Nummelan kansakoulu
Puukoulu

Vakinaisen koulun rakentaminen Nummelaan tuli ajankohtaiseksi sen jälkeen, kun oli muodostettu erillinen Nummelan koulupiiri. Syksyllä 1903 Ridalin tilan omistaja Aleksandra Lindén lahjoitti kunnalle Nummelan koulua varten kahden hehtaarin suuruisen maapalstan Nummelassa Lohjalle vievän tien varresta. Johtokunta saattoi kesäkuussa 1904 esittää kuntakokoukselle uuden koulutalon piirustukset, mutta kustannussyistä asia lykkääntyi niin, että koulun rakennukset valmistuivat vasta syksyllä 1907. Tätä ennen, syksystä 1899 asti, koulu oli toiminut Härköilän kylän Hemmilän omistajan Alb. Sellgrénin vuokraamissa tiloissa Nummelan rukoushuoneella. (Myllyniemi: Vihdin historia 1800-1918, ss. 219, 222).

Punaiseksi maalattu puukoulu. Vanhan postikortin kuva. Kuvan omistaa Terttu Alanko (o.s. Helle).

Vuonna 1907 valmistui tämän suuren Juhola-nimisen tontin Keskipisteen puoleiseen osaan hirsinen, osittain kaksikerroksinen koulutalo. Keskellä piha-aluetta oli saunarakennus, missä oli myös veistosali. Saunan padassa valmistettiin alkuvuosina myös oppilaille tarjottu ruoka. Veikko Helle (*1911) on kertonut, että vuonna 1923 hänen ollessaan 3. luokalla Saarnin mamma (Amanda Saarni *1868 Akaa) valmisti ruuan isossa muuripadassa ja oppilaat myös ruokailivat keittolassa. Aikaisemmassa alakoulussa kelloseppä Bergmanin talossa Keskipisteellä ei ollut ruokailua lainkaan.

Vanha puukoulu nykyisen Hannankadun puolelta. Rinteen alareunassa koululle kuuluneen pellon laidassa lasitettu kasvilava. Kuvan omistaa Terttu Alanko (o.s. Helle).

Pitkä liiterirakennus, jonka pääty oli nykyiselle Hannankadulle päin, rajasi pihapiiriä. Tässä rakennuksessa olivat myös käymälät. Kaivo oli puukoulun ja liiterirakennuksen välissä. Olli Karvinen on kertonut, että siellä oli oikeastaan kaksikin kaivoa lähekkäin. Uusi tehtiin Karvisten asuessa koululla, kun asennettiin vesijohto.
Kunta toimitti halot liiterirakennuksen ulkopuolelle pinoihin. Sitten tuli (jälleen kunnan toimesta) sirkkeli ja miehet, jotka katkoivat halot liiteriin. Talonmies pilkkoi puut. Opettaja Karvisen aikana perheen poikien, Ollin ja Timon, tehtävänä oli pilkottujen puiden (klapien) haku kotiin keittiön eteisessä olleeseen puulaatikkoon. Apuna käytettiin usein vesikelkkaa. Sitä ennen ei ollut lupa mennä ulos kavereiden kanssa.

Puukoulun 1. ja 2. kerroksen pohjapiirrokset. Laatinut Olli Karvinen.

Itse koulutalo oli vaalea väriltään, ulkorakennukset punaiseksi maalattuja.
Sisälle koulutaloon tultiin Lohjantien puoleisella sivulla olleen reilunkokoisen ulkoeteisen (tuulikaapin) kautta. Vasemmalla oli erillinen ovi yläkertaan johtavaan portaikkoon. Ulkoeteisen jälkeen oli aulatila, missä kahdella seinällä oli vaatenaulakoita. Portaikon alla oli ilmeisesti pieni komerotila.
Koulutalon alakerrassa oli kaksi luokkahuonetta. Isommassa, nykyisen Hannankadun puoleisessa luokassa opetti johtajaopettaja. Tämän luokkahuoneen ja johtajaopettajan asunnon välillä oli pimeä, kapeahko käytävä, jonka molemmissa päissä oli ovi. Maissi Laakso (o.s. Tammilahti, *1916)) on kertonut, että hänen kouluaikanaan oppilaat saivat tuossa käytävässä kuunnella opettajan kodin puolella ollutta radioa. Ainakin suuremmassa luokassa oli kaksi pystyuunia, ehkä molemmissa. Alkuvuosina kaikki pulpetit olivat kahdenistuttavia. Aluksi vain isossa luokassa oli urkuharmoni, myöhemmin molemmissa.
Jo Anna Vehmanin (myöhemmin Andström) käydessä koulua 1930-luvun alussa oli johtajaopettaja Koskisen luokassa kaappi, missä pidettiin oppilaille lainattavia kirjoja. Anna sai huolehtia lainaustyöstä.
Stina Hällfors on kertonut, että hänen kouluaikanaan 1950-luvulla oppilaskirjaston lasioviset kaapit olivat vielä samaisen luokan perällä.

Koulutalon idänpuoleisessa päässä oli siis johtajaopettajan asunto: kolme huonetta, keittiö, iso eteinen ja kylmä veranta. Kohtalaisen hyvä ruokakellari oli asunnon yhteydessä. Puukoulun ullakko oli yhtä isoa tilaa. Siellä
kuuluu säilytetyn ainakin erilaisia opetustauluja.

Puuliiterirakennuksessa Karhumäen opettajaperheellä kuuluu olleen lehmä ja kanoja. Heillä oli myös pieni kasvihuone, missä he kasvattivat kylän ensimmäiset tomaatit. He kokeilivat monenlaista, viljelivät mm. tattaria.

Opettaja Koskisella oli koulun etelänpuoleisessa rinteessä mehiläispesiä. Isto Lilja on kertonut, että opettaja Koskinen kutsui joskus syksyllä oppilaat kotiinsa maistelemaan hunajaa, keksejä ja mehua.

Olli Karvinen on kertonut, että koulun päädyssä oli muutamia marjapensaita, omenapuita sekä mansikkamaa. Karvisten ensimmäinen puutarhatyö oli vanhojen marjapensaiden radikaali leikkaus. Myös osa omenapuista oli vanhoja. Karviset istuttivat muutaman uuden puun talon päätyyn. Perunamaa oli ulkorakennuksen alapuolella. Puukoulun ja nykyisen Hannankadun välisessä rinteessä oli aivan käyttämätöntä maata, jolla kasvaneen heinän joku (ehkä Aleksanteri Kauhajärvi) kuitenkin kävi korjaamassa.

Lapsia puukoulun pihalla 1950-luvulla. Pihan oikeassa reunassa veistola/keittola. Keskellä takana ulkorakennus sekä sen ja koulutalon välissä katettu kaivo. Kuvan omistaa Olli Karvinen.

Koulupiha

Koulupiha ja rakennusten sijoittelu. Laatinut Olli Karvinen.

Puukoulu kuvattuna nykyisen Hannankadun puolelta 1950-luvulla. Kuvan omistaa Olli Karvinen.

Puukoulun Lohjantien puoleisella nummikangaspihalla kasvoi pääasiassa mäntyjä, mutta muuten tontilla oli myös paljon koivuja. Oppilaiden tehtävänä oli huolehtia pihan haravoinnista. Entiset oppilaat ovat muistelleet, että 1940-luvun lopulla pihalla oli jokin puupukki, jolla istuen yritettiin pudottaa kaveri alas pukilta. Kettinkikeinu kuuluu myös olleen silloin.
Esko Karvisen tultua Nummelaan kaadettiin heti muutamia mäntyjä. Siten saatiin riittävästi tilaa pesäpallon pelaamiseen. Myös pituushyppypaikka ja matala kävelypuomi tehtiin. Pihan Lohjantien puolelle keinut tulivat myöhemmin.

Koulun käymälät ja sauna vuonna 1986. Rakennus on 1960-luvulta. Kuvan omistaa Pirkko Isokangas.

Toimintaa koululla

1950-luvulle asti veistosalissa pidettiin Nummelan torvisoittokunnan harjoitukset, johtajana räätäli Väinö Louhi.

Laulukuoro harjoitteli monet vuodet puukoulussa. Myöhemmin molempien harjoituksia pidettiin uusimmassa koulutalossa, joka valmistui vuonna 1970. Entiset kuorolaiset ovat kertoneet, että opettaja Esko Karvinen ”herätti” kuoron. Hänen aikanaan laulettiin suuria, vaativia kuoroteoksia. Kuorolaiset muistelevat johtajaansa kiitoksella. Suomenkielinen ohjelmisto miellytti sekä kuorolaisia että yleisöä. Kun seuraavat johtajat yrittivät ”kansainvälistää” ohjelmistoa, alkoi kuorotoiminta vähitellen hiipua.

Kirjasto puukoulussa (1966-1970)

Vuosina 1936 -1966 Vihdin kunnan Nummelan kirjasto toimi kivikoulussa.
Kirjastolla oli käytössään yksi luokkahuone ja se oli avoinna talvella 2 tuntia ja kesällä yhden tunnin torstai-iltaisin. Sotavuosina kirjastotila oli mm. puolustusvoimien käytössä ja kirjasto suljettuna. Vuonna 1945 kirjasto joutui muuttamaan kivikoulun toisessa kerroksessa ruokailuhuoneesta erotettuun 21 neliömetrin tilaan. Siellä toiminta jatkui huhtikuulle 1966. Kansakoulun oppilaskirjaston kaksi kirjakaappia kirjoineen siirrettiin Nummelan kirjastoon syyskuussa 1964. Vuonna 1966 kirjasto muutti vanhaan puukouluun entisen neuvolan tiloihin, missä sillä oli käytössä 53 neliömetriä sekä varastokomero (5 neliömetriä). Toukokuussa 1970 kirjasto siirtyi Nummelan koulun uusiin tiloihin. Nummelan kirjaston ensimmäisenä hoitajana toimi vuodesta 1936 lähtien Toini Helle. Hän jäi eläkkeelle 31.7.1975.

Puukoulussa asuneet johtajaopettajat

Nummelan kansakoulun ensimmäinen opettaja Frans Ludvig Virtanen (*1875 Piikkiö) tuli virkaan vuonna 1899. Koulu toimi aluksi rukoushuoneella, mutta ei ole varmaa tietoa, missä Virtanen aluksi asui. Ensimmäisen vuoden ajan tyttöjen käsityönopettajana toimi Tuusan talon tytär, opettaja Olga Sjelfman (myöhemmin Salama) ja on mahdollista, että myös Ludvig Virtanen asui Tuusalla. Ludvig Virtasen sisar Lydia Virtanen tuli vuonna 1903 opettajaksi Nummelan kouluun ja avioitui vuonna 1908 Tuusan talon omistajan Kalle Sammalkarin (ent. Sjelfman) kanssa. Pekka Laustio, Sammakarien lapsenlapsi, pitää mahdollisena, että Ludvig Virtanenkin asui ainakin ennen puukoulun valmistumista Tuusalla. Aloitekykyisen ja tarmokkaan Virtasen toimesta saatiin oman, uuden koulutalon piirustukset hyväksytyiksi. Syyskauden alkaessa vuonna 1907 päästiin muuttamaan Lohjantien varrelle. Vuonna 1909 Ludvig Virtanen avioitui Aina Rosalia Hormavaaran kanssa (*1884 Lohja) ja 1910 perheeseen syntyi Vihdissä tytär Liisa Aino Kristiina. Vuonna 1915 Virtaset muuttivat Helsinkiin.

Nummelan koulun ensimmäinen opettaja Frans Ludvig Virtanen. Kuvan omistaa Tuovi Hänninen.

Urho Johannes Taavetinpoika Karhumäki (*1891 Multia) toimi johtajaopettajana vuodesta 1915 vuoteen 1930. Myös Karhumäen vaimo Elin Ida (*1893 Hausjärvi, o.s. Sipilä) oli kauan opettajana Nummelan koulussa. Puukoulusta Elin vielä muutti perheen lasten kanssa uuteen kivikouluun. Hän oli ensin pari vuotta sijaisena, vakinaisena opettajana vuosina 1917-1941. Perheen lapset: Kaari Eliina *1917 Vihti, Kauko Juhani *1919 Vihti, Eero Taavi *1923 Helsinki ja Tuomas Urho *1927 Vihti.

Opettajana Urho Karhumäki oli erittäin pidetty. Hän rakasti luontoa ja kuuluu vieneen oppilaansa usein ulos luontoon, nimenomaan harjun maisemiin. Hän oli urheilumies, joka sai oppilaansa innostumaan kaikenlaisesta liikunnasta. Monenlaisia urheilukilpailuja järjestettiin hänen aikanaan. Kirjailijana hän sai oppilaat innostumaan myös kirjallisuudesta ja lukemisesta. Palkintoina erilaisista kisoista hän jakoi ennen kaikkea kirjoja. Varsin pian Nummelaan tulonsa jälkeen Elin ja Urho Karhumäki jopa veivät oppilaansa luokkaretkelle Helsinkiin.

Urho Karhumäki kuului oman aikansa suurimpiin vaikuttajiin Nummelassa. Luettelo niistä hankkeista , (Linkki) missä hän oli mukana, on todella mittava.

Nummelan koulun johtajan virasta Urho Karhumäki luopui vuonna 1930 ja muutti Helsinkiin, missä hän jatkoi kirjailijantyötään . Vaimo Elin ja lapset jäivät vielä muutamaksi vuodeksi Nummelaan.

Kalle Oskari Koskinen (*1882 Hämeenlinna) toimi koulun johtajana vuosina 1930-1942, opettajana kuitenkin vuoteen 1949
1. vaimo Julia (*1882 Mäntyharju, o.s. Ollikainen) kuoli vuonna 1932. Tämän avioliiton lapsista ilmeisesti vain Aimo (*1921 Helsinki) asui Nummelassa aina vuoteen 1945 asti. Tytär Annikki Koskinen oli kuitenkin vuonna 1936 sijaisena Nummelan koulussa. Koskisilla oli myös toinen poika Aarne.
2. vaimo Julia (’1901, o.s. Huttunen), vihitty vuonna 1936
Koskiset muuttivat koululta omaan taloon Mehiläiseen (nyk. Hannankatu 1).

Kalle Oskari Koskisesta on entisillä oppilailla ainakin yksi yhteinen muisto. Häntä pidettiin erittäin ankarana opettajana. Hän sai oppilaansa kyllä oppimaan, mutta työkuri oli kova. Viimeisinä työvuosinaan hän oli kovin stressaantunut. Hän saattoi olla myös hyvin oikukas. Jos oli tehnnyt läksynsä hyvin, sai kyllä kiitosta, mutta tehtävänsä laiminlyönyt saattoi saada laudasta päähänsä. Koskisen kurinpitotavoista on kuultu monenlaisia tarinoita. Hän saattoi myös lyödä oppilaita karttakepillä sormille. Kiukkuisena hän kuuluu myös ”pamauttaneen” urkuharmonin kannen kiinni, jos oppilaat häiritsivät aamuhartautta.

Esko Karvinen (*1913 Lappee) toimi Nummelan koulussa vuosina 1949-1962, johtajana alkaen 1.8.1950.
Vaimo Hilkka Maria (*1913 Rauma, o.s. Leino) oli opettajana vuosina 1950-1975, vt. johtajana 1964-1966.
Perheeseen kuului 2 poikaa: Olli (*1941 Rovaniemi) ja Timo (*1943 Kaukola, Karjalan kannaksella).
Kun Karviset tulivat Nummelaan, he pääsivät heti muuttamaan puukoulun alakerran asuntoon.

Entiset oppilaat ovat kertoneet, kuinka suuresti koulun toiminta ja henki muuttuivat, kun Karviset tulivat. Esko Karvinen sai aivan uudella tavalla oppilaansa innostumaan mm. musiikista. Hän itse, aikaisempia opettajia rennompana, saattoi ottaa haitarinsa esille ja piristää soitollaan oppituntia. Musiikinopetusta myös lisättiin. Oppilaiden kuoro pääsi esiintymään myös Nummelan laulukuoron konsertteihin. Esko johti kuoroa ja Hilkka Karvinen oli kuoron jäsen.
Myös kaikkea urheilua tuli tuolloin lisää. Lähinnä pelattiin pesäpalloa ja ehkä joskus jalkapalloa. Talvella hiihdettiin. Jääkiekkoa ei pelattu, sillä sopiva luistelupaikkakin taisi puuttua. Urheilupaikkana oli koulun piha. Varsinaista voimistelusaliakaan ei ollut. Siihen tarkoitukseen Olli Karvinen muistelee joskus käytetyn kivikoulun eteistilaa. Tärkeimpänä urheilukilpailuna oli vuosittaiset Vihdin kunnan ”koulujen väliset”.
Esko Karvisen lajina oli yleisurheilu ja pesäpallo. Hilkka Karvinen ei sen sijaan ollut urheiluihmisiä.

Koulun kevätjuhlat pidettiin koululla ja sopivan sään sattuessa ulkona puukoulun takana. Joulujuhlia oli Olli Karvisen muistin mukaan joskus myös työväentalolla tai seuratalolla, missä näytelmien esitykseen oli paremmat edellytykset. Aikaisemmin juhlaohjelmistossa oli ollut lähinnä vain laulua, lausuntaa, piirileikkejä tai tanhuja.

Esko Karvisen aikana koulukeittola muutti kivikoulun yläkerrasta takaisin veistosalirakennukseen. Vuonna 1950 koulun johtokunta esitti, että koulukeittolaa varten rakennettaisiin 20 neliömetrin suuruinen keittiö sekä koulun kaivoon painesäiliöllä toimiva vesijohtolaite, joka nostaisi veden keittolaan sekä sen ulkopuoliseen vesipostiin. Samalla keittolaan rakennettaisiin myös viemäri. Vuoteen 1950 asti Nummelan kansakoulussa vedet kannettiin sisälle ja ulos. Ilmeisesti vedenkanto jatkui vielä jonkin aikaa, koska rakennuslautakunta ilmoitti, että koulun kaivo oli liian syvä ja vähävetinen, jotta siihen olisi voitu rakentaa painevesijohtoa. (Ketola: Vihdin historia II, s. 141) Olli Karvinen on kertonut, että vesijohdon saamisen ja rakentamisen yhteydessä oli kovasti vääntöä kunnan elimien kanssa. Esko Karvinen oli myös kovasti kiinnostunut ”maasäteilystä”, mihin liittyi kaivojen paikkojen etsiminen.

Yhden kunnallisvaalikauden ajan Esko Karvinen oli Vihdin kunnanvaltuustossa kokoomuksen edustajana (1956-60). Itse hän tunsi olevansa valtuustossa erityisesti opettajakunnan edustajana. (Ketola:
Vihdin historia II, s. 84.

Esko Karvinen ehti aktiivisena olla mukana kaavailemassa Nummelan koululle uutta koulurakennusta, mihin toivottiin saatavan mm. 200 neliömetrin suuruinen voimistelusali + näyttämötila, 70-80 neliömetrin suuruinen oppilasruokala sekä sivukirjastotiloja. (Ketola: Vihdin historia II, s. 131).
Rakennus valmistui kuitenkin vasta v. 1970.

Osmo Halonen työskenteli opettajana vuosina 1958 - 1965, johtajana 1962-1964 (virkavapaana ennen poislähtöään). Hän pääsi suoraan asumaan puukouluun. Karviset muuttivat nimittäin koulun työsuhdeasunnosta ensin Esko Hellen taloon Rintelään ja sieltä omaan taloon sen valmistuttua.

Puukoulun yläkerta

Yläkerrassa oli ainakin yksi asunto. Keittiön lisäksi huoneita oli yksi tai kaksi.
Kapinan aikana työväentalon vahtimesteri, kirvesmies Vihtori Tammilahti vangittiin ja hänen vaimonsa Johanna lapsineen sai vuonna 1918 väliaikaisen kodin puukoulun yläkerrasta. Sieltä he siirtyivät turvaan Pääkslahteen Bomaneille, Johannan syntymäkotiin.

Yläkerrassa asui aikoinaan mm. opettaja Eeva Mattila. Hän tuli vuonna 1921 opettajaksi Nummelaan toimien aluksi viransijaisena, mutta vuodesta 1923 vakinaisena opettajana. Vuonna 1926 hän avioitui Vihdin Sähkö Oy:n johtajan, Vilho Mäkelän kanssa ja muutti Sähköyhtiön taloon Vesalaan.
Aili Helle (*1910) on kertonut olleensa 13-vuotiaana Eeva Mattilan ”pikkupiikana”. Hän joutui mm. pesemään koulutalon yläkertaan johtaneet portaat.

Puukoulun yläkerrassa asuivat myös Olga Brandt vuodesta 1919 kivikoulun valmistumiseen asti (1930), Saima Saarinen (myöh. Rantanen) vuosina 1924-28 ja Anna Toppila ja hänen miehensä kirjailija Heikki Toppila vuosina 1927-32.

Opettaja Olga Brandt. Kuvan omistaa Timo Roms.

Koulu- ja tuberkelihoitaja Sylvia Lahti sai asunnon Nummelan kansakoululta, kun opettaja Eeva Mäkelä antoi omansa hoitajattaren asunnoksi. Sylvia Lahti sanotui irti toimestaan elokuun 1933 alusta lähtien. (Ketola: Vihdin historia I, s. 113-114)

Yläkerran asunto oli nykyisen Hannankadun puoleisella sivulla. Terveyssisaren vastaanotto taas oli koulupihan puolella. Sinne mentiin vielä muutama porras ylemmäksi yläkerran aulasta. Marja-Liisa Lempiäinen (o.s. Salminen) on kertonut, että yläkertaan johtaneiden portaiden pesu kuului ainakin 1940-luvulla hänen äitinsä, koulun keittäjä-siivoojan töihin.

Yläkerran asunnossa asui myöhemmin mm. kouluhoitaja, sairaanhoitaja Oili Myllynen (*1900 Pielisjärvi, myöh. Yliluoma). Hän tuli Nummelaan vuonna 1940 Loimaalta.

Koulun yläkerrassa toimi myös äitiys- ja lastennneuvola ennen ensimmäisen terveysaseman valmistumista vuonna 1966 (myöhemmin Musiikkiopiston rakennus, rakennus on purettu).

Kaija-Liisa Bruun (o.s. Myyryläinen): Nummelan terveyssisaria.

Maija Heikkonen: Pienet vihtiläiset.

Puukoulu purettiin vuonna 1971, kun sen ja kivikoulun väliin oli valmistunut uusi koulurakennus. Keittola- ja liiterirakennukset oli purettu jo ennen rakennustyön alkua v. 1969.