Lisätty kuvia 12.8.2013

NUMMENRANTA

Bergmanin/Gulinin huvila

Sortavalan seminaaria vuosina 1880 - 1903 johtanut Emilia Augusta Bergman (*1848 Alajärvi) muutti vuonna 1928 Sortavalasta Nummelaan, missä hän asui veljensä merikapteeni Karl Johan Bergmanin kahden tyttären kanssa Kuoppanummentien Nummenrannassa. Heistä vanhempi, maatalousteknikko Hildur Aurora (*1886 Kokkola) oli ennen Nummenrantaa omistanut Vihdissä Härköilän Uuskylän Leppäojan palstatilan, mihin hän oli tullut vuonna 1921 Hausjärveltä. Nummenranta oli hänen omistuksessaan.

Augusta Bergmanin 70-vuotissyntymäpäiväjuhlaa vietettiin 24.7.1918 Sortavalan Hirvikoskella. Päivänsankari istuu kuvassa keskellä ja vaaleapukuiset naiset etualalla ovat sisarukset Hilja Bergman, Thyra Strömberg (o.s. Bergman) ja Elna Bergman (maassa). Lapsi on Thyran kahdesta pojasta nuorempi Hilding. Oikealla seisova nainen käsi Augustan olkapäällä on ilmeisesti Augustan nuorempi sisar Julia Bergman, joka oli toiminut Sortavalassa sisarensa johtaman seminaarin harjoituskoulun opettajana. Kuvien herroista ei ole tietoa. Hiljan, Thyran ja Elnan isä merikapteeni Bergman oli kuollut jo vuonna 1894 Kaskisissa.

Hildurin nuorempi sisar Elna Karoliina Alice Bergman (*1890 Kokkola) muutti myös sisarensa luokse Sortavalasta . Elna oli pienikokoinen, kyttyräselkäinen. Jo vuonna 1920 Hildur, Elna ja Augusta olivat asuneet yhdessä Hausjärven Päivölän tilalla, joka tuolloin oli Hildurin omistuksessa. Kaikki kolme elivät naimattomina elämänsä loppuun asti. Augusta Bergman kuoli vuonna 1933 Vihdissä, mihin hänet on haudattukin. Hildur ja Elna ostivat 1940-luvun alkupuolella Albertinkadun varrella olleen kaksikerroksisen Toimelan talon ja muuttivat sinne. Bergmanit olivat kaksikielisiä. Sukulaisten säilyttämissä suomenkielisissä postikorteissa käytetään Hildurista kutsumanimeä Hilja, mutta ruotsinkielisissä esiintyy pääsääntöisesti kastenimi Hildur.

Nummenrannan noin 1 ½ hehtaarin kokoinen tontti on lohkottu Tuusasta. Se ulottui Härköilään johtaneelta kylätieltä (nykyiseltä Kuoppanummentieltä) aina rautatiehen asti. Tontilla kasvoi isoja mäntyjä ja koivuja. Kaksikerroksinen asuinrakennus oli naapuritalossa, Metsälässä asuneen Tea Sneitzin (*1922) muistikuvan mukaan keltainen. Se on siis ilmeisesti maalattu myöhemmin 1930-luvulla punaiseksi, jollaisena monet nummelalaiset sen vielä muistavat.

Alkuperäisen kuvan takana on teksti: Bergmanin kodista, tupa sisältä. Kuva on päiväämätön, mutta seinällä on kuva presidentti Svinhufvudista suojeluskunta-asussa ja takan päällä Saksan lippu natsivallan ajalta. Näistä päätellen kuva olisi Nummenrannasta, jossa Bergmanit asuivat koko 1930-luvun.

Hilja Bergman lottapäivillä vuonna 1929 Nummelan seuratalossa. Hilja on valkokauluksinen nainen ylimmässä rivissä toinen vasemmalta pää Suomen lipun kehystämänä. Kuvat ovat Bergmanien jäämistöstä. Omistaja Jarmo Kyrönlahti.

Elna Bergman huolehti perheen taloudesta. Miesmäinen, lippalakkia käyttänyt Hildur teki ulkotöitä. Puutarhassa kasvoi tuolloin hedelmäpuita ja marjapensaita, siellä oli mansikkamaa sekä porkkana- ja hernepenkit. Hildurilla oli hevonen, jolla hän ajoi mm. Luontolaan ja Päivölään sekä asiakkaita että tavaraa. Bergmanin neideillä, niin heitä kylällä kutsuttiin, oli ulkorakennuksessa myös kanoja. Tuli turmeli rakennusta ja kanojen kerrotaan lentäneen hädissään tuleen.

Tea Sneitz muistaa nähneensä naapurissa ainoastaan Hildurin ja Elnan. Naapureiden kanssa neidit eivät olleet paljon tekemisissä. Tea Sneitz muistaa käyneensä vain kerran naapuritalossa, ilmeisesti hakemassa kananmunia tai jotain muuta. Isoäiti, Mimmi Ressler ei nimittäin tuonut koskaan munia "kauppareissulta", vaan osti ne naapurilta. Tea Sneitz on kertonut, että hän pelkäsi neitejä. Ainakin Resslerien kanssa Bergmanin neidit puhuivat ruotsia, ehkä myös keskenään, vaikka osasivat kyllä hyvin suomea.

Vuoden 1942 tienoilla Nummenrannassa oli Nummelassa toimineen sotilasjoukon lääkärin vastaanotto. Erkki Saarni on muistellut lääkärin olleen nimeltään joko Gräsbäck tai Granlund. Kun Nummelassa ei ollut muuta lääkäriä, tämä varuskunnan lääkäri hoiti myös "siviilipotilaita". Linnea Valo on kertonut käyneensä angiinaa poteneen Leena-tyttärensä kanssa tämän lääkärin vastaanotolla.

Nummenranta siirtyi Vihdin apteekkari A.E. Gulinin lesken Anna Maria Gulinin (*1871 Dragsfjärd, o.s. Richter) omistukseen. Apteekkari Aksel Emil Gulin (*1866 Hiitola) kuoli vuonna 1940. Rouva muutti vuonna 1942 Helsingin pohjoiseen ruotsalaiseen seurakuntaan. Asuessaan Vihdissä hän oli auttanut apteekissa eri tehtävissä.

Nummenrannassa iäkäs rouva Gulin asui kesäisin, eikä edes kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Parina kesänä hän kävi syömässä päivittäisen lounaan naapuritalossa Elli Saarnin luona. Muuten hän ei juurikaan ollut tekemisissä kyläläisten kanssa.

Rouva Gulinilla oli käytössään Nummenrannan länsipäädyn asunto, huone ja keittiö. Eteisestä johtivat portaat ullakolle. Vuokralaisilla oli talon toinen, kahden huoneen ja keittiön asunto. Kumpaankin oli oma sisäänkäynti. Vuokralaisten puolella oli myös kylmä veranta. Stina Hällfors (ent. Helle) muistelee, ettei talvikaudella lämmitetty toista kamaria lainkaan, vaikka kyllä siinäkin oli lämmitysuuni.
Tonttia ympäröi siperianhernepensasaita. Keskellä pihaa, lähellä taloa oli kaivo. Ulkorakennuksessa oli puuliiteri ja käymälä. Rakennus oli tehty osittain sementtitiilestä. Aikaisemman tulipalon jäljiltä rakennus oli torso. Se oli lähellä kärrytietä, pääty vinosti tielle päin. Maakellari oli lähellä tietä, mutta sitä ei ilmeisesti ainakaan Gulinin aikana enää käytetty.
Saunaa tontilla ei ollut, mutta Erkki Saarni on kertonut, että ainakin jotkut vuokralaiset kävivät heillä saunassa.

Greta ja Jaakko Helle muuttivat tyttärensä Stinan (*1941) kanssa Nummelan aseman yläkerrasta Gulinin huvilaan kesällä 1944. Stina on kertonut, kuinka hänen äitinsä ja Annikki Pircklen kantoivat pyykkikorissa muuttotavaroita, esim. astioita rautatietä pitkin asemalta kohti uutta kotia ja tyttönen käveli perässä. Syyskuussa 1944 perheeseen syntyi Hannu-poika.
Pihalla oli vastakkain istuttava puukeinu. Sodan loppuaikoina Stina muistelee istuneensa keinussa katsomassa ohikulkevia junia ja tarkkailleensa ennen kaikkea vaunujen väriä. Äiti oli kertonut, että valkoiseksi maalatut vaunut olivat maitovaunuja ja tummissa vaunuissa tuotiin kaatuneiden sotilaiden arkkuja kotiin.
Stinan muistikuvan mukaan Nummenrannnan talo oli jo tuolloin 1940-luvun puolivälin tienoilla melko huonokuntoinen. Kerran syttyi jopa nokivalkea.
Talon edessä kasvoi mäntyjä. Asukkailla oli peruna- ja porkkanamaansa sekä Hellen perheellä myös laidunmaata lampailleen. Greta ja Jaakko Hellellä, kuten monella muullakin tuohon aikaan oli myös kaneja.
Lasten oli oltava aivan hiljaa, kun rouva Gulin oli kotonaan. Silloin ei myöskään saanut keinua pihalla. Omaan taloon (Metsäpirttiin) Vihdintien varteen perhe muutti vuonna 1947.

Pienessä naapurimökissä, Almarin talossa, ei yleensä asuttu talvella. Eräänä talvena siellä oli kuitenkin vuokralaisia, Uutun perhe. Stina Hällfors kertoo leikkineensä samanikäisen Kaarina Uutun kanssa. Kaarinan äiti Saara Uuttu oli kova leipomaan karjalanpiirakoita ja tarjosi niitä myös naapurin tytölle, joka ei ollut sellaisia koskaan ennen maistanutkaan. Ihanat piirakat olivat tuolloin vielä aivan outoa syötävää Nummelassa.

Muita vuokralaisia:

Metsäliiton palveluksessa ollut Aleksi Laine asui perheineen vielä vuonna 1946 Keskipisteen laidalla olleessa Flinkmanin/ Kukon liiketalossa, missä hänen vaimonsa Tuulikki Laine piti myös kampaamoa. Kampaaja Lea Suominen (myöhemmin Viman) tuli tuolloin töihin Tuulikki Laineen kampaamoon ja sai myös asunnon Laineen perheen luona. Kun Lea Suominen osti tämän liikkeen, muuttivat Laineet rouva Gulinin huvilaan.
Aleksi Laine toimi metsäteknikko Jaakko Merisen apuna. Nummenrannasta Laineen monilapsinen perhe muutti Lohjalle.

1940-luvulla Nummenrannasta erotettiin pari tonttia ja niille rakensivat omakotitalonsa Mustialassa opiskellut maatalousteknikko Markus Eräkivi Edla- vaimoineen sekä osuusliike Auran maatalousosaston päällikkö, maatalousteknikko Erkko Kalervo Eevi-rouvineen.

Eräkivet

Klapitalkoissa naapuritalon, Metsälän pihalla. Oikealla Markus Eräkivi ja Elli Saarni, takana oleva tyttö on Armi Saarni. Kuvan omistaa Erkki Saarni.

Edla Eräkivi ja naapurissa asunut Alku Saarni. Kuvan omistaa Erkki Saarni.

Eräkivet tulivat Nummelaan vuonna 1946 Turusta ja asuivat ensin Tuusan mailla olleessa huvilassa, nimeltä Pirtti, ja sitten ennen oman talon valmistumista Nummenrannan vanhassa huvilassa. Adam Markus Eräkivi (ent. Enberg, 1896 - 1971) oli kotoisin Perniöstä. Ennen sotaa hän oli ollut Santalan kartanossa Hankoniemellä pehtoorina. Vihdissä hän toimi mm. maanlunastuslautakunnan jäsenenä ja järjesteli siirtolaisten asioita. Käsistään hän oli erittäin taitava. Kun nykyinen Tuusan tuvan rakennus tehtiin 1940-luvun lopulla Markus Eräkivi oli töissä kirvesmiehenä. Hän teki myös muualla timpurinhommia ja kävi metsätöissä. Kesäisin Eräkivi oli mukana Tuusan heinäpellolla ja ajettaessa heiniä sisään latoon hän halusi olla ulkona tekemässä kuormaa, eikä pölyisessä ladossa. Eläkevuosinaan Markus Eräkivi auttoi monia maanviljelijöitä veroilmoituksen teossa. Hän oli myös Nummelan alueen henkikirjoittaja.
Markus Eräkivi oli isokokoinen, leppoisa, iloinen, puhelias ja leikkiä laskeva mies, joka mielellään piipahti juttelemaan taksimiesten kanssa Keskipisteen laidalla olleeseen taksikoppiin. Pekka Laustio on kertonut, että hauskoilla puheillaan Eräkivi mielellään kiusotteli myös lapsia.
Edla Maria Eräkivi (o.s. Leskinen, 1897 - 1973) oli Savosta lähtöisin ja vilkas, seurallinen ja nopeapuheinen. Hänet muistetaan erinomaisena pitokokkina ja leipojana, jonka unelmatortut ja lusikkaleivät eivät ole vieläkään unohtuneet. Aina oli talossa pöytä koreana, oli arki tai pyhä. Pekka Laustio muistelee, kuinka hän kävi traktorillaan auraamassa lumet Eräkivien taloon johtavalta tieltä ja pihasta. Joka kerta Edla-rouva tarjosi kahvit, voileivät ja kakut. Eräkivillä oli iso puutarha ja sieltä riitti marjoja ja vihanneksia myös myyntiin.

Eräkiven tontilla on nyt rivitaloyhtiö Erätie nykyisen Saattokujan varrella.

Kalervot ja talon vuokralaisia

Erkko Johannes Kalervo (*1912 Hausjärvi) ja hänen vaimonsa Eevi Kastanja (o.s. Mattsson, *1917 Paimio) tulivat vuonna 1940 Halikosta mukanaan poikansa Lasse (*1940 Helsinki). He asuivat ensin työsuhdeasunnossa maatalousosaston yläkerrassa. Perhe kasvoi: Simo *1942, Leena *1945 ja Olli *1950. Nummelasta Erkot muuttivat Hyvinkäälle, mistä palasivat vielä syksyllä 1954 lyhyeksi ajaksi Nummelaan. Sieltä he muuttivat Loimaalle. Heidän taloonsa tuli ensin vuokralaisia.

Kalervon vuokralaisina olivat mm Eva ja Aarre Heino. Heidän ensimmäinen yhteinen kotinsa oli vuodesta 1955 lähtien tämän talon yläkerrassa. Maija ja Paavo Tajanen asuivat samaan aikaan alakerrassa. Parin vuoden päästä Heinot muuttivat Albertinkadun varrelle Metsolan talon piharakennukseen ja sieltä vuonna 1962 omaan taloonsa, Jussilaan, Albertinkadun varrelle. Tajaset olivat muuttaneet jo vähän ennen aikaisemmin Lohjantien varrelle.
Heinojen jälkeen yläkertaan muutti Esteri Ojala Leila-tyttärensä kanssa.

Sallit

Eläkkeellä olleet kansakoulunopettajat, Eemeli Salli(Emppu, *1895 Antrea) ja hänen vaimonsa Gerda (o.s. Lindqvist, *1904 Sortavala) ostivat 1950-luvun puolivälissä Kalervojen talon. Heidän perheeseensä kuului neljä poikaa: Lauri (*1932), Veikko (*1936), Paavo (*1940) ja Seppo (*1942). Lauri Salli ja hänen vaimonsa Raili rakensivat samalle tontille oman talonsa, missä he asuvat edelleen.
Vielä eläkkeellä ollessaankin Eemeli Salli toimi sijaisena Nummelan koulussa. Hän kuoli vuonna 1961.
Toukokuussa 1972 Gerda Salli menehtyi tulipalossa, joka tuhosi talon korjauskelvottomaksi. Yläkerrassa tuolloin vuokralaisena asunut Esteri Ojala pelastui.
Paavo Salli on asunut läheisessä rivitaloyhtiössä, jonka pihalla on edelleen hänen tekemänsä lintuja esittävä taideteos.

Entisen Nummenrannan suurella tontilla on tällä hetkellä useita rivitaloyhtiöitä: Saattokujan varrella Erkkolanpuisto ja Nummenranta sekä Myntintien puolella Kuusipuisto.

Erkki Saarnin, Tea Sneitzin, Stina Hällforsin (o.s. Helle), Eva Heinon, Jyrki Hellen, Pekka Laustion, Linnea Valon, Pirjo Lehtosen, Sirkka Järvensivun, Jarmo Kyrönlahden ja monien muiden nummelalaisten antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen.