Työväentalolta Kaarikeskukseen ;

PISTEENKAARI 7

 Päivitetty 26.10.2011

PUISTOLA 

Pisteenkaari 7

 

Rakennus 


Suutari Kallion talo pihan puolelta vuonna 1926. Kuistin edessä Kallion perhe. Kuvan omistaa Pirjo Lehtonen, joka on suutari Kallion tyttären, Anna-Liisan, tytär.


Ridalin maista lohkotulla suurella tontilla nykyisen Kappelitien tienoilla sijaitsi suutari Akseli Kallion ja hänen perheensä perinteisenpunainen kaksikerroksinen talo. Veikko Hellen muistin mukaan kiinteistö ostettiin  Lindberg- nimiseltä mieheltä, mutta ajankohdasta ei ole löytynyt tarkkaa tietoa.

Lasiverannan kautta tultiin tilavaan sisäeteiseen. Yläkertaan vieneet portaat lähtivät ulko-ovesta tultaessa heti oikealta. Sisäeteisen ikkuna oli peitetty, jotta aurinko ei paistaisi sisään. Ruokatavaroita säilytettiin nimittäin eteisen kaapissa.

Alakerrassa oli suutarinverstaan lisäksi iso keittiö ja pienehkö makuukammari.  Verstas oli talon länsipäädyssä. Siinä oli ikkuna sekä maantielle että Louhelle (Kanervala) päin.

Alunperin yläkerrassa oli vain yksi huone, jonka Irja Kallio arvelee olleen perheen isojen poikien majapaikkana.
Vuonna 1947 talon yläkertaa korotettiin. Silloin suutarinverstas siirtyi uuteen osaan. Yläkerrassa ei ollut keittiötä. Kun Ida Kallio siirtyi asumaan yläkertaan, hänellä oli pieni sähköhella tai jonkinlainen keittolevy käytössään.

Talossa oli puulämmitys. Käyttövesi saatiin ”vinttaamalla” ämpärillä omasta syvästä kaivosta (noin 30 rengasta). Pumppua ei ollut. Myöskään viemäröintiä ei ollut.


Pihapiiri 

Silloisen Lohjantien varresta johti kohti asuinrakennusta pitkähkö tie, joka ylempänä haarautui, niin että yläpihan puolella olevalle ulko-ovelle johti kaksi polkua. Länsipuolelta yleensä ajettiin myös autolla pihaan. Louhen puoleisen  tien varrella lähellä taloa oli paljon kukkia, mm. pioneja ja iso särkynyt sydän. Pihakeinu oli länsipuolella lähellä Louhen rajaa.


Pihakeinussa vasemmalta Kallion perheen tyttäret Anna-Liisa ja  Sirkka sekä Akselin veli Väinö Kallio.


Talon eteläpuolella loivassa rinteessä oli peltosarka, minkä hienorakenteisessa mullassa viljeltiin ainakin perunaa. Alapihalla oli myös paljon omenapuita sekä mm. raparperipensaita. Myös yläpihalla oli omenapuita, luumupuita ja marjapensaita sekä kukkia. Metsänpuoleisella yläpihalla olleet omenapuut kestivät myös talvisodan erittäin kylmän pakkastalven.  


Ida Kallio sylissään ensimmäinen lapsenlapsi,  Anna-Liisan tytär Pirjo Lindfors
sekä omat lapset Maija-Liisa, Seppo ja Anna-Liisa Puistolan puutarhassa.
 

Puistolan pihalla Anna-Liisa Lindfors ja tyttäret Pirjo
(myöhemmin Lehtonen) ja Ulla-Maija (myöhemmin Laakso).


Räätäli Louhen yläkerrassa asui maatalousteknikko Eino Ala-Outinen, joka opetti Kauko Kallion jalostamaan omenapuita. Kauko puolestaan opetti naapurinsa, Niilo Hellen, tähän puuhaan. Monen naapurin pihapiirissä käytiin istuttamassa omenapuita tai oksastamassa vanhoja. Syksyinen omenasato oli tuolloin monelle tärkeä lisä tilipussiin. Muita hedelmiä ei 1940-luvulla juuri ollut saatavana. Varkauksien estämiseksi Kauko Kallio kertoo myös viritelleensä erilaisia ansoja omenatarhaan. Kallion perheen omenapuutarha oli keskustan alueen suurimpia. Muutama puu on vielä jäljellä Kappelitien varrella.


Anna-Liisa, Seppo ja Maija-Liisa Kallio vuonna 1937. Ida-äiti näkyy taustalla.


Maija-Liisa, jolla upea puku ja vyö sekä Seppo, Ida-äiti ja Anna-Liisa Puistolan
puutarhassa vuonna 1938.


Kuvassa Kallion perheen kaksoset, ehkä omenapuun katveessa.


Tontilla oli myös koivuja ja mäntyjä.  Kaivo oli talon eteläpuolella.


Anna-Liisa Kallio. Vimanin talo näkyy taustalla.


Ulkorakennus

Ulkorakennus sijaitsi lähellä metsän reunaa, niin että sen takana oli vielä viljelymaata, jota käytettiin satunnaisesti. Ulkorakennuksen Erkkilän puoleisessa päässä oli navetta, puuliiteri ja ulkovessa. Sotien jälkeisinä vuosina monilla Nummelan keskustan perheillä oli kotieläimiä. Ida-rouvalla oli muutaman vuoden ajan lehmä, joskus myös sika ja kanojakin navetassa. Irja-miniä auttoi joskus sairaan eläimen hoidossa. Heinää ei kasvanut omalla tontilla, vaan sitä kerättiin ajan tavan mukaan esim. teiden varsilta tai ostettiin.

Kuvassa Ida Kallion lehmä ja vasikka.



Ulkorakennuksen Kanervalan puoleisessa päässä oli saunakammari ja sauna.
Kun perheellä ei vielä ollut omaa saunaa, kylvettiin Akselin isän, teurastaja Kallion maasaunassa Lohjantien toisella puolella, sitten naapuriperheen,  Vimanien saunassa. Irja Kallio on kertonut, että Puistolan oma sauna oli erittäin hyvä. Siellä saunoi myös Anna-Liisa tyttären perhe asuessaan Långströmin pajarakennuksen päädyssä (Autola).
Myös nykyisen Sentraalipolun varrella asuneet Linderoosit (Harjula) kävivät Kallion saunassa ennenkuin he saivat oman saunan.



Kuvassa vasemmalta: Maija-Liisa, Pauli Färm (Idan sisaren tyttären
poika), Seppo ja Anna-Liisa.  Takana näkyy ulkorakennuksen pääty.


Anna-Liisa Lindfors (o.s. Kallio) lastensa Pirjon ja Ulla-Maijan kanssa.
Takana näkyy Puistolan saunarakennusta.


Suutarinverstas 

Akseli Kallion suutarinverstaassa talon alakerrassa oli toisinaan useampikin työmies:
Väinö-veljen lisäksi naapurina asuneen Elli Louhen veli Arttu Saarela sekä Yrjö Koivunen ja "Ikaalisen Koskinen".
Vanhemmat omat pojat oppivat myös isän ammatin. Olle Kallio työskenteli kuitenkin pääasiassa Nummelan urkuharmoonitehtaan virittäjänä.
Verstaaseen hankittiin runsaasti koneita. Niitä käytti ensisijaisesti Kauko Kallio, joka isän kuoltua v. 1949 luopui työstään Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa ja tuli jatkamaan verstaan toimintaa.

Mestaria kehuttiin ammatissaan mm. upeiden saappaiden ”jatsarien” tekijänä. Varsinkin sota-ajan pulavuosina oli pakko teettää jalkineita taitavilla suutareilla.
Pajulan ent. isäntä Eero Merivirta on kertonut, että tilan omista nahoista tehtiin jalkineita koko perheelle.
Lea Kallio on kertonut appiukkonsa olleen reipas seuramies, hyvä tanssija ja erinomainen jutunkertoja.
Kauko Kallio on kuvannut isäänsä sanoilla ”oikeudenmukainen  työmies”.

Alakerran verstaan seinille oli kiinnitetty raha-arpoja, jotka olivat tuolloin varsin suurikokoisia. Vanhimmat lapsenlapset muistelevat arpoja olleen myös myöhemmin yläkertaan valmistuneen verstashuoneen Lohjantielle päin olleen ison ikkunan yläpuolella.

Hanna Lehtisen tyttärentytär Armi Anita Forsius (o.s. Lehtinen) on muistelmissaan kertonut Kallion suutarinverstaasta 1940-luvun alussa seuraavasti:  

"Lohjantien oikealla puolella vähän matkaa keskustasta oli suutari Akseli Kallion ja hänen perheensä kaksikerroksinen talo. Kävin siellä monta kertaa viemässä kenkiä korjattavaksi, aluksi isoäidin mukana. Talon alakerrassa oli tilava suutarinverstas, jossa suutarimestari istui nahkainen esiliina yllään nahalla päällystetyllä pyöreällä suutarinpallilla. Lattialla oli suuri röykkiö korjattavia kenkiä. Mestari tutki tuodut kengät, kirjoitti nimilapun ja pani sen toiseen kenkään ja sanoi: ”Minä korjaan”. Jos piti saada uudet myös kengännauhat, hän sanoi: ”Laitetaan”. Korjatut kengät sai hakea viikon tai kahden kuluttua. Silloin ne olivat siististi hyllyillä. Usein vanhin poika Olle oli isänsä oppipoikana ja apulaisena. Kallion kaikki pojat, Olle, Kauko ja Seppo, olivat musikaalisia ja soittivat usein yhdessä paikkakunnan iltamissa ja muissa huvitilaisuuksissa. "

Verstaan toiminta loppui 1950-luvun puolivälin jälkeen ja  Kauko Kallio palasi poliisintyöhönsä.


Perheenjäsenet 

Suutari Akseli Valentin Kallion (*1891 Somero) koti oli nykyisen K-marketin parkkipaikan tienoilla ollut teurastaja Kallion talo.
Kauko Kallio on kertonut isästään seuraavaa: Vanhempiensa mukana Akseli Kallio tuli Somerolta Vihtiin. Nuorena hän oli ollut lasinpuhaltajana Ariman lasitehtaalla Pusulassa. Sitten hän meni Salomon Forsenin luo Palojärvelle suutarinoppiin ja perusti myöhemmin oman liikkeen.

Akselin puoliso Ida Sofia  (o.s. Virta) oli syntynyt vuonna 1892 Vihdissä.
Ida ja Akseli vihittiin jouluaattona 1916.

Kallion perhettä: edessä vasemmalla Olle, isä Akseli, Kauko, Sirkka ja äiti Ida. Takarivissä kaksostytöt Anna-Liisa ja Maija-Liisa sekä sukulaistyttö, äidinpuoleinen serkku, Meeri Koivu. Kuva 1920-luvun lopulta. 

Kallion perhe 1930-luvun alkupuolella.  Kuvassa takana Anna-Liisa ja Maija-Liisa, edessä vasemmalta: Kauko, Ida, Sirkka, Akseli ja Olle. Seinällä olevassa kuvassa on Idan äiti  Maria Virta.
 

Perhekuvassa  vasemmalta:  Maija-Liisa, Anna-Liisa, Elsa (Akselin sisar), Sirkka, edessä Akseli, Ida, Anna-Liisan tytär Pirjo mamman sylissä ja Seppo.


Perheeseen kuului 6 lasta: vuonna 1917 syntyneet kaksostytöt Anna-Liisa ja Maija-Liisa, pojat Olli  (*1919), jota yleensä kutsuttiin Olleksi sekä Kauko (*1921), sitten tytär Sirkka Orvokki  (*1924) ja kuopus Seppo Valentin  (*1933).

Ida oli kotiäitinä, mutta miehensä kuoleman jälkeen hän oli 1950-luvulla kesäisin töissä Luontolan puutarhassa. Mukanaan hänellä oli Anna-Liisa- tyttären vanhempi tytär Pirjo (nyk. Lehtonen). 1960-luvulla Ida Kallio työskenteli kesäisin silloisessa Haapakylässä (nyk. Hiidenranta) sijaitsevassa Pelastusarmeijan kesäkodissa, auttaen keittiössä ja siivouksessa.
Ida Kallio kuuluu olleen herkkä, hiljainen ja uuttera. Pihan kukat olivat Ihänelle tärkeitä. Syyskesän daalioita vaalittiin aivan erityisesti, sillä niitä Idalla oli tapana viedä nimipäiväkukkina (14.9.) naapurille, Vimanin Idalle.


Lapsenlapset Pirjo ja Ulla-Maija Lindfors  Ida-mamman pionipenkin luona.
Taustalla Vimanin sauna.


Kaikille lapsenlapsille (yht. 10 kpl) ”mamma” oli erittäin tärkeä.
Akseli Kallio kuoli vuonna 1949 ja Ida Kallio v. 1976.


Lisää perheen lapsista 



Anna-Liisa Kallio, myöhemmin Lindfors.


Vuodelta 1938 olevassa kuvassa Anna-Liisa, Olle ja Seppo Puistolan
pihalla.



Todennäköisesti kaksosten syntymäpäivänä 19.6. otettu kuva. Vuosiluvusta ei varmuutta. Ehkä vuonna 1935 tai 1937.



Kuvassa  lienee kaksosten syntymäpäivävieraita. Takana keskellä Helmi Viman, Helmin vasemmalla puolella tunnistamaton, oikealla puolella pitkä tummahiuksinen Kerttu Laakso (työtoveri harjatehtaalta),  Maija-Liisa ja Anna-Liisa, Anna-Liisan vieressä Vappu Helle ja edessä Linnea Valo o.s. Ahlfors.


Anna-Liisa Kallio avioitui v. 1940  autonasentaja Toivo Arvid Lindforsin kanssa. Toivo oli seppä Kalle Långströmin sisarenpoika.



Kelkkaretkellä 1937. Vasemmalta Maija-Liisa ja hänen sulhasensa Leo Randell,  Anna-Liisa ja hänen tuleva miehensä Toivo Lindfors.

Puistolan Louhen puoleisessa päädyssä otetussa kuvassa Hannes Aaltosen auton luona. Vasemmalta Leo Randell, Maija-Liisa, Hannes Aaltonen ja Elsa Aaltonen (Akselin sisko).


Maija-Liisa Kallio oli kihloissa Leo Randellin kanssa, joka kaatui sodassa v. 1941. Vuonna 1950 Maija-Liisa avioitui Pauli Jalmari Tiilikaisen kanssa.



Sirkka Kallio, perheen nuorin tytär.

Sirkka Kallio avioitui Kosti Niemisen kanssa vuonna 1947.



Sirkan ja Kostin häissä morsiuslapsina olivat morsiamen
sisarentyttäret Ulla-Maija ja Pirjo Lindfors.


Olli (Olle) Kallio avioitui Lea Randellin kanssa v. 1944.



Ollen ja Lean häissä sulhaspoikana toimi Esa Haarala. Vappu Heinämäki (o.s. Sievinen) on kertonut, että Haaralat, Randellit ja Sieviset olivat hyviä tuttuja keskenään.



Kauko Kallio sotilaspuvussa.


Kauko Kallio avioitui Irja Bomin kanssa v. 1949.



Irja ja Kauko Kallio.


Seppo Kallio avioitui Sinikka Viljakaisen kanssa v. 1956.



Kaksoset ovat saaneet uudet polkupyörät.  Metsän takaa häämöttää Linderoosin perheen sekä assesori Hirnin huvila Harjula.


Kaikki Kallion perheen lapset olivat musikaalisia. Olle ja Seppo soittivat usein paikkakunnan iltamissa ja muissa huvitilaisuuksissa. He soittivat ”korvakuulolta” haitaria ja heillä olivat omat orkesterinsakin, mm. Ollen pumppu ja Sepolla Melodia-orkesteri. Kauko kuuluu soittaneen ainakin kerran rumpuja Tervalammen lavalla. Kaukolla oli ”tarkka korva” ja hyvä lauluääni.  Olle lauloi ainakin Esko Karvisen johtamassa Nummelan sekakuorossa.


Nummelan laulukuoro, johtajana opettaja Esko Karvinen
Laulukuoron kevätkonsertti pidettiin joka toinen vuosi työväentalolla joka toinen seuratalolla. Kuva on työväentalolta.
Takarivi vas.: Jouko Helle, Olle Kallio, Toivo Valo, Matti Laakso, Esko Helle, Heikki Louhi, Risto Valden, Erland Kukko, Raimo Laitinen.
Keskirivi vas.: Hilkka Karvinen, Veikko Helle, Liisa Laakso (myöh. Svahn), Toini Helle, Helga Långström, Linnea Valo, hänen takanaan silmälasipäinen Hilma Nordström (myöh. Järvinen), Sirkka Kallio (kuoronjohtaja peittää kasvot osittain).
Eturivissä Irja Kuorikoski (myöh. Rantanen), Irma Kuorikoski (myöh. Muuraiskangas), Kerttu Järvensivu ja Aili Kuorikoski (myöh. Sievinen)


Tyttärillä oli kaunis lauluääni ja he lauloivat kuorossa. Anna-Liisa ja Maija-Liisa olivat Väinö Louhen johtamassa kuorossa, Sirkka mm. Esko Karvisen kuorossa. Anna-Liisa soitti myös jonkin verran haitaria ja mandoliinia. Maija-Liisa soitti sulhasensa tekemää harmonia. Se oli alakerrassa entisen verstaan tiloissa olleessa olohuoneessa.

Kaksostytöt olivat myös hyviä piirtämään. Maija-Liisa taiteili talvisin Puistolan pihamaalle veistoksia lumesta.




Maija-Liisan lumesta muotoilemat nainen  sekä nainen, mies ja Maija-Liisa itse.


Sirkka oli taitava käsitöiden tekijä. Sirkka ja Anna-Liisa harrastivat myöhemmällä iällä myös porsliininmaalausta.

Idan ja Akselin lapsista vanhimmaksi eli Anna-Liisa Lindfors, joka kuoli elokuussa 2010 93-vuotiaana. Hän eli viimeiset 7 vuotta Kaarikodissa.


Viimeinen kuva Anna-Liisa Lindforsista, otettu hänen  93 vuotis-syntymäpäivänään 19.6.2010.   


Puistolassa asuneita

Kauko ja Irja Kallio vihittiin vuonna 1949 ja he asuivat talon yläkerrassa ennen oman talon Kaijalan valmistumista vuoden 1960 tienoilla. Heidän tyttärensä Kaija (*1949) ja Paula (*1951) syntyivät perheen asuessa Puistolassa.

Pieni huone yläkerrassa oli perheen makuuhuoneena, muuten elettiin ”yhteistaloudessa”.

 
Kaukon tytöt Paula ja Kaija melko pieninä, ehkä 2- ja 4-vuotiaina.


Mamma, Irja, Irjan veljenpoika Pauli, Paula ja Kaija talvella.


Vuonna 1951 tai 1952 mamman pihalla otetussa kuvassa vasemmalta Ulla-Maija Lindfors (Anna-Liisan tytär), hänen edessään Kaija Kallio (Kaukon tytär), takana Leena Långström, Leenan edessä Sirkan vanhin tytär Eeva-Kaarina Nieminen.


Myöhemmin Seppo Kallio asui perheineen Puistolassa. Tuolloin Ida-mamma asui yläkerrassa.  



Ida-mamman luona Puistolan yläkerrassa (entisessä verstashuoneessa). Vasemmalta Ulla-Maija ja hänen tyttärensä Anna-Maija, Ida-mamma ja Seppo. Kahvipöytä Lohjantielle päin olleen ikkunan edessä . Kuvannut Ilkka Laakso lokakuussa 1967.


Puistolan naapurissa, nykyisen Pisteenkaaren ja Kappelitien kulmassa oleva seurakunnan omistama talo on toiminut mm. Pysäkkikahvilana ja seurakunnan erilaisten toimintojen kokouspaikkana.  



Pisteenkaaren ja Kappelitien rakentamisen yhteydessä Nummelan vanhan  keskusta-alueen  tonteista muutamat, kuten Puistola,  hävisivät lähes kokonaan. Tässä kartassa on punaisin ääriviivoin  merkitty Puistolan tontti sekä päärakennuksen paikka.


Kiinteistö, johon kuuluivat perikunnan ja Seppo Kallion tontit, myytiin Vihdin kunnalle huhtikuussa 1983. Puistolan tontin eteläinen osa on nykyisen Pisteenkaaren ja Kappelitien aluetta, tontin pohjoisosa taas on seurakuntakeskuksen aluetta.
Nykyisen Kappelitien tuntumassa seurakuntalaton pihalla on säilynyt muutama Kauko Kallion istuttama omenapuu. Vielä tänäkin syksynä (2011) makoisia punakaneliomenia oli poimittavissa noista puista.


Tietoja antaneet mm. Irja Kallio, Pirjo Lehtonen, Ulla-Maija Laakso, Annukka Saksa (o.s. Kallio) ja Lasse Kallio. Kuvat perheen kokoelmista ellei toisin mainita. Koonnut Ritva Miettinen.



Pisteenkaari 7:n muut talot: Erkkilä ja Laukkanen/Purje 

Pisteenkaari 5 Pisteenkaari 9