Nummelan kylähistoria

Härköiläntie 25

RAUHALA
Härköilän kylän Sepän ja Yli-Rostin syytinkimökki




Rauhala isäntäväkineen

Rauhala isäntäväkineen. Kuva tiettävästi  otettu kesällä 1916. Oikealla perheen nuorin tytär Anni, keskellä Klara Wilhemiina ja August Viktor Lindgrén sekä pikkutyttö, joka todennäköisesti on Aili Blomqvist (*1907). Kuva Mikko Yli-Rostin arkistosta.


Härköilän alkuperäisen  kylätaajaman reunalla on edelleen talo, jossa aluksi asui Lindgrénin suvun eläköitynyt isäntäpari, isoisäni vanhemmat. Seppä ja Yli-Rosti olivat tuossa vaiheessa yhtä tilaa.



August Viktor Lindgren
August Viktor Lindgrén. Kuva Mikko Yli-Rostin arkistosta.



Klara Wilhelmina Lindgren
Klara Wilhelmina Lidgrén o.s. Salenius. Kuva Mikko Yli-Rostin arkistosta.


Vuoden 1906 tienoilla August Viktor Lindgrén (*1853) rakensi itse Sepän tilan maille tämän syytinkimökiksi kutsutun talon ja muutti siihen vaimonsa Klara Wilhelmina (o.s. Salenius; *1852 Inkoo, Övitsby) ja kahden nuorimman tyttärensä kanssa asumaan. Perheen pojat August (Akusti) Severin (*1875) ja Viktor Rikhard (Riku) (*1878) isännöivät tilaa noin vuoden verran yhdessä ja asuivat tuolloin Yli-Rostin päärakennuksessa.

Lindgrénien vanhin tytär Aina Augusta (*1873) avioitui vuonna1894 Anton August Pircklènin kanssa. He asuivat ensin Huhdanmäentien varrella Kaunissaari-nimisessä talossa, mistä muuttivat omaan taloon tien toiselle puolelle (Päivärinta, myöhemmin tunnettu Malmstedin talona).

Vuonna 1902 avioitui talon toiseksi vanhin tytär Hilja Wilhelmiina (*1880) Hemming Antinpoika Blomqvistin (*1878 Nastola; myöh. Yli-Rosti) kanssa. Avioliittonsa ensi  vuodet he asuivat Oulunkylässä ja siellä syntyivät Helmi Elisabeth (*1902) ja Yrjö Hemming (*1905). Oulunkylän kodin tuhoudutta tulipalossa perhe muutti Härköilään. Kolmas lapsi Aili Elisabeth (myöh. Helle) syntyi vuonna 1907 perheen asuessa Yli-Rostin tilalla. Hiljalle ja Hemmingille kuului osa syytingín maksusta, toinen osa Sepän tilan omistajille.

Vuonna 1910 August Severin Lindgrèn avioitui Matilda Wilhelmina (*1881 Espoo; os. Luoma, ent. Lindroos) kanssa ja heistä tuli Sepän tilan isäntäpari. Raija Pietiläisen (o.s. Helle) äiti Aili (o.s. Blomqvist) on kertonut tyttärelleen, että ruotsinkielentaitoisesta Matildasta tuli Inkoosta lähtöisin olleelle anopille hyvin läheinen.

Vuonna 1921 Aukusti ja Tilta joutuivat terveydellisistä syistä luopumaan Sepän tilasta ja muuttivat Nummelan keskustaan, missä Akusti kuoli vuonna 1922  Keskipisteen laidalla Vesala-nimisessä talossa (myöhemmin tunnettu Sähköyhtiön kiinteistönä). Matilda rakennutti Keskipisteen laidalle uuden talon, Eroittajan, joka valmistui vuonna 1928.

Eläkekirja on allekirjoitettu 9. helmikuuta 1905 eli samana päivänä kun Viktor Rikhard Lindgrén oli vanhemmiltaan ostanut Yli-Rostin tilan. Marraskuussa 1905 Hilja Blomqvist osti veljeltään Viktor Rikhardilta Yli-Rostin tilan. Riku pidätti itselleen Peltolan tontin ja talon Huhdanmäen alueelta (myöhemmin tunnettu Paleniuksen tonttina).

Samankaltainen eläkekirja on päivätty samana päivänä 9.2.1905, jolloin August Viktor ja Wilhelmiina Lindgrén myivät Sepän talon pojalleen August Severin Lindgrénille.

Yli-Rostiin kiinnitetty eläkekirja:

Sitten kuin minä tänään tehdyllä kauppakirjalla olen myynyt omistamani 95/96 manttalin veroisen Yli-Rostiksi kutsutun puolikkaan Rostin perintötalosta N:o 5 Wihdin pitäjän Härköilän kylässä olen minä  pidättänyt itselleni seuraavia eläke-etuja

1) Yli-Rostin tilasta on vaimolleni ja minulle meidän elinaikanamme ja jommankumman edellä tapahtuneen kuoleman sitä "vähentämättä"maksettava

a) puolenkahdeksatta (7,5) hl rukiita,
saman verran kauroja

b) yhden (1) hl ohria

c) viisikolmatta (2,5) litr herneitä

d) kymmenen (10) hl perunoita

e) kymmenen (10) kgr vehnäjauhoja

f) viiden (5) litran pellava talon hevosilla rakennettuun maahan

g) yksi nelikko silakoita

h) yksi (1) hl suolaa

rivien välissä ja viisikymmentä (50) kg sianlihaa

i) elättää ja hoitaa talon lammaslaumassa kaksi (2) lammasta vuonoineen, kaikki vuosittan

j) yksi (1) vuosikautinen muuli teuraaksi joka toinen vuosi

k) joka toinen vuosi hoitaa ja hyvin korjata minun yksi (1) hevoseni talon tallissa ja yhteisellä laitumella sekä tarvittaessa toimittaa se minulle kotiin tuoduksi

l) ruoka ja korjuu talon tallissa minun vieraitteni hevosille

m) oikeus käyttää talon kanssa yhteistä riihtä, saunaa ja pesutupaa sekä kaivoa.

2) Puolikolmatta (2,5) litraa kuorimatonta maitoa kotiintuotuna joka aamu ja yksi (1) kg voita joka kuukautena.

3) Pidätän itselläni oikeuden vapaasti kalastaa talon kalavesillä ja metsästää talon mailla.

4) Siinä tapauksessa, että tyttäremme Bertha Emilia ja Anni Alina joutuvat naimisiin, on talonomistaja velvollinen sadalla (100) markalla ottamaan oaa kumpaisenkin häiden pitoon ja luovuttamaan huoneet häihin.

Wihdin Härköilän kylässä helmikuun 9 päivänä 1905.

Wilhelmiina Lindgrén A.W. Lindgrén
(molemmet puumerkillä)
Tähän tyydyn ... W.R.Lindgrén

Todistavat J.A. Sellgren
G.R. Lönnqvist

Tämä asiakirja on käsitelty vuoden 1905 syyskäräjillä ja sen jälkeen mm. vuonna 1918. Vuoden 1925 helmikuussa eläkesopimus on uudistettu ja hyväksytty. Allekirjoittaneet ovat Hilja Blomqvist ja Hemming Blomqvist.

Tähän tyydyn
Wilhelmiina Lindgrén

Todistavat A.Tjäder ja Paavo Hietanen


August Viktorin ja Klara Wilhelminan perheessä eli aikuisuuteen asti 6 lasta: 2 poikaa ja 4 tytärtä (viides tytär oli kuollut alle vuoden ikäisenä). Bertha Emilia (*1890) j Anni Alina (*1893) asuivat Rauhalan syytinkimökissä avioitumiseensa asti.


Klara Wilhelmiina ja nuorimmat tyttäret Bertha Emilia ja Anni Alina
Klara Wilhelmiina ja nuorimmat tyttäret Bertha Emilia ja Anni Alina. Kuva Mikko Yli-Rostin arkistosta.


Tyttäret eivät ilmeisesti käyneet ns. ansiotyössä, mutta auttoivat kyllä kyläyhteisön muissakin taloissa esim. kasvimaa-, pelto- ja navettatöissä.

Bertha Emilia avioitui August Helinin kanssa ja muutti Nurmijärvelle. Nuorin tytär Anni Alina vihittiin Tapaninpäivänä 1916  Wäinö Nurmen kanssa ja muutti Nummelle. Häät pidettiin Sepän talossa.
Suhteita Vihdin sukulaisiin vaalittiin. Myös Vihdistä vierailtiin mm. Nummella. Eero Merivirta on kertonut, että heidän perheensä kävi hevoskyydillä Nurmen perheen luona. Anni ja Jenny Merivirta (o.s. Sellgren) olivat lapsuudenystäviä.

Morsiuspari Anni ja Wäinö Nurni
Morsiuspari Anni ja Wäinö Nurni. Kuva Mikko Yli-Rostin arkistosta.


Rauhalaksi kutsuttu Lindgrénien aikainen punaiseksi maalattu syytinkimökki oli lähellä Härköilän tilataajamaan johtaneiden silloisten kyläteiden risteystä Sepän puolella tietä. Toinen teistä tuli rautatien yli nykyisen Kuoppanummen alueen kautta ja sitä kutsuttiin Nummitieksi ja toinen teistä, Härköiläntieksi kutsuttu tuli ensin nykyistä Katariinaperintietä pitkin ohi Härköilän sahan Enäjärven suuntaisesti.

Sepän talon ja mökin välissä olivat tilan navetta ja ulkorakennukset. Mökin edessä oli pieni lasitettu kuisti. Talossa oli pari kamaria ja tupa. Enäjärvelle päin oli 3 ikkunaa.

Rauhalan tontin koosta on maininta Sepän taloon kiinnitetyn eläkekirjan alussa:
"Sepän kotipellosta tonttimaakseni Härköilän kylätietä myöten ja vastaiselta puolelta kaksikymmentäseitsemän (27) metriä leveän ja toiselta sivulta Viisikymmentäkuusi (56) metriä pitkän suorakaistaleen maapalstan siinä  paikassa, jossa Rauhalaksi kutsuttu asuntoni sijaitsee, joten tätä palstaa rajoittaa läntisellä suunnalla Härköilän kylätie ja toisilla suunnilla sanottu Kotipelto,"

Tontin kerrotaan ulottuneen Enäjärven rantaan asti vaikkei sitä ilmeisesti alkuvaiheessa mitenkään erotettu omaksi alueeksi. Jossakin vaiheessa Rauhalan pappa osti lisää pienen kaistaleen Nissolan tilan maista . Hänen kerrotaan olleen  innokas kalastaja. Hän kuoli vuonna 1919.

Mamma asui loppuelämänsä Rauhalassa. Hän kuoli vuonna 1931. Molempien kuolinpaikaksi on merkitty Seppä.


Päärakennus maaliskuussa 2020
Alkuperäisen Sepän tilan päärakennus maaliskuusa 2020. Kuvannut Reijo Jalava.


Lindgrénin jälkeen talo oli ainakin 1940- ja 1950-luvulla helsinkiläisperheen kesäasuntona. Töölössä vanhaa Messuhallia (nyk. Kisahallia) vastapäätä olleen kirjakaupan omistaja maisteri Lauri Merikallio viihtyi perheineen Härköilässä useita vuosia. Perheeseen kuului 4 tytärtä: Raili, Ritva, Irma ja Rauni. Merikalliot kuuluvat osallistuneen myös kylän erilaisiin tapahtumiin.

Talo on edelleen olemassa, hyvin alkuperäisen näköisenä, mutta ei enää punaisena, Museoviraston ohjeiden mukaan vaalittuna ja remontoituna.

Rauhala vuonna 1998
Rauhala vuonna 1998. Kuva on Vihdin museon kokoelmista.



Rauhala 1990-luvulla
Rauhala 1990-luvulla. Kuvat Vihdin museon kokoelmista.


Rauhala maaliskuussa 2020
Rauhala maaliskuussa 2020. Kuvannut Reijo Jalava.


Rauhalan sauna
Rauhalan sauna. Kuvannut Reijo Jalava.


Rauhalan maakellari
Rauhalan maakellari. Kuvannut Reijo Jalava.


Koonnut Ritva Miettinen keväällä 2020. Pikkuserkkuni Mikko Yli-Rosti on antanut käyttööni alkuperäisiä asiakirjoja sekä paljon tietoja ja valokuvia.