Nummelan
kylähistoria
Härköiläntie 25
RAUHALA
Härköilän kylän Sepän ja Yli-Rostin syytinkimökki
Rauhala
isäntäväkineen. Kuva tiettävästi otettu kesällä 1916. Oikealla
perheen nuorin tytär Anni, keskellä Klara Wilhemiina ja August Viktor
Lindgrén sekä pikkutyttö, joka todennäköisesti on Aili Blomqvist
(*1907). Kuva Mikko Yli-Rostin arkistosta.
Härköilän alkuperäisen kylätaajaman reunalla on edelleen talo,
jossa aluksi asui Lindgrénin suvun eläköitynyt isäntäpari, isoisäni
vanhemmat. Seppä ja Yli-Rosti olivat tuossa vaiheessa yhtä tilaa.
August Viktor Lindgrén. Kuva Mikko Yli-Rostin arkistosta.
Klara Wilhelmina Lidgrén o.s. Salenius. Kuva Mikko Yli-Rostin arkistosta.
Vuoden
1906 tienoilla August Viktor Lindgrén (*1853) rakensi itse Sepän tilan
maille tämän syytinkimökiksi kutsutun talon ja muutti siihen vaimonsa
Klara Wilhelmina (o.s. Salenius; *1852 Inkoo, Övitsby) ja kahden
nuorimman tyttärensä kanssa asumaan. Perheen pojat August (Akusti)
Severin (*1875) ja Viktor Rikhard (Riku) (*1878) isännöivät tilaa noin
vuoden verran yhdessä ja asuivat tuolloin Yli-Rostin päärakennuksessa.
Lindgrénien vanhin tytär Aina Augusta (*1873) avioitui vuonna1894 Anton August Pircklènin kanssa. He asuivat ensin Huhdanmäentien varrella Kaunissaari-nimisessä talossa, mistä muuttivat omaan taloon tien toiselle puolelle (Päivärinta, myöhemmin tunnettu Malmstedin talona).
Vuonna
1902 avioitui talon toiseksi vanhin tytär Hilja Wilhelmiina (*1880)
Hemming Antinpoika Blomqvistin (*1878 Nastola; myöh. Yli-Rosti) kanssa.
Avioliittonsa ensi vuodet he asuivat Oulunkylässä ja siellä
syntyivät Helmi Elisabeth (*1902) ja Yrjö Hemming (*1905). Oulunkylän
kodin tuhoudutta tulipalossa perhe muutti Härköilään. Kolmas lapsi Aili Elisabeth (myöh. Helle)
syntyi vuonna 1907 perheen asuessa Yli-Rostin tilalla. Hiljalle ja
Hemmingille kuului osa syytingín maksusta, toinen osa Sepän tilan
omistajille.
Vuonna
1910 August Severin Lindgrèn avioitui Matilda Wilhelmina (*1881 Espoo;
os. Luoma, ent. Lindroos) kanssa ja heistä tuli Sepän tilan isäntäpari.
Raija Pietiläisen (o.s. Helle) äiti Aili (o.s. Blomqvist) on kertonut
tyttärelleen, että ruotsinkielentaitoisesta Matildasta tuli Inkoosta
lähtöisin olleelle anopille hyvin läheinen.
Vuonna
1921 Aukusti ja Tilta joutuivat terveydellisistä syistä luopumaan Sepän
tilasta ja muuttivat Nummelan keskustaan, missä Akusti kuoli vuonna
1922 Keskipisteen laidalla Vesala-nimisessä talossa (myöhemmin tunnettu Sähköyhtiön kiinteistönä). Matilda rakennutti Keskipisteen laidalle uuden talon, Eroittajan, joka valmistui vuonna 1928.
Eläkekirja
on allekirjoitettu 9. helmikuuta 1905 eli samana päivänä kun Viktor
Rikhard Lindgrén oli vanhemmiltaan ostanut Yli-Rostin tilan.
Marraskuussa 1905 Hilja Blomqvist osti veljeltään Viktor Rikhardilta
Yli-Rostin tilan. Riku pidätti itselleen Peltolan tontin ja talon Huhdanmäen alueelta (myöhemmin tunnettu Paleniuksen tonttina).
Samankaltainen
eläkekirja on päivätty samana päivänä 9.2.1905, jolloin August Viktor
ja Wilhelmiina Lindgrén myivät Sepän talon pojalleen August Severin
Lindgrénille.
Yli-Rostiin kiinnitetty eläkekirja:
Sitten
kuin minä tänään tehdyllä kauppakirjalla olen myynyt omistamani 95/96
manttalin veroisen Yli-Rostiksi kutsutun puolikkaan Rostin
perintötalosta N:o 5 Wihdin pitäjän Härköilän kylässä olen minä
pidättänyt itselleni seuraavia eläke-etuja
1)
Yli-Rostin tilasta on vaimolleni ja minulle meidän elinaikanamme ja
jommankumman edellä tapahtuneen kuoleman sitä "vähentämättä"maksettava
a) puolenkahdeksatta (7,5) hl rukiita,
saman verran kauroja
b) yhden (1) hl ohria
c) viisikolmatta (2,5) litr herneitä
d) kymmenen (10) hl perunoita
e) kymmenen (10) kgr vehnäjauhoja
f) viiden (5) litran pellava talon hevosilla rakennettuun maahan
g) yksi nelikko silakoita
h) yksi (1) hl suolaa
rivien välissä ja viisikymmentä (50) kg sianlihaa
i) elättää ja hoitaa talon lammaslaumassa kaksi (2) lammasta vuonoineen, kaikki vuosittan
j) yksi (1) vuosikautinen muuli teuraaksi joka toinen vuosi
k)
joka toinen vuosi hoitaa ja hyvin korjata minun yksi (1) hevoseni talon
tallissa ja yhteisellä laitumella sekä tarvittaessa toimittaa se
minulle kotiin tuoduksi
l) ruoka ja korjuu talon tallissa minun vieraitteni hevosille
m) oikeus käyttää talon kanssa yhteistä riihtä, saunaa ja pesutupaa sekä kaivoa.
2) Puolikolmatta (2,5) litraa kuorimatonta maitoa kotiintuotuna joka aamu ja yksi (1) kg voita joka kuukautena.
3) Pidätän itselläni oikeuden vapaasti kalastaa talon kalavesillä ja metsästää talon mailla.
4)
Siinä tapauksessa, että tyttäremme Bertha Emilia ja Anni Alina joutuvat
naimisiin, on talonomistaja velvollinen sadalla (100) markalla ottamaan
oaa kumpaisenkin häiden pitoon ja luovuttamaan huoneet häihin.
Wihdin Härköilän kylässä helmikuun 9 päivänä 1905.
Wilhelmiina Lindgrén A.W. Lindgrén
(molemmet puumerkillä)
Tähän tyydyn ... W.R.Lindgrén
Todistavat J.A. Sellgren
G.R. Lönnqvist
Tämä
asiakirja on käsitelty vuoden 1905 syyskäräjillä ja sen jälkeen mm.
vuonna 1918. Vuoden 1925 helmikuussa eläkesopimus on uudistettu ja
hyväksytty. Allekirjoittaneet ovat Hilja Blomqvist ja Hemming Blomqvist.
Tähän tyydyn
Wilhelmiina Lindgrén
Todistavat A.Tjäder ja Paavo Hietanen
August Viktorin ja Klara Wilhelminan perheessä eli aikuisuuteen asti 6
lasta: 2 poikaa ja 4 tytärtä (viides tytär oli kuollut alle vuoden
ikäisenä). Bertha Emilia (*1890) j Anni Alina (*1893) asuivat Rauhalan
syytinkimökissä avioitumiseensa asti.
Klara Wilhelmiina ja nuorimmat tyttäret Bertha Emilia ja Anni Alina. Kuva Mikko Yli-Rostin arkistosta.
Tyttäret
eivät ilmeisesti käyneet ns. ansiotyössä, mutta auttoivat kyllä
kyläyhteisön muissakin taloissa esim. kasvimaa-, pelto- ja
navettatöissä.
Bertha
Emilia avioitui August Helinin kanssa ja muutti Nurmijärvelle. Nuorin
tytär Anni Alina vihittiin Tapaninpäivänä 1916 Wäinö Nurmen
kanssa ja muutti Nummelle. Häät pidettiin Sepän talossa.
Suhteita
Vihdin sukulaisiin vaalittiin. Myös Vihdistä vierailtiin mm. Nummella.
Eero Merivirta on kertonut, että heidän perheensä kävi hevoskyydillä
Nurmen perheen luona. Anni ja Jenny Merivirta (o.s. Sellgren) olivat
lapsuudenystäviä.
Morsiuspari Anni ja Wäinö Nurni. Kuva Mikko Yli-Rostin arkistosta.
Rauhalaksi
kutsuttu Lindgrénien aikainen punaiseksi maalattu syytinkimökki oli
lähellä Härköilän tilataajamaan johtaneiden silloisten kyläteiden
risteystä Sepän puolella tietä. Toinen teistä tuli rautatien yli
nykyisen Kuoppanummen alueen kautta ja sitä kutsuttiin Nummitieksi ja toinen teistä, Härköiläntieksi kutsuttu tuli ensin nykyistä Katariinaperintietä pitkin ohi Härköilän sahan Enäjärven suuntaisesti.
Sepän
talon ja mökin välissä olivat tilan navetta ja ulkorakennukset. Mökin
edessä oli pieni lasitettu kuisti. Talossa oli pari kamaria ja tupa.
Enäjärvelle päin oli 3 ikkunaa.
Rauhalan tontin koosta on maininta Sepän taloon kiinnitetyn eläkekirjan alussa:
"Sepän
kotipellosta tonttimaakseni Härköilän kylätietä myöten ja vastaiselta
puolelta kaksikymmentäseitsemän (27) metriä leveän ja toiselta sivulta
Viisikymmentäkuusi (56) metriä pitkän suorakaistaleen maapalstan
siinä paikassa, jossa Rauhalaksi kutsuttu asuntoni sijaitsee,
joten tätä palstaa rajoittaa läntisellä suunnalla Härköilän kylätie ja
toisilla suunnilla sanottu Kotipelto,"
Tontin
kerrotaan ulottuneen Enäjärven rantaan asti vaikkei sitä ilmeisesti
alkuvaiheessa mitenkään erotettu omaksi alueeksi. Jossakin vaiheessa
Rauhalan pappa osti lisää pienen kaistaleen Nissolan tilan maista .
Hänen kerrotaan olleen innokas kalastaja. Hän kuoli vuonna 1919.
Mamma asui loppuelämänsä Rauhalassa. Hän kuoli vuonna 1931. Molempien kuolinpaikaksi on merkitty Seppä.
Alkuperäisen Sepän tilan päärakennus maaliskuusa 2020. Kuvannut Reijo Jalava.
Lindgrénin
jälkeen talo oli ainakin 1940- ja 1950-luvulla helsinkiläisperheen
kesäasuntona. Töölössä vanhaa Messuhallia (nyk. Kisahallia) vastapäätä
olleen kirjakaupan omistaja maisteri Lauri Merikallio viihtyi
perheineen Härköilässä useita vuosia. Perheeseen kuului 4 tytärtä:
Raili, Ritva, Irma ja Rauni. Merikalliot kuuluvat osallistuneen myös
kylän erilaisiin tapahtumiin.
Talo
on edelleen olemassa, hyvin alkuperäisen näköisenä, mutta ei enää
punaisena, Museoviraston ohjeiden mukaan vaalittuna ja remontoituna.
Rauhala vuonna 1998. Kuva on Vihdin museon kokoelmista.
Rauhala 1990-luvulla. Kuvat Vihdin museon kokoelmista.
Rauhala maaliskuussa 2020. Kuvannut Reijo Jalava.
Rauhalan sauna. Kuvannut Reijo Jalava.
Rauhalan maakellari. Kuvannut Reijo Jalava.
Koonnut
Ritva Miettinen keväällä 2020. Pikkuserkkuni Mikko Yli-Rosti on antanut
käyttööni alkuperäisiä asiakirjoja sekä paljon tietoja ja valokuvia.
|