Päivärinta

Huhdanmäentie

Pircklénien aika

Päivärinta 1900-luvun alussa. Kuvassa Anton Pircklénin vanhimmat lapset. Kuvan omistaa Annikki Pircklén.

Päivärinta- nimiselle palstatilalle 1900-luvun alkuvuosina rakennettuun taloon muutti Helsinkiin johtaneen maantien (nykyisen Huhdanmäentien) toiselta puolelta, Kaunissaaresta, Anton August Pircklén (*1870 Vihti, Torhola, Hurri) perheineen. Kauppakirja Antonin vaimon Aina Augustan (*1873 Vihti, Härköilä) vanhempien, Yli-Rostin tilan omistajien, August Viktor ja Klaara Vilhelmiina (o.s. Salenius) Lindgrenin kanssa on allekirjoitettu vuonna 1901.
Antonilla ja Ainalla oli 4 lasta: Bertha (*1897), Hjalmar (*1900), Einar (*1904) ja Yrjö (1906 – 1907). Aina Augusta Pircklén kuoli vuonna 1909 ja Anton avioitui uudelleen seuraavana vuonna Hilma Aleksandra Seppälän (*1890 Hämeen läänin Koski, nyk. Hämeenkoski) kanssa.

Aina ja Anton Pircklénin aikuistuneet lapset Bertha, Hjalmar ja Einar. Kuvan omistaa Ritva Miettinen.

Päivärinnan asuinrakennus sijaitsi maantien varressa, noin hehtaarin kokoisen tontin yläpäässä. Tontilla oli myös tarpeelliset ulkorakennukset, kuten navetta ja talli. Toivo Yli-Rosti on kertonut, että tontin alaosassa ns. Pillistöntien (nyk. Vanha-Sepäntien) varressa oli riihi, joka myöhemmin siirrettiin Haapaniemen tilalle, mihin Pircklénit muuttivat Päivärinnan tilalta. Haapaniemen tila (pinta-alaltaan 6.16 hehtaaria) sijaitsi Huhdanmäestä katsottuna Pillistön peltoaukean takaosassa. Tila oli ensin vuokralla Pirckléneillä ja erotettiin kauppakirjalla Antonin ensimmäisen vaimon vanhempien omistamasta Sepän tilasta. Aluksi Pircklénit viljelivät Haapaniemen peltoja Päivärinnasta käsin. Toivo Yli-Rosti on kertonut, että Haapaniemen pelloilla kasvanut vilja kuljetettiin lyhdekuormina Päivärinnan tontilla olleeseen riiheen puitavaksi. Anton Pircklénillä oli hevonen ja yhden hevosen vetämät nelipyöräiset vankkurit, joilla heinät ja viljat kuljetettiin. Pirckléneillä oli myöhemmin myös hevoskiertopuimakone viljan puintia varten.

Hjalmar Pircklén 1920-luvulla. Kuvan omistaa Hjalmarin tytär Terttu Uponen (o.s. Pircklén).

Hjalmarin päästötodistus Nummelan kansakoulusta vuodelta 1914.

Nummelan Talouskauppa Oy:n omistajan K.A.Tainion allekirjoittama työtodistus vuodelta 1923. Todistukset omistaa Terttu Uponen.

Hjalmar Pircklén palveli Nummelan Talouskauppa Oy:ssä varastomiehenä sekä virvoitusjuomien laskijana marraskuusta 1921 huhtikuun loppuun vuonna 1923. Fanny Tainio oli Hjalmarin isän serkku. On sanottu että Hjalmar oli monitaitoinen yleismies Tainioiden kaupassa. Hjalmar kuuluu olleen joskus kesätöissä myös tätinsä Hilja Blomqvistin (myöhemmin Yli-Rosti) maatilalla Härköilässä. Jo vuonna 1923 Hjalmar Pircklén työskenteli Helsingissä Vuorimiehenkadulla olleessa elintarvikeliikkeessä. Omaa lihakauppaa hän piti vuosikymmeniä Eiran kaupunginosassa mm. Tehtaankadun ja Kapteeninkadun varrella. 1950-luvun lopulla hän joutui sairaskohtauksen jälkeen luopumaan arvostetusta liikkeestään.

Hjalmar Pircklén töissä rouva Peltosen lihakaupassa Vuorimiehenkadun varrella vuonna 1924. Kuvan omistaa Terttu Uponen.

Pircklénin ensimmäisen avioliiton lapset muuttivat aikuistuttuaan Helsinkiin (muuttovuodeksi on seurakunnassa merkitty 1924, mutta todellisuudessa he muuttivat jo vuonna 1923), mutta vierailivat kyllä kesäisin Pillistössä, kuten uutta kotia yleensä kutsuttiin.

Hjalmar Pircklén moottoripyörineen vuonna 1928. Kuvan omistaa Terttu Uponen.

Anton Pircklénin ensimmäisen avioliiton lapset Pillistössä vuonna 1927. Kuvassa oikealta Einar, Hjalmar ja Bertha sekä hänen puolisonsa Heikki Pohjola. Kuvan omistaa Terttu Uponen.

Perhe kasvoi nopeasti. Päivärinnassa syntyivät Saara (*1910; kuollut aivan pienenä), Aino Annikki (1911-1917), Ahti August (1913-1944), Helmi Alina 1916.
Viimeinen Päivärinnassa syntyneeksi merkitty Anton ja Hilma Pircklénin lapsi oli Maija-Liisa, joka syntyi vuonna 1917.

Anton Pircklén kuoli vuonna 1940 Pillistössä, Hilma Pircklén vuonna 1976. Silloin Hilma-rouva asui jo Nummelan keskustassa Vihdintien varrella.

Malmstedtien aika

Päivärinnan seuraava omistaja oli kuitenkin ilmeisesti vuonna 1921 tullut leskimies Juho Kustaa Helenius (*1849 Kiikala; kuollut vuonna 1932). Talossa asui myös kuuromykkä Amanda Agatha Gabrielintytär Ylen (*1858 Kiikala), joka Juho Heleniuksen kuoltua muutti Nummelasta vuonna 1939 ja kuoli Pääslahdessa 1941.

Heleniuksen tytär Fanny (Fanni) Alida (*1892 Vihti) sekä hänen puolisonsa Olkkalan Harjulasta kotoisin ollut Karl (Kalle) Vilhelm Malmstedt (*1888 Lohja) muuttivat jo 1920-luvulla Päivärintaan. Heillä oli poika Arvo Selim (*1911 Vihti).

Kalle Malstedt

Fanni ja Arvo Malmstedt

Kalle Malmstedt työskenteli teurastajana Nummelan osuusliikeiden teurastamoissa. Liha-alan arvostettu taitaja opetti myös nuorempia. Osuusliike Auran lihamyymälässä työskennellyt Leila Lilja (o.s. Ojala) on kertonut Kallen opettaneen hänet leikkaamaan lihaa. Myös K-Kaupan Väiski, Väinö Purje, on saanut alan perusoppeja Kalle Malmstedtilta. Kallen työtehtävien takia Päivärinnassa oli aina puhelin, mikä tuolloin ei ollut vielä kovin yleistä. Kalle kävi teurastamassa myös eri taloissa. Malmstedteilla tehtiin kotona perunamakkaraa ja veripalttua.

Kalle Malmstedt työpaikkansa osuusliike Auran (ns. Vanhan Auran) nurkalla.

Kalle oli innokas kalalla kävijä. Hän kävi kalassa joka pyhä, oli ilma minkälainen tahansa. Useimmiten hän kalasti yksin Enäjärvellä. Matti Salenius on kertonut päässeensä kerran Kallen kanssa pilkille. Hän oli todella mukava kalamies, joka ”heitti” mielellään myös vitsejä. Hän tunsi hyvin Enäjärven apajat eikä ”pantannut” tietojaan. Nuoremmille hän saattoi sanoa: ” Kun jaksatte soutaa Enäjärven yli, siellä on kari, jonka luota saa kalaa.”
Pojantyttäret ovat kertoneet, että he olivat usein mukana ongella ja saivat soutaa, kun pappa veti uistinta. Kun oltiin ongella, piti olla hiljaa, etteivät kalat pelästy. Kalle kalasti niin kauan kuin jaksoi kävellä Enäjärven rannasta kotiin ennen sairastumistaan.
Kalle oli myös innokas kortinpelaaja. Hän opetti pojantyttäret pelaamaan pasianssia, muistipeliä ja ”viittäsataa”. He ovat kertoneet, että heidän talossa pelattiin aina korttia, kun oli vieraita.

Kalle Malmstedt

Huhdanmäen miehille Kalle järjesti tikanheittokilpailuja. Myös lapset pääsivät mukaan tikanheittoon Päivärinnan pihalla.
Kalle kuuluu aikoinaan toimineen Huhdanmäen joulupukkina. Väsähtäneen joulupukin hommia hoitamaan joutui kerran myös naapurin Eero Merivirta. Pojantyttäret muistavat papan olleen joulupukkina heillä kotonakin ja hänen jälkeensä Risto Lehtosen monta vuotta.

Fanni Malmstedt

Fanny oli olemukseltaan hoikka, vaatimaton, hiljainen, kiltti kotiäiti. Pojantyttäret ovat kertoneet, että mummi osasi olla oma itsensä kaikkien kanssa, oli sitten vieraana Veikko Helle tai kuka tahansa. Tuohon aikaan vietettiin kaikki juhlat 50-vuotispäivistä alkaen Huhdanmäellä ja kaikki naapurit osallistuivat niihin. Usein käytiin jo yöllä onnittelemassa laulaen päivänsankareita. Naapurissa asunut Raija Aho (o.s. Lahti) on kertonut Fannyn olleen kaikkien Huhdanmäen lasten mummi. Varmasti hän antoi lapsille leipomaansa hyvää pullaa tai hiivaleipää. Fanny oli todella ystävällinen ja tarjosi aina jotakin. Irma Muuraiskangas (o.s. Kuorikoski) on puolestaan muistellut, että Fannyn pulla oli aivan erimakuista kuin heillä kotona leivottu. Fanny käytti vähemmän rasvaa, joten pulla oli kuivahkoa, mutta pienen tytön mielestä paljon parempaa kuin kotona.

Irma Muuraiskangas on muistellut Päivärinnan omistajia seuraavasti:

”Olin luullakseni kuusivuotias,1942, kun muutimme Malmstedtilta Heleniuksen taloon nykyisen Kuoppanummentien varrelle. Siirtyminen edellisestä kodista uuteen oli minulle pikkutytölle varmaan suuri juttu, kun olin kovin kiintynyt Malmstedtin Fanniin ja Kalleen. Muistoihini ovat jääneet ne ihanat ” voitakakut ” palvilihoineen, joita Fanni-täti aina antoi. Luultavasti tarjoiluun kuului muutakin, mutta maittavinta lienee ollut voitakakku.”

Irma kertoo olleensa paljon Fannyn luona ja istuneensa usein myös perheen pojan Arvon polvella. Arvo piti lapsista. Ennen kuin Saleniukset muuttivat Airilaan vuonna 1941 ei Huhdanmäessä ollut samanikäisiä tyttöjä leikkitoveriksi. Sen takia Irma seurasi aina veljiään, kun pojat kokoontuivat Huhdanmäen laelle omiin leikkeihinsä. Poikien kanssa leikittiin lähes joka ilta ”rosvoa ja poliisia”.

Päivärinnan vuonna 1948 rakennettu uusi ulkorakennus 1960-luvun alussa, kun naapuritontille alettiin rakentaa Kuulan peltisepänliikkeen uusinta verstasta. Kuvan omistaa Leena Åkerman (o.s. Kuula)

Ulkorakennus, missä puuliiteri, navetta, heinälato, kanala ja mankelihuone. Takana näkyy Väinö ja Liisa Pircklenin talo Frigård.

Malmstedtin perheellä oli Päivärinnan pienessä navetassa lehmä tai kaksi, sika, mulli ja kanoja. Ainakin naapurissa asuneet Kuulat hakivat Malmstedtilta maitoa ja munia. Heinäladossa lapset leikkivät mielellään, kun se oli täynnä heiniä. Kesällä heiniä haettiin lehmälle kottikärryillä, ainakin Paleniuksen ja Kuulan mailta. Molemmilla oli mehiläisiä, jotka lasten kertoman mukaan pistivät usein. Päivärinnan puutarhassa oli useita kymmeniä omenapuita. Pihapiirissä oli myös erillinen aitta, jossa Irma Muuraiskankaan muistikuvan mukaan tuoksui aivan ihanalta. Siellä säilytettiin palvikinkkua.

Tontilla kuuluu olleen kaksikin kaivoa: vanha kuusiaidan vieressä ja uusi alhaalla pellolla.
Suuren tontin alaosassa oli sauna, jonka päälle myöhemmin rakennettiin kahden huoneen asunto. Fannyn veli Viljami Helenius rakensi sen.
Malmstedtien Arvo-poika kuuluu myöhemmin kutsuneen uudisrakennusta Turhalaksi, siis turhaan tehdyksi. Fanny ja Kalle, eivät myöskään Mirja ja Arvo, muuttaneet milloinkaan tähän taloon, jonka virallinen nimi oli Pirkkola.

Turhala kuvattuna alarinteestä nykyisen Vanha-Sepäntien suunnalta.

Perunamaalla Mirja ja Arvo Malmstedt. Takana Turhala.

Päivärinnan päärakennus sekä kauempana Turhala. Kuvattu 1960-luvun alussa, kun Kuulan peltisepänliikkeen uusinta verstasta alettiin rakentaa naapuritontille. Kuvan omistaa Leena Åkerman.

Malmstedtien saunassa kävivät kylpemässä myös tien toisella puolella Huhtamäessä asuneet Ekströmit. Perheiden nuoret solmivat myöhemmin keskenään avioliiton. Myös Peltolassa asuneet Paleniukset ja neiti Vuoristo saunoivat Malmstedtilla. Mirjan ja Arvon tyttärillä oli tuolloin tärkeä tehtävä käydä viemässä ”saunatietoa”. Aina he saivat jotakin, esim. pumpernikkeliä tai karkkia. Mirja Malmstedt pesi saunalla myös Vuoriston neidin pyykit. Tästä kiitokseksi neiti Vuoristo osti lingon, jotta pyykkiä ei sitten enää tarvinnut kiertää käsin kuivaksi. Pirkko-tytär puolestaan hoiteli neiti Vuoriston kauppa- ym. asioita. Joskus hän kävi neiti Vuoriston kanssa taksilla Pisteellä ostoksilla.

Sukulaisia Päivärinnan portailla. Takana oikealla Kalle ja Fanny Malmstedt, takana vasemmalla Arvo ja Mirja Malmstedt sekä Fannyn veljen tytär miehineen sekä perheiden lapsia.

Päivärinnan talossa oli kaksi asuntoa, kummassakin iso huone ja keittiö. Vuoteen 1942 asti toisessa asunnossa oli vuokralaisia. Perheen Arvo-pojan avioiduttua tuona vuonna Päivärinnasta tuli myös nuorenparin koti. Talossa oli yksi ulko-ovi sisäpihan puolella ja eteisestä kuljettiin molempiin asuntoihin. Vuokralaisten asunto oli alarinteen puolella.
Päivärinnassa oli avoullakko. Irma Muuraiskangas (o.s. Kuorikoski) on kertonut, että siellä säilytettiin isoa kanteletta. Kun hän meni kerran vintille, osui hänen kätensä sen kieliin. Äänet saivat tytön tulemaan lujaa alas vintiltä.
Kalle Malmstedtin aikana taloon saatiin vesijohto ja viemäri. SisäWC:tä ei talossa ollut milloinkaan.

Fanny Malmstedt ja miniän äiti Aina Ekström.

Kalle Malmstedt potilaana Kiljavan sairaalassa.

Kalle Malmstedt kuoli vuonna 1962. Fannyn jäätyä leskeksi Päivärinnan asunnot yhdistettiin ja mummi eli poikansa perheen kanssa. Fanny Malmstedt kuoli vuonna 1965.

Mirjam (Mirja) Ekströmin ja Arvo Malmstedtin kihlajaiskuva.

Päivärinnan talo ja pihapiiri 1940-luvun alussa.

Mirja ja Arvo Malmstedtin kotipihassa otettu hääkuva.

Morsiuspari vanhempineen Päivärinnan pihalla juhannuksena 1942. Vasemmalla Fanny ja Kalle Malmstedt, oikealla Aina ja Evert Ekström.

Kalle ja Fanny Malmstedtin poika sähköasentaja Arvo Selim Malmstedt solmi vuonna 1942 avioliiton maantien toisella puolella Huhtamäessä asuneen Mirjam (kutsuttiin Mirjaksi) Maria Juhontytär Ekströmin (*1919 Vihti) kanssa. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä: Maritta Tarja Mirjami (*1946 Vihti) ja Pirkko Marja Kaarina (*1949 Vihti; nykyään Kärnä).

Malmstedtin perheen tyttäret. Vasemmalla Maritta (4v.) ja oikealla Pirkko (1 v.)

Maritta ja Pirkko Malmstedt kotipihassa juhannusruusujen kukkiessa.

Malmstedtin tyttärien lapsuudenmuistoja.

Arvo Malmstedt työskenteli Vihdin Sähkö Oy:n palveluksessa linja-asentajana. Hän joutui työtapaturman uhriksi vuonna 1961 ja saamansa sähköiskun jälkeen hän ei enää palannut entiseen tehtäväänsä, vaan työskenteli varastomiehenä eläkkeelle siirtymiseensä saakka (1976). Työvuosia kertyi 27.

Arvo Malmstedt linja-asentajan työssä.

Arvo Malmstedt oli työväenyhdistys Elon sihteerinä 34 vuoden ajan vuodesta 1942 lähtien. Arvo oli huvitoimikunnan jäsen.
Työväenyhdistysaikaa kesti eläkeikään asti, siis vuoteen 1976. Sitten hän siirtyi Nummelan eläkkeensaajiin ja toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosia.
Vihdin kunnanvaltuustossa hän oli sosialidemokraattien edustajana vuosina 1948-50 ja 1969-72. Arvo toimi myös lehtiasiamiehenä ja vakuutusyhtiö Kansan asiamiehenä. Hän oli Enäjärven länsipään kalastuskunnan puheenjohtaja ja myi mm. kalastuslupia ja verkonmerkkejä.

Arvo pilkillä Enäjärven jäällä.

Mirja ja Arvo Malmstedt.

Mirjam Malmstedt työskenteli mm. Sellgrenin kutomossa ja Martelan tehtaalla.

Perheen vanhempi tytär Maritta piti kotitalossa kampaamoa. Sieltä liike siirtyi Louhen perheen taloon Kanervalaan ja myöhemmin nykyisen Hannankadun varrelle. Maritta Malmstedt muutti Nummelasta vuonna 1976.
Pirkko-tytär työskenteli Nummelassa asuessaan Kuulan peltisepänliikkeen konttorissa ja sen jälkeen postissa. Hän muutti vuonna 1971 Helsinkiin.

Mirja Malmstedt Myntintien kodin pihalla Pirkko-tyttären pojan Marko Kärnän kanssa.

Arvo Malmstedtin täytettyä 65 vuotta ja jäätyä eläkkeelle Mirja ja Arvo Malmstedt muuttivat joksikin aikaa Myntintien varrelta hankkimaansa omakotitaloon, jossa hoitivat pihaa ja puutarhaa. Sieltä he muuttivat takaisin Huhdanmäkeen entiselle tontilleen rakennettuun kaksikerroksiseen rivitalohuoneistoon ja sieltä Kaarikotiin.

Malmstedtien koti entisen Päivärinnan tontille rakennetun rivitalon päädyssä. Alakerrassa keittiön ikkuna ja yläkerrassa saunan ikkunat.

Mirja ja Arvo Malmstedt kultahääpäivänä Kaarikodissa vuonna 1992.

Mirja(m) ja Arvo Malmstedt ovat paikallislehden toimittaja Anneli Siekkisen tekemässä kultahääpäivähaastettelussa kertoneet mm. seuraavaa:

”Sireenit tuoksuivat vahvasti sinä juhannuksena kun 30-vuotias Arvo ja 22-vuotias Mirja Ekström sanoivat ”tahdon” Vihdin pappilassa. Kaikki alkoi siitä kun Arvo kävi meillä aina saunaan käskemässä. Malmstedtit asuivat Päivärinnan tilalla Mirjamin kotiväen elellessä Kuulan mäellä tien toisella puolella. Koska Ekströmien vuokra-asuntoon ei kuulunut saunaa, he kävivät kylpemässä naapurissa. Kun Arvo oli aikansa käynyt ”sauna on vapaa”- tiedotuksia jakamassa, ryhtyivät nuoret kulkemaan yhdessä. Käytiin tansseissa ja teatterissakin.
Yhteiset kulkemiset johtivat kihlautumiseen. Siitä vuoden kuluttua saivat sukulaiset ja läheisimmät tutut kutsukortin: ”Pyydämme Teitä saapumaan vihkiäisillanviettoomme sulhasen kotiin 23.6.1942 kello 19 (7); kortin alareunaan oli merkitty kutsujiksi Mirjam Ekström ja Arvo Malmstedt.
Häitä tanssittiin sitten juhannusaattona Päivärinnan tilalla gramafonimusiikin tahdissa. Häävalssin nimeä eivät Mirja ja Arvo enää muista. Ihan varmoja ei enää olla siitäkään, minkäniminen oli pappi, joka oli Vihdin pappilassa aiemmin päivällä kysynyt, jotta tahdotko sinä...
Mutta sitähän nainen ei koskaan voi unohtaa, mitä hänellä on ollut yllään elämänsä tärkeimmässä juhlassa.
- Ompelijalla olin teettänyt pitkän ja malliltaan yksinkertaisen puvun. Se oli tummansinisestä ja hieman röpelöisestä kankaasta, kertoo Mirja.
Yhtä tuoreessa muistissa on morsiuskimpun koostumus: valkoisia sireenejä tietysti.

Nuoripari aloitti yhteisen taipaleensa Arvon kotitalossa Päivärinnan tilalla. Malmstedtit olivat ennen miniän tuloa sanoneet vuokralaisensa ylös.
Sotavuodet mennä kituutettiin eteenpäin elintarvikekortteja käyttäen. Etulinjaan eikä seuraavaankaan Arvoa marssitettu vaikean silmävamman vuoksi.
Vauva antoi odottaa itseään. Maritta näki päivänvalon vasta 1946 kunnan omalla synnytyslaitoksella. Kolmen vuoden kuluttua siitä syntyi Pirkko.
Arvo kävi tienestissä Vihdin Sähköllä – työrupeama saman firman palveluksessa venyikin 27-vuotiseksi, ensin linjalla, sittemmin varastolla. Mirja palasi vieraan palvelukseen eli Sellgrenin kutomoon Palojärvelle kuopuksen mentyä kouluun. Sellgreniltä hän oli jäänyt pois esikoisen synnyttyä.
- Helppohan minun oli työelämään palata, sillä anoppi huolehti kotona tyttöjen tarpeista, toteaa Mirja.
Varsinkin Mirjan ollessa kotiäitinä merkitsi tilan pieni karja tärkeää lisää perheen elantoon. Pidettiin lehmää, sikaa ja kanoja. Peltoviljelyäkin oli.”

Mirja ja Arvo Kaarikodin kahviossa.

Arvon 80-vuotispäivää juhlittiin Kaarikodissa vuonna 1991. Kuvassa vasemmalta Maritta Malmstedt, Mirja ja Arvo Malmstedt sekä Pirkko Kärnä.

Arvo ja Mirja Malmstedt Arvon 85-vuotispäivänä Kaarikeskuksen kodissaan. Arvo pääsi tuolloin sairaalasta käymään kotona ja viettämään syntymäpäiväänsä.

Mirja Malmstedt kuoli vuonna 1997 ja Arvo Malmstedt vuonna 1998.

Veikko Hellen muistosanat Arvo Malmstedtille.

Päivärinnan vuokralaisia

Vuonna 1919 muutti Helsingistä Päivärintaan poliisi John Harald Monthén (*1890 Lohja). Monthénin muiksi ammateiksi on seurakunnassa merkitty: näyttelijä ja automonttööri. Vuonna 1932 hän muutti Nummelasta Ylitornioon.

John (Jonne) Monten. Kuva Timo Romsin kokoelmista.

1920-luvun alkupuolen asukkaiksi on merkitty Kalle Malmstedtin sisar Elin Vilhelmina (*1895 Lohja) ja hänen puolisonsa Kaarlo Einari Aho (*1895 Pusula) sekä lapset Osmo Kaarlo Olavi (*1918 Vihti), Eero Kalevi (*1920 Vihti) ja Vuokko Annikki (*1923). Perhe muutti vuosikymmenen lopulla Ali-Rostin alueelle.

Martti, Toini ja Anna-Liisa Lumivirta asuivat Päivärinnassa pari vuotta (1936-38). He muuttivat Helsinkiin.

Heidän jälkeensä talossa asuivat Kuorikosket, Vilho (Ville; *1892 Helsinki), Amanda (Mandi, Mantu o.s. Ihander; 1894 Vihti) sekä lapset Irja Sylvia (*1917), Aili Tuulikki (*1921), Risto Antero (*1926), Matti Eerikki (*1929) ja Irma Helena (*1936). Perheen kaikki viisi lasta asuivat tuolloin vielä kotona.

Kuorikosket Malmstedtilla. Kuvassa keskellä Mantu Kuorikoski. Vasemmalla olevaa naishenkilöä ei ole tunnistettu, sitten Risto Kuorikoski ja Irja Kuorikoski (myöh. Rantanen). Takana oikealla Annikki Järvensivu ja Aili Kuorikoski (myöh. Sievinen). Lapset edessä vasemmalta Arto Järvensivu, Irma Kuorikoski (myöh. Muuraiskangas) ja Matti Kuorikoski. Kuvan omistaa Sirkka Järvensivu.

Irma Muuraiskangas (o.s. Kuorikoski) on kertonut, että hänen isänsä Vilho oli käynyt Sortavalan merimieskoulun ja oli koulutukseltaan perämies. Jossain vaiheessa Vilho kuuluu ohjanneen Vääksystä Jyväskylään kulkenutta Suomi-laivaa. Siellä Mantu (Mandi)- vaimokin oli mukana. Vilho ja Mantu asuivat kahden vanhimman lapsen, Irjan ja Ailin kanssa jonkin aikaa Metsäpirtissä Laatokan rannalla. Silloin Vilho Kuorikoski ajoi Valamoon liikennöinnyttä risteilyalusta.
Viipurin läänin Pyhäjärveltä perhe palasi Vihtiin. Nummelassa Vilho Kuorikoski kävi töissä Hellen puusepänverstaalla. Veikko Helle on muistellut Vilho Kuorikoskea työtoverinaan konepuuseppänä. Irma muistelee, että hänen syntymäpaikakseen on sanottu Frigårdin (Holmbergin) torppa Huhdanmäessä. Ennen Huhdanmäkeen muuttoa, perhe ehti asua räätäli Louhen omistaman Kanervalan piharakennuksessa.

Kuorikoskien asuessa Päivärinnassa Vilho työskenteli posteljoonina. Hän jakoi postia Nummenkylässä ja Leppärlässä. Nummenkylän kartanon rouva, kreivitär Mannerheim oli tavattoman iloinen, kun hän saattoi puhua ruotsia Vilhon kanssa. Eihän tuolloin juuri kukaan Nummelassa osannut puhua ruotsia. Vilhon kielitaito oli niiltä vuosilta, jolloin isovanhemmat huolehtivat hänestä. Mummu oli kotoisin Ala-Vetelistä Pohjanmaalta ja puhui ruotsia.
Kun tuolloin oli vielä paljon lunta talvisin, vaati postinkantajan kulkuneuvokin erityislaitteet. Vilholla oli potkukelkassaan sukset talloina.

Irma Kuorikoski vuonna 1941. Kuvan omistaa Irma Muuraiskangas (o.s. Kuorikoski).

Tytär muistaa, kuinka isä teki tupakkalakon, jotta säästyneillä rahoilla voisi hankkia kotiin radion. Ostettiin Helvar-merkkinen radio. Maanantai-illan kuunnelmat olivat isälle viikon kohokohtia. Niitä perheenjäsenet kuuntelivat yhdessä. Isä myös arvosteli niitä. Kuunnellessan tytöt kutoivat (nykyään sanotaan neuloivat) aina jotakin. Uutiset kuunneltiin myös. Isot tytöt, Irja ja Aili, kuuntelivat myös tanssimusiikkia. Lauantain toivotut oli suosittu alkuillan ohjelma.

Isä kävi myös paljon kirjastossa, tuolloin sanottiin usein lainakirjastossa. Hänen lempikirjansa oli ehdottomasti ”Tulitikkuja lainaamassa”, jota hän luki ääneen lapsille.
Isän lukiessa lapsille Irma hieroi isän päätä ja sai kiitokseseksi Pectus-pastillin. Yksi pastilli kesti aina 5 minuuttia.

Irma Kuorikoski 5-vuotiaana. Kuvan omistaa Irma Muuraiskangas.

Vilho Kuorikoski oli uuttera kirjailija. Hänen näytelmiään esitettiin ennen kaikkea Nummelan työväentalon näyttämöllä. Vilho oli muutenkin erittäin aktiivinen työväenyhdistyksen näytelmäpiirin esiintyjä.

1920-luvulla Vilho Kuorikoski on näytellyt mm. seuraavissa näytelmissä:

Canth: Murtovaras (vuonna 1926). Tässä mukana myös Mantu-vaimo.
af Geigerstam: Junula ja Tanula; päärooli torpparina (1927)
K. Tanner: Laittomuuden aika; veijarina (esitetty Vappujuhlassa 1927)
Alpi: Sininen kukka (marraskuussa 1927)
Jakku: Syiden kirous (lautamiehenä)
Halme: Ennustus (renkinä). Myös Mantu mukana.
Palmroth: farssi Kuulkaas Bakkelin!
Vallinkoski: Kylänkellot (myös Mandi mukana)
Wiitanen: huvinäytelmä Suuntalat käräjissä (mukana myös Mandi Ihander; siis ennen avioliittoa)
Lassila: Kun ruusut kukkivat (kahdessa eri roolissa)
Heinovaara: Kirkonkukkaset (nuohoojana)
Kivi: Seitsemän veljestä (Eero)
v. Numers: Uuren pirtin hyppijäiset (torpparina)
Evald J.: Murtovaaralaiset
sekä 30-luvulla Leinonen : Vanha Härmä (Roolivihkoon on merkitty näyttelijäksi Ville Kirjailija)

Mandi Ihander näytteli jo ennen avioliiton solmimista Nummelan työväenyhdistyksen näytelmäpiirissä.

Irma muistelee isän kirjoittaneen kosmoskynällä viivalliseen vihkoon ns. puotipaperille (kaupan käärepaperille). Kynää pitää usein kastaa suuhun. Kieli oli siksi aivan lilan värinen. Vilho kirjoitti kamarissa perheen läsnäollessa. Vielä Heleniuksen talossa asuessaankin Vilho kirjoitti näytelmiä, joista viimeinen 3-näytöksinen merimiesaiheinen jäi kirjailijan varhaisen kuoleman takia kesken.
Vihdin pääkirjaston kotiseutukokoelmaan Kuorikosken suku on lahjoittanut 7 huvinäytelmää. Muutamia roolivihkoja on säilynyt Nummelan työväentalolla.

Vilho Kuorikosken kirjoittamien näytelmien roolivihkojen kansilehtiä. Muutama vihkonen on säilynyt Nummelan työväenyhdistys Elon arkistossa.

Kaikki Kuorikosken lapset osallistuivat työväenyhdistys Elon näytelmäpiirin toimintaan. Tytöt olivat hyviä laulajia. He lauloivat Nummelan laulukuorossa. Irjalla oli erittäin upea ääni. Matti lauloi jo pienenä poikana Markus-sedän Lastentunnilla radiossa. Poika kuuluu kyllä pelänneen ankaranoloista setää. Myös Ristolla oli kaunis ääni. Irma muistaa äitinsä Mantun laulelleen kotona. Molemmat pojat olivat myös itseoppineita kitaransoittajia.

Päivärinnassa asuessaan Kuorikoskilla ei ollut mahdollisuutta viljellä mitään, mutta Heleniuksen talon puutarhassa Vilho saattoi kasvattaa mm. tomaatteja ja perunoita. Juhannuksena piti aina olla uutta perunaa. Tuolloin Vilholla oli myös vuokramaita, missä hän viljeli mm. sokerijuurikasta ja porkkanaa.
Heleniuksen taloon Rauhaniemeen Kuoppanummentien varrelle Kuorikosket muuttivat vuonna 1942, kun Mirja ja Arvo Malmstedt olivat avioituneet ja perustivat kodin Päivärintaan.

Pirkkolan (Turhalan) vuokralaisia

Maila ja Matti Hillebrandt lapsineen asuivat avioliittonsa alussa 1950-luvun lopulla tässä talossa. 1960-luvun alussa he rakensivat oman talon Vihdintien varrelle.
Hillebrandtien jälkeen talossa asuivat Karjalaiset . Myös Leena ja Markku Hellmanin monilapsinen perhe asui jonkin aikaa Turhalassa. Timo Hellman oli Mirjan ja Arvon kummipoika ja perhe kävi myöhemminkin kylässä Malmstedteilla.

Nyt Päivärinnan tontilla on asunto-osakeyhtiö Vanha-Sepän rivitaloja, jotka valmistuivat vuonna 1983.

Asunto-osakeyhtiö Vanha-Seppä Huhdanmäentien varrella. Kuvannut Mikko Yli-Rosti vuonna 2008.

As.Oy Vanha-Seppä Vanha-Sepäntien puolelta. Kuvannut Mikko Yli-Rosti vuonna 2008.

As.Oy Vanha-Sepän näkymiä talvella 2008. Kuvannut Mikko Yli-Rosti.

Tietoja antaneet: mm. Maritta Malmstedt, Pirkko Kärnä (o.s. Malmstedt), Irma Muuraiskangas (o.s. Kuorikoski), Martta Jalava, Reijo Jalava, Tuulikki Hirvonen, Sirkka Järvensivu, Risto Lehtonen, Eero Merivirta, Leena Åkerman, Linnea Valo, Mikko Yli-Rosti. Koonnut Ritva Miettinen.

Kuvat Hjalmar Pircklénin tyttären Terttu Uposen sekä Maritta Malmstedtin ja Pirkko Kärnän kokoelmista ellei toisin mainita.