Tehty 6.8.2008

Liisa Toikkasen muistoja Vuorensyrjästä

Vuorensyrjässä oli kaksi asuntoa, kummassakin keittiö ja kamari. Kamareita yhdisti ovi, mikä viittaa siihen, että talo oli aikaisemmin ollut yhden perheen käytössä. Ulko-ovesta tultiin eteistilaan, mistä päästiin molempiin asuntoihin.
Velinit asuivat ensin Keskipisteen puoleisessa asunnossa, mutta kun seinän takana asuneet Färmit muuttivat Ridalin alueella, lähellä Härköilän sahaa olleeseen Lemmenheitoksi kutsuttuun rakennukseen, Velinit siirtyivät heidän asuntoonsa ja Jalavat tulivat Velinien asuntoon. Jalavien jälkeen myös Laineet, isä, äiti ja Ellen-tytär ehtivät olla Velinien naapureina.

Anni ja Väinö Färm sekä pojat Keijo, Pauli ja Timo.

Rakennuksen alla oli pimeä maakellari, johon kuljettiin talon päädystä. Kellarin päällä ollut kamari oli talvella hyvin kylmä, kun lattiaeristykset olivat puutteelliset. Ullakolla ei tuolloin ollut asuintiloja.

Juoksuhaudan yläpuolella mäellä oli savusauna ja saunan vieressä perunakuoppa. Velinit kävivät kuitenkin Almus Metson saunassa tien toisella puolella. Aune Velin pesi siellä myös pyykit, korvaukseksi usein myös Metson perheen pyykit. Kun Velinien omakotitalo Välimaa ja sen kellarikerroksen sauna valmistuivat, alkoivat Metsot vuorostaan käydä Velinien uudessa saunassa. Aune Velin pesi kuitenkin edelleen Metson perheen pyykit.

Piharakennuksessa oli hirsinen puuliiteriosa, jossa Liisa muistaa olleen erityisen korkean kynnyksen, toisella perheellä oli pienempi laudoista tehty vaja. Rakennuksessa oli myös ”pikkukammari” (käymälä).

Maantien lähellä oli kaivo, mutta sen vesi ei ollut juomakelpoista. Vesi haettiin tien toiselta puolelta Metson kaivosta.
Tuohon aikaan talon omisti kunnanrakennusmestari Aarni, joka itse asui kirkonkylässä. Kuukausittain hän kävi henkilökohtaisesti perimässä vuokran.
Puutarhassa oli runsaasti kriikunapuita ja muutamia omenapuita. Omistaja kävi aina hakemassa osan sadosta. Vuokralaiset saivat loput.

Kotieläimiä ei Velinin perheellä ollut. Liisalla oli kuitenkin kerran kani, jonka häkin Ridalin koira sai kerran auki ja söi lemmikin. Tomera Liisa-tyttö meni kertomaan asiasta Ridalin isännälle, joka kuitenkin vähät välitti lapsen murheesta.

Kun Liisa oli 10-vuotias ja Sirkka 9 vuotta, isä teki heille leikkimökin Vuorensyrjän pihalle. Siinä oli kuistikin. Kalusteet tytöt kokosivat pääasiassa pahvilaatikoista. Puinen pikku palli heillä kuitenkin oli.

Airi ja Heikki Velin kuvattuna Vuorensyrjän tontilla vuonna 1944. Takana Huhdanmäen rinne.

Tytöt leikkivät joko keskenään tai seinän takana asuneiden Färmin poikien, Keijon ja Paulin kanssa tai tien toisella puolella asuneiden Selkälän tyttöjen Mirjamin ja Marjatan kanssa.

Vuorensyrjän nurmikolla vuonna 1935. Edessä Velinin perheen tytöt Sirkka ja Liisa, oikealla Anni Färmin sisar, takana Anni Färm, sylissä poikansa Pauli ja vieressä takana poikansa Keijo.

Liisa sanoo että leikit loppuivat, kun pikkusisko Airi syntyi vuonna 1940. Äidillä oli aina paljon töitä ja Liisa vanhimpana lapsena joutui hoivaamaan pienempiä.

Liisa muistaa että nuoret kokoontuivat Huhdanmäen laakealla kalliolla ja tanssivat joskus myös piirileikkejä. Mukana olivat Vuorenrinteessä asuneet Leutolan perheen lapset, Kuorikosken Matti, joka tuolloin asui Päivärinnan talossa sekä kerhoneuvoja Keskisen lapset, jotka asuivat Kaunissaaressa. Juoksuhaudat tarjosivat mahtavat leikkimaastot kaikenikäisille.
Isopappa oli hommannut eläinlääkäri Pettersonilta tytöille polkupyörän. Vuorensyrjän tontilla ei kuitenkaan ollut tilaa ajaa sillä, vaan lapset ajoivat Pajulan pihapiirin läpi kulkeneella tiellä. Liisa muistelee ajaneensa kerran piikkilanka-aitaan. Hänen hienoon kevätjuhlamekkoonsa, jonka Selkälän täti oli tehnyt, tuli suuri ”palkeenkieli”. Liisa pelkäsi, mitä kotiväki sanoisi. Selkälän täti keksi tehdä mekkoon kauniin koristeen, joka peitti rikkinäisen kohdan. Polkupyöräajelut loppuivat kuitenkin tähän.

Tien toisella puolella Metson talossa (Keto) asui jonkin aikaa myös Emma Järvensivu, jonka luona Liisa joskus yöpuikin. Järvensivun muori, niin vanhaa rouvaa tavallisesti kutsuttiin, antoi Liisalle sormuksen, jonka koristeena oli pieni kilisevä kello. Aamulla Emma sanoi, että sormus on otettava yöksi pois, sillä se kilisi koko yön.
Akseli Velin kutsui Emma Järvensivua jostain kummasta syystä nimellä Kaapo.

Viereisen tontin suuressa huvilassa (Vaahteristo) asui neiti Engman kasvattityttärensä Astridin kanssa. Rouva Selkälä kävi säännöllisesti auttamassa neiti Engmania, joskus myös Mirjam-tytär. Palkkioksi hän antoi pienen rahan, jolla tytöt kävivät hakemassa kaupasta jotakin hyvää. Silloin juhlittiin.
Aune Velin kävi myöhemmin Vaahteristossa auttamassa Bodalewin perheen kutsujen tarjoilussa ja Liisa-tytär keittiössä. Rouva Velin kävi talossa myös siivoamassa.

Liisa Toikkasen antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen. Kuvat Liisa Toikkasen kokoelmista.