Päivitetty 24.4.2015

KAARLOLA

Lohjantie 56

Vastavalmistunut Kaarlola vuonna 1949, portailla Aune ja Kalle Miilumies.

Talo ja tontti

Pajulan tilasta ostetulle 3040 m2:n kokoiselle tontille Karl August Miilumies (ent. Malmström; *1892 Vihti) rakensi kaksikerroksisen omakotitalon. Apuna toimi Vihtori Sinervo.

10.6.1947 lopetettiin lohkominen Pajulan tilalla RN=293 Härköilän kylässä Vihdin kunnassa Uudenmaan läänissä. Se oli silloisen Lohjantien viimeinen tontti. Sen jälkeen oli pelkkää metsämaata, jossa joskus lehmätkin laidunsivat.

Karl Miilumies asui tuolloin harjun takana Vuorelassa, missä hän työskenteli koulukodin katsastajana. Rakennustyömaalle hän kulki polkupyörällä harjun yli niin kutsuttua vaarin polkua. Polku kulki suunnilleen nykyisen Lentokentäntien kohdalla.

Sotien jälkeen, kun jälleenrakennusurakka oli tavattoman suuri, oli Walter Mandelin Suurtalkoot r.y:n toimeksiannosta laatinut Jokamiehen rakennusoppaan omakoti- ja talkoorakentajille.Talo rakennettiin Suurtalkoot r.y. Rakennustoimiston omakotitalon tyyppipiirustusten mukaan. Lähes saman näköisiä taloja on ympäristössä.

Puutavara saatiin omalta tontilta tai Leppärlästä, sahattiin Vuorelassa ja kuivattiin Vuorelan saunassa. Ovet ja ikkunat, jotka Karl Miilumies teki itse, ovat edelleen alkuperäisinä paikoillaan.  Samoin hän valmisti alakerran keittiöön astiankuivauskaapin sekä tiskipöydän.

Taloon tehtiin ensin pärekatto, jonka Kuulan peltisepänliike muutti peltikatoksi. Talossa oli aluksi uunilämmitys. Perustamisvaiheessa taloon asennettin vesijohto ja viemäri, yläkertaan tuli WC. Vesi pumpattiin omasta kaivosta sähköpumpun avulla. Lämmin vesi saatiin öljylämmityksen myötä 1960-luvun alussa.

Talon alakerrassa on ulko- ja sisäeteinen sekä keittiön lisäksi kaksi huonetta.Yläkerrassa eteisaula, keittiö ja huone. Molemmilla sivuilla on komerotilaa. Talon alla on kellari.

1950-luvulla rakennettiin oma sauna, jossa on lisäksi työtupa ja puuliiteri. Siihen asti Miilumiehet saunoivat Vimanien (Kuoppamäki) saunassa taajaman keskustassa.


Kaarlolan saunarakennus


Leikkimökki 1980-luvulla, kun leikkimökki maalattiin punaiseksi. Alkuperäinen väri oli keltainen.

Arja sai oman leikkimökin 1950-luvulla. Autotalli rakennettiin 1960-luvulla, kun perheeseen hankittiin Thames-merkkinen auto. 

Thamesin kanssa reissussa.

Talon alakerran Karl Miilumies rakennutti poikansa autoilija Kaarlo (Kalle) Valdemar Miilumiehen (*1917 Pusula) perheen kodiksi. Jäätyään eläkkeelle Vuorelasta Karl Miilumies muutti vaimonsa Josefiina Miilumiehen (o.s. Hämäläinen; *1881 Kangasniemi) kanssa talon yläkertaan 1959.

Metsäpohjaisella tontilla kasvaa edelleen isokokoisia mäntyjä, mutta koivut on kaadettu. Josefiina Miilumies istutti tontille raivattuun puutarhaan paljon omenapuita, oli joukossa yksi päärynäpuukin. Puutarha sijaitsee Lohjantieltä katsottuna talon takana. Siellä oli lisäksi viinimarja- ja karviaismarjapensaita sekä kriikunapuita. Puutarhassa viljeltiin myös mansikkaa, perunaa, porkkanaa sekä muita vihanneksia. Pihapiirissä oli lisäksi koristekukkia. Lohjantietä reunusti orapihlaja-aita.

Miilumiehet  

Karl August Miilumies (ent. Malmström) syntyi Vihdissä vuonna 1892. Karl Augustin isä muutti perheineen vuonna 1910 Vihdistä Pusulaan Pippurin torppaan, jossa hän viljeli pappilan maita vuokraajana. Hän muutti 1930-luvulla Kiikalaan ostettuaan sieltä maatilan, jolloin Karl August jäi Pusulaan torppariksi. Hän avioitui 1915 Josefiina Hämäläisen kanssa. Perheen ainoa lapsi Kaarlo Valdemar Miilumies syntyi Pusulassa 1917. Perhe muutti takaisin Vihtiin Vuorelaan vuonna 1929.


Kahvihetki Pippurin torpan edessä. Oikealla Karl ja Josefiina Miilumies ja keskellä Kaarlo.

Miilumiehet Pippurin torpassa.

Karl Miilumies työskenteli katsastajana eli laitosmies/autonkuljettajana Vuorelassa. Hän oli täsmällinen ja luotettava työntekijä ja sai arvostusta työstään. Helmi-Briitta Lajunen kertoo kirjassaan Kotikyläni Vesikansa: ”Kalle ja Fiina Miilumies kuuluivat aikanaan kiinteästi kyläkuvaan. Fiina-rouva oli reipas, ja auttavainen martta. Vikkelä Fiina-täti ehti usein auttamaan mm. perunatalkoisiin. Meillä (Reunassa) hän oli paljon baby-sitterinä.”

Vuorelan auto. Auton vieressä Karl Miilumies ja  sisällä hänen poikansa Kaarlo.

Karl Miilumies kuului Vuorelassa ollessaan paikalliseen palokuntaan sekä toimi järjestysmiehenä Vesikansan riennoissa.

Karl Miilumies luki paljon ammattikirjallisuutta. Hän oli hankkinut tietoa mm. rakennustekniikasta, koneiden rakentamisesta, maanviljelyksestä sekä puutarhanhoidosta.
 
Josefiina oli kotiäiti. Hän harrasti puutarhanhoitoa ja käsitöitä. Hän kehräsi mm. harmaata villalankaa ja neuloi niistä sukkia. Hän kutoi myös mattoja sekä kangasta itse kasvattamistaan pellavista. Kangaspuut Josefiinalla oli vielä Kaarlolan saunarakennuksen työtuvassakin. Pellavaa hän ilmeisesti viljeli perheen asuessa Pusulan Pippurin torpassa. 

Mummon suuripirteisyyttä kuvaa seuraava tapahtuma:

Kysyessäni mummolta, miltäs nyt tuntuu, kun 83-vuotispäivät muuttuivat 90-vuotispäiviksi, hän tuumasi: ”Juhlat pidetään, mutta ei tanssita”.

Kaarlo kävi kansakoulun Leppärlässä ja pääsi Vihdin kirkossa ripille. Hän varttui Vuorelan ympäristössä tyttöjen ympäröimänä. Vanhemmat pitivät ankaraa kuria, sillä tytöt ja pojat eivät saaneet olla tekemisissä keskenään.

Kaarlo ja uusi polkupyörä.

Kaarlo suoritti asepalveluksen Helsingissä autokomppaniassa.

Rauni Kansanahon autoja Matkustajakodin edessä.

Matkustajakodin autotallien edessä. Takana näkyy Vimanien Kuoppamäki.
Kalle Miilumies on vasemmalla, toista henkilöä ei tunnistettu.

Kalle (niin häntä Nummelassa kutsuttiin) ajoi ensin Rauni Kansanahon (myöh. Velin) takseja. Someronlinjan huumorintajuisena, mukavana linja-autonkuljettajana nummelalaiset oppivat hänet tuntemaan. Hän työskenteli Someron Linjan palveluksessa vuosina 1946 -1968. Reitti kulki Nummela-Helsinki-Turku-Helsinki-Nummela ja päälle Luontolan lenkki. Me lapset olimme joskus Luontolan lenkillä kyydissä. Kerran Kalle lähetti rahastajan perimään meiltä maksua, jolloin minä ilmoitin, että isä maksaa. Myöskin sunnuntai-iltaisin ajettiin vielä Niemenkylästä Helsinkiin, jolloin olin joskus kyydissä ja oli elämys saada maistella jäätelöä talvisaikaan Valion baarissa.


Kuljettajan ja rahastajan taukohetki.

Someron linjan vapaalippu.

Someron linjan kuljettajia ja rahastajapoikia. Kalle istumassa keskellä kuvaa. 

Lapsuuteni joulumuistoihin liittyy joulupäivän aamun aikainen herätys, sillä  isä kuljetti meidät linja-autolla Vihtiin joulukirkkoon. Tähän hän oli saanut Someronlinjan johdolta luvan. Jumalanpalvelus alkoi silloin jo kello 7 aamulla.
Sana kuljetuksesta oli kiirinyt ja matkalla poimittiin kaikki halukkaat kyytiin. Kirkko oli aina tupaten täynnä väkeä. Muistan siellä vallinneen hartaan tunnelman ja lukuisten valkoisten elävien kynttilöiden loisteen kirkon ikkunoissa. Kirkkomatka oli aina joulun kohokohta.

Sitten Kalle osti vuonna 1968 Kauno Järvensivulta auton ja ryhtyi taas ajamaan taksia.

Kalle, uusi taksi ja Siri-koira.


Vuonna 1945 Kalle Miilumies aviotui Aune Matilda Vimanin (*1916 Vihti) kanssa. Häitä juhlittiin Nummelan seuratalolla ja vieraskirjan mukaan paikalla oli 168 henkeä, siis varmaan lähes kaikki kyläläiset. 

Taidegraafikko Ilma Ylirodun tekemä grafiikanlehti Kuoppamäen pihapiiristä vuonna 1988. Tämä ja toinenkin Ylirodun taulu samasta aiheesta sekä Jouko Heikolan maalama kuva Kuoppamäestä (kuva alla) ovat edelleen Kaarlolan seinällä. 

Kohtaaminen Pisteellä.

Aune Viman ja Kaarlo (Kalle) Miilumies vihittiin 21.10.1945.
Kuvan omistaa Arja Salomaa (o.s. Miilumies).

Nuoren perheen ensimmäinen koti oli Lohjantien varrella Lauri Långströmin talon (Ridalin Mäntylän) yläkerrassa Lohjantien puoleisessa päädyssä. Toisella puolen asui Taisto Virran perhe. Perheen tytär Arja syntyi vuonna 1946.

Arja Miilumies merimiespuvussa viisi- tai kuusivuotiaana.

7-vuotias Arja istuu keinutuolissaan, sylissä Birgitta-niminen nukke.

Ennen avioliittoaan Aune Viman oli 13-vuotiaana hoitamassa naapurin lapsia ja jo 14-vuotiaana hän työskenteli Rauni Lindroos-Kansanahon, myöhemmin Helvi Hellen omistamassa maito- ja leipäkaupassa sekä kahvilassa Eroittajan liiketalossa. Sen jälkeen Aune oli myyjänä osuusliike Auran maito- ja leipä- sekä lihaosastolla. Tyttären synnyttyä Aune jäi kotiäidiksi.

Kun Kaarlon vanhemmat muuttivat yläkertaan, lähti Aune uudestaan ansiotyöhön. Hän tuumasi, että talo ei kahta emäntää tarvitse. Hän työskenteli mm. Sellgrenillä,  Varmuusrakenne-yhtiössä ja jäi eläkkeelle Tölkki Oy:n palveluksesta.

Vuonna 1969 Kaarlo hankki Turusta perheeseen kääpiöpystykorvan, jolle annettiin nimeksi Siri. Siitä tuli heti kaikkien lemmikki. Se eli 17-vuotiaaksi.

Siri

Kalle puuhommissa.

Kalassa Hiidenvedellä.

Kaarlo harrasti vapaa-aikanaan kalastusta. Minäkin olin joskus isän kanssa Hiidenvedellä uistinta soutamassa. Veneen perässä oli 1,5 hv Evinrude-perämoottori. Minä häpesin, kun siitä lähti kamalan kova ääni, mutta se ei kulkenut juuri nimeksikään. 1950-luvulla Kalle oli hankkinut myös punaisen Husqvarna-merkkisen moottoripyörän.


Punaista moottoripyörää kokeilemassa Aune-rouvan veli Martti Viman ja kyydissä Arja Miilumies. Kuva on otettu Vimanien pihapolulla. Takana näkyy Vimanien mansardikattoinen ulkorakennus.


Kesäisin kävimme uimassa Myllylammella, jonne menimme linja-autolla. Äidin isä eli Vimanin pappa oli mukana valvojana. Rannalle levitimme viltin ja sen päällä oli mukava syödä eväitä uimisen lomassa. Eväinä oli tavallisesti ruisleipää ja punaista limonaadia.

Aune teki aikoinaan käsitöitä, mutta myöhemmin lukeminen ja ristisanat kiinnostivat enemmän.

Keskustan Matildat, joita olivat Elli Louhi, Matilda Lindgren ja Fanny Långstöm viettivät keskenään nimipäiväänsä maaliskuussa. Vieraskirjassa on merkintä: Matilda-kerho koolla onnittelemassa Aune Matildaa v. 1949.

Kopio vieraskirjan sivusta.

Ennen televisioita seurusteltiin naapureiden kanssa vilkkaasti ja piipahdettiin vieraisilla.
Meille oli hankittu kaappigramofoni 1950-luvulla ja sen tahdissa tuli opeteltua ensimmäiset tanssiaskeleet. Savikiekkolevyiltä kuuntelimme Malmstenia, Rautavaaraa ja Olavi Virtaa. 

Kesäisin kävimme Aunen vanhemman siskon Kaisun luona Simpeleellä (nyk. Rautjärvi) ensin junalla ja myöhemmin omalla autolla. Sieltä tehtiin useasti matka Punkaharjulle ja Savonlinnaan. Auton kanssa kierreltiin muutenkin pitkin Suomea.


Savonlinnan retkellä. Vasemmalta Kalle  ja Aune Miilumies, Aunen sisar Kaisu Vaittinen, hänen tyttärensä Riitta ja Arja Miilumies.

Naapurin Raijan kanssa leikimme kotiäitiä ja kaupanmyyjää. Kauppa oli tehty leikkimökin taakse ja valikoimassa löytyi. Myöskin hyppäsimme parpia.Talvisin isä jäädytti meille pihaan luistelualueen. Luistimina oli silloin "nurmekset". Hiihdimme myös ahkerasti.


Riitta-serkun kanssa esittelemässä ensimmäistä omaa Automoto-polkupyörää.


Serkusten yllä Sainiolta hankitut sadetakit.

Lapsuudessani Nummelan lentokentällä järjestettiin lentonäytöksiä ja pääsin muutaman kerran isän kanssa koneen kyytiin. Silloin varmaan jännitti.

Myöskin muistan suurena elämyksenä päässeeni katsomaan 1950-luvun jääprinsessan Sonja Henien jääshowta Helsinkiin.

Arjan lakkiaispäivänä vuonna 1967 Kuvassa myös isovanhemmat ja vanhemmat.

Aune ja Siri-koira.

Eläkeläisenä Kaarlolaan muuttanut Karl August Miilumies kuoli vuonna 1970, hänen poikansa Kaarlo (Kalle) jo seuraavana vuonna (1971). Josefiina Miilumies kuoli vuonna 1973. Aune jäi yksin taloonsa, kun Arja-tytär oli muuttanut kotoa jo vuonna 1970. Vuonna 2005 Arja palasi puolisonsa Pertti Salomaan kanssa hoitamaan Aune-äitiä.
Aune Miilumies kuoli vuonna 2010.

Salomaat ovat jääneet Kaarlolaan asumaan.

Nykyinen Kaarlola.

Teksti Arja Salomaa. Kuvat perheen kokoelmista.