan olympiavoittaja Wolmari Isohollon. Sotavammana Topi kärsi kuulon heikkenemisestä.
Toivo Vikman ei ollut varsinainen yhdistysihminen. Aktiivisesti hän toimi kuitenkin Pyöräkauppiaiden liitossa aina 2000-luvulle asti. Hän osallistui myös  Vihdin veteraanitapaamisiin. Hän oli myös mukana perustamassa Sinisen prikaatin muistosäätiötä vuonna 1967. Sotajuttujen kertojana Topi kyllä muistetaan. Mutta niitä ei kerrottu perhepiirissä eikä liikkeessä. Siellä jutut pyörivät lähinnä urheiluharrastuksissa.

Luonteeltaan Toivo Vikman on rauhallinen, kiltti ja auttavainen. Tällä hetkellä (helmikuu 2009) hän asuu Luontola-kodissa.



Toivo Vikman  ja Jari Kurri Vihdin Moottorin täyttäessä 40 vuotta vuonna 2002.



Tietoja antaneet: Anu Myyrä (o.s. Vikman), Anna Andström (o.s. Vehman), Pekka Laustio, Eero Merivirta, Ritva Rissala (o.s. Österman), Linnea Valo, Mikko Yli-Rosti. Koonnut Ritva Miettinen.
Kuvat Anu Myyrän kokoelmista ellei toisin mainita.