HONKALA

Kuoppanummentie 16

Vastavalmistunut Honkala v. 1956.

Tietoa talosta

Tuusan isäntä Kalle Sammalkari lahjoitti 2500 neliön tontin talon pitkäaikaiselle työntekijälle Otto Johan Vehmanille (kutsuttiin Janneksi), joka viimeisen pehtorin, Erkki Leutolan, kaaduttua sodassa, toimi ns. etumiehenä. Tälle tontille Toivo Vehman sai rakentaa talon iäkkäille vanhemmilleen. Tontti raivattiin käsin ja kannot kuokittiin itse ylös.

Kuusitielle, nykyisen Kuoppanummen koulukeskuksen kohdalle, valmistui vuonna 1955 rintamamiesmallinen puutalo. Paikka sai nimen Honkala, koska tontilla kasvoi nimensä mukaisesti mäntymetsää.

Puolitoistakerroksisen talon suunnitteli rakennusmestari Erkki Salenius. Talon alla oli perunakellari. Asuinrakennuksen väri oli keltaisella taitettu valkoinen, vuorilaudat olivat ruskeiksi maalatut.

Honkala maalattuna.

Puut kaadettiin talon rakennustarpeiksi omalta tontilta. Puiden sahaus tapahtui Härköilän sahalla Anton Metson (herastuomari Metson veli) toimiessa sahurina. Runkotöissä olivat Eino ja Esko Vehman (isän serkut Otalammelta). Rakennustöissä oli Kalevi Reunanen.

Ovet ja ikkunat toimitti Nybergin puusepänverstas Ojakkalasta. Kattotiilet tulivat Kallelan kattotiilitehtaalta Selistä. Kaikki muuraustyöt teki Kalle Aaltonen mm. kaksikerroksisen leivinuunin. Pystyuunin pellit tehtiin Kuulan peltisepän verstaalla.

Yläkerrassa oli yksi huone, myöhemmin rakennettiin toinen huone.

Remonttiakin Honkalassa jonkin verran tehtiin, Törnströmin Onni laittoi alakertaan uudet tapetit. Muistaakseni Honkala maalattiin ulkoa kaksikin kertaa ja lattianpäällykset uusittiin myös pari kertaa.

Kun Honkalassa oli asuttu n. 30 vuotta, huomattiin, että katto alkoi painua notkolle. Päätettiin purkaa tiilikatto pois ja tilattiin Aurasta kattopellit ja laitettiin omin voimin katolle.

Pihapiiri

Honkalan sauna- ja puuliiterirakennus v. 1985. Kuvassa Taisto Vehmanin serkku Soile Lempinen Helsingistä.

Talon jälkeen rakennettiin sauna ja navettarakennus, puuliiteri ja käymälä.

Isovanhemmissa ja isässä oli vielä ns. "maahenkeä", elukoita piti talossa olla. Kaksi possua ja sonnimullikka vuodessa oli vakio. Olihan niistä hyötyäkin, mutta vaivaa paljon enemmän hyötyyn nähden. Kyllä kunnon maalaispalvi kuitenkin oli herkkua. Tämä toiminta alkoi kuitenkin hiipua, kun verottaja tunsi mielenkiintoa faijan harjoittamaan maatalouteen.

Isä oli kuokkinut melkoisen osan tontista peltomaaksi ja puutarhaksi. Perunaa istutettiin runsaasti. Istutus ja varsinkin perunoiden nosto, olivat sukutalkoita. Talkoissa olivat isän veli Eino Vehman ja sisko Kerttu Lempinen perheineen Helsingistä. Äitipuoleni Toinin sukua oli myöskin näissä talkoissa, varsinkin Taimi Raikaskoski. Mansikkaakin oli jonkin verran. Minä korjasin kerran mansikoita ja jälkeenpäin tuli marinaa, että en korjannut kaikkia. Syy tähän selvisi muutaman vuoden päästä kutsunnoissa, minä olin punavihersokea.

Honkalan pihalla Taiston ”fillari” ja serkkutytöt Outi Lempinen (vas.) ja Soile Lempinen (oik.).

Ostettiin myös omenapuita ja marjapensaita. Oli kesällä ja syksyllä syötäviä omenoita: valkeita kuulaita ja punakanelia sekä hyviä talviomenoita, Kirkniemen talvea. Omenapuiden leikkauksessa oli isän apuna ja neuvojana Markus Eräkivi. Markuksen johdolla kävivät työt hyvin ja tulokset olivat hyviä. Eräänä keväänä isä päätti, että kyllähän hän nämä leikkaushommat osaa, meni ja leikkasi pensaat ja puut. Tulos oli se, että syksyllä ei tarvinnut juuri mitään korjata marjapensaista ja omenapuista.

Honkala kesällä 1968.

Talon asukkaat

Huhtikuussa 1955 Majatuvasta Honkalaan muutettiin Ol. Auran kuorma-autolla ja autokuskina oli Aarne Vainio.

Sinne asettuivat asumaan isovanhempani Aino ja Janne Vehma n, Toivo ja Taisto Vehman (isäni ja minä) sekä isän sisko Anni Andström ja hänen poikansa Jorma ja Ari. Myöhemmin myös tädin nuoremmat lapset, Rauli ja Arja asuivat siellä.

Toivo Vehman lumitöissä Honkalaan johtavalla pihatiellä.

Isän mentyä naimisiin, Toini os. Raikaskosken kanssa, perheeseen syntyivät vielä lapset Erkki (*1958), Eero (*1959) sekä Tarja (*1966).

Vaari Otto Johannes Vehman Honkalan keinussa ja luultavasti pikku Erkki.

Anni-tädin muutettua pois väljempiin tiloihin tämä huone oli vuokralla. Siellä asuivat jonkin aikaa Olavi ja Heli Katavainen sekä Martti ja Maire Ojanpää perheineen. Kummatkin rakensivat omakotitalonsa vieressä olevalle Nummelan ensimmäiselle omakotialueelle, Myntin alueelle. Voi sanoa, että sieltä alkoi Nummelan kasvu, joka näyttää edelleen jatkuvan. Viimeksi siellä ylhäällä asuivat äitipuolen veli, Tauno Raikaskoski ja hänen vaimonsa Raija, kunnes muuttivat Nummelan harjulle. Heidän muutettua pois jäivät tilat meidän omaan käyttöön.

Honkalan olohuoneessa on Peltisepänliike Kuulan tekemä pystyuuni. Kuvassa vasemmalta Toini Vehman, Silva Diener ja Toivo Vehman. Kuva on vuodelta 1989.

Isäni, Toivo Vehman, oli ollut aikaisemmin töissä Tuusan tilalla, mutta pääosan työelämästään hän oli Osuusliike Aurassa auton apumiehenä ja myllyn varastomiehenä, muistaakseni vuodesta 1949 aina 80-luvun puoliväliin. Raskaita töitä tehtiin käsin, koska tuolloin ei ollut vielä trukkeja.

Äitipuolen veljen, Tauno Raikaskosken, avittamana isä pääsi Varmuusrakenteelle töihin. Siellä hän oli n. 7-8 vuotta. Eläkkeelle hän jäi vuoden 1980 lopppupuolella.

Äitipuoleni Toini oli alkuun karjanhoitajana, mm. Tuusalla, pääosin Ketolassa eli Toimelassa. Myöhemmin hän oli Nummelan postissa postinkantajana, loppuaikana hän kantoi aamu- sekä päiväpostin.

Minä olen tienannut ensimmäiset pennini Luontolan puutarhassa kahtena kesänä puutarhuri Kellmannin alaisuudessa. Jotenkin minä tykkäsin puutarhahommista ja ajattelin puutarhurin uraa. Ne haaveet jäivät, kun isä hommasi minut Auran rauta-maatalousosastolle harjoittelijaksi. Siellä meni kolme kesää, sitten tuli armeija SatTR ja Niinisalo kutsuivat. Siellä kouluttivat tykistön viestin alikersantiksi. Sotaväen jälkeen minulle tarjottiin Auran keskusvaraston hoitajan kesälomasijaisuutta ja otin homman. Loppujen lopuksi osuuskauppaura kesti yli 7 vuotta. Olin rautaosastolla myyjänä, lähettäjänä, hinnoittelijana jne. viimeksi keskusvarastonhoitajana. Sen jälkeen olin rautakauppa-alalla, viimeksi Helsingin Herttoniemessä Starckjohannin lähettämössä, mistä jäin eläkkeelle v. 2011.

Erkki, Eero ja Tarja Vehman olivat kaikki työuransa alussa töissä Nummelan postissa ja Leijonajakelussa.

Erkki oli heistä pisimpään. Hän oli myös kaksi vuotta Ruotsin postin sisarfirmassa töissä. Nykyään hän työskentelee Matkahuollossa.

Eero on postin jälkeen työskennellyt Muotolevyssä.

Tarja kouluttautui kätilöksi ja on nyt Nummelan Terveysasemalla sairaanhoitajana.

Naapurit

Lähin naapuri oli Martti Ekholm "Pitkä Martti". Tien toisella puolella, radan varressa, asui Herman Toivosen perhe, heidän vieressä Edla ja Markus Eräkivi. Kuusitiellä oli myös rapattu talo, jossa asui Sallin eläkkeellä oleva opettajapariskunta. Sitten oli Gulinin huvila, jossa asui Aleksi Laine perheineen. Metsän takana olivat Alpo Sievisen, Eino Saleniuksen ja Kauko Sassin talot.

Lopun alkua

Elämä meni tasaisesti eteenpäin. Sitten naapuriin tuli Kuoppanummen viipalekoulu, siitä alkoi Honkalan lähtölaskenta. Koulu oli tarkoitettu väliaikaiseksi ja sitähän se olikin. Alettiin puhua, että Kuoppanummelle rakennetaan oikein koulukeskus.

Sitten alkoi kuulua juttuja, että kunta pakkolunastaa Honkalan. Näitä huhuja oli muutaman vuoden. Olihan se kunta vakavissaan, pitkän väännön jälkeen saatiin vapaaehtoinen kauppa aikaan. Kaupat tehtiin ehkä vuonna 1998, en muista tarkalleen, koska asuin silloin jo Helsingissä.

Isä sairasti ja oli noihin aikoihin jo sairaalassa. Hän kuoli helmikuussa 1999. Kaupan ehtoihin kuului, että äitipuoleni sai asua Honkalassa vielä, koska kunta ei heti aloittanut koulukeskuksen rakentamista.

Honkala hajotettiin joskus 2000-luvun alussa, ehkä 2002, siitäkään minulla ei ole tarkkaa ajankohtaa muistissa. Viimeinen muistikuva minulle on Honkalasta, kun omenapuut oli jo kaadettu ja marjapensaat juurittu.

Taisto Vehman muistellut lapsuudenkotiaan. Tekstiä koonneet Eeva-Liisa Tapio ja Ritva Miettinen. Tietoja myös Kirsti Kuuselan toimittamasta kirjasta Taloja ja tekijöitä sekä Tuusan isännältä Pekka Laustiolta. Kuvat Taisto Vehmanin kokoelmista.