RAUHANIEMI

Resslerin/Heleniuksen talo

Rauhaniemi Heimo Harjun kuvaamana vuonna 1977.

Rauhaniemen noin 1000 neliömetrin tontti on lohkottu Tuusasta. Se sijaitsi Keskipisteeltä entisen Maanviljelijäin kaupan (sittemmin osuusliike Auran maatalousosaston) ja Flinkmanin/Kukon liiketalon välistä Härköilään lähteneen kylätien ja radan välissä, jonkin verran ratavartijan talosta itäänpäin. Niiden välissä Kalle Laineen talon (Omapohja II) kohdalla oli radan puolella pari perunakuoppaa, jotka kuuluivat Rauhaniemen ja Metsälän omistajille. Alku Saarni, Metsälän myöhempi omistaja, on kertonut pojalleen Erkille kuulleensa, että nuo perunakuopat olivat Tuusan maalla ja niistä oli aikaisemmin maksettu 2 päivätyön verran vuokraa vuodessa. Saarnitkin käyttivät vielä omaa kuoppaansa. Se toimi sota-aikana myös hyvänä pommisuojana, kun pelättiin, että Nummelaakin voitaisiin pommittaa.

Resslerin perhettä Rauhaniemen rakentamisen aikoihin vuonna 1925. Kuvassa vasemmalla Johan Alfred Ressler, 4. vasemmalta hänen vaimonsa Emilia Vilhelmina, sitten heidän tyttärensä Greta Buss ja hänen edessään isovanhempien luona Nummelassa asunut tyttärentytär Tea Buss. Kuva on Tea Sneitzin (o.s. Buss) kokoelmista.

Rauhaniemen tontilla oli ennen suuremman talon rakentamista jo pikkuinen mökki. Johan Alfred ja Emilia Vilhelmina Ressler rakennuttivat kotinsa, Metsälän, naapuritontille uuden kaksikerroksisen mansardikattoisen talon. Resslerien tyttärentytär Tea Sneitz (*1922, o.s. Buss) on kertonut uuden talon olleen valmiina ainakin vuonna 1926, mihin asti hänen muistikuvansa ulottuu.
Rakennus oli aivan kiinni kylätiessä. Pihalla oli kaivo, mistä kuljetettiin vettä myös perheen saunaan, joka oli uutta taloa vastapäätä tien toisella puolella Kalle Laineen tontin vieressä. Kesällä vesi vietiin ”kottikärryllä”, talvella ”tolppakelkalla”. Talvella pieni lapsenlapsikin vietiin ”vesikelkalla” saunaan. Pääty radalle päin oli Rauhaniemen ulkorakennus, missä oli puuliiteri ja ”pikkula” (ulkokäymälä). Tontilla oli myös pieni perunamaa.

Rauhaniemen alakerrassa oli 3 huonetta ja keittiö, samoin yläkerrassa, missä oli myös avara halli. Eteisen kautta kuljettiin eri huoneisiin. Keittiön ikkunan alla kasvoi komea juhannusruusu.

Uudessa talossa ei yleensä pidetty tavanomaisia vuokralaisia, vaan rouva Resslerillä oli kesävieraita. Heitä kävi ainakin pääkaupungista, Turusta ja Tampereelta. Myös Resslerien pojat perheineen tulivat kesäloman aikaan ja juhannuksen viettoon Nummelaan ja asuivat Rauhaniemessä. Johan Alfred Ressler asui siellä myös talvisin, sillä hänen oli huolehdittava talon lämmityksestä. Huvilan leivinuunia rouva Ressler käytti, kun piti valmistaa paljon ruokia ja leipiä, esim. jouluksi tai isoihin pitoihin. Muuten hän leipoi vanhassa huvilassa, Metsälässä.

Johan Resslerin kuoleman jälkeen Rauhaniemessä asui tavallisia vuokralaisia. 1930-luvun vuokralaisia olivat ainakin Sieviset ja Nymanit. Almus ja Anni Nymanin kanssa asui myös Annin äiti, Grönroosin mammaksi kutsuttu iäkäs rouva Amanda Grönroos. Nymaneista tuli vuonna 1938 Nummelan koulun keittäjä - talonmies - pariskunta ja he muuttivat kivikoulun yläkertaan.

Väinö Purje on kertonut, että 1930-luvun puolivälissä myös hänen isoäitinsä Matilda Salminen ja tätinsä, rautatien veräjänvartija Saima Salminen asuivat tässä talossa. Samaan aikaan siellä asui myös Evert Kautto niminen poikamies, joka seurusteli Saima Salmisen kanssa. Naimisiin he eivät kuitenkaan menneet keskenään. Salmiset muuttivat Rauhaniemen huvilasta Huhdanmäen rinteeseen Pajulan taloa vastapäätä.

1930-luvun puolivälin tienoilla Rauhaniemeen muutti työväentalosta
seppä Lauri Sievinen perheineen. He asuivat jonkin aikaa huvilan alakerrassa.
Greta ja Jaakko Hellen ensimmäinen yhteinen koti oli Rauhaniemen yläkerrassa. He asuivat Sievisten aikaan talossa. Heidät vihittiin elokuussa 1938.

Jatkosodan aikana tuotiin Suomeen inkeriläisiä. Heidät sijoitettiin maaliskuusta 1943 alkaen 14 karanteenipaikkaan, joista yksi oli Lohja, (Sinivalkoinen Lohja, 2004, s. 373). Lohjalta heitä sitten siirrettiin myös Nummelaan, missä heitä oli majoitettuina sekä Seuratalossa että Työväentalossa. Myös Rauhaniemessä asui inkeriläisiä.

Vuonna 1942 tuli Vilho (Ville) ja Amanda (Mandi) Kuorikosken perheestä Rauhaniemen alakerran pitkäaikaiset vuokralaiset. Vilho Kuorikoski hoiti tuohon aikaan myös Vihdinseudun osuusliikkeen talonmiehen tehtäviä. Hän kuoli perheen asuessa tässä talossa vuonna 1946. Perheessä oli 5 lasta: Irja (myöhemmin Rantanen, 1917 -1997), Aili (myöhemmin Sievinen *1921), Risto (1926 - 1981), Matti (1929 -1999) ja Irma (myöhemmin Muuraiskangas *1936)

	Ylhäällä vasemmalla Aili Kuorikoski (myöhemmin Sievinen) Ylhäällä oikealla Irja Kuorikoski (myöhemmin Rantanen) Vieressä Irma Kuorikoski (myöhemmin Muuraiskangas)

Kuorikoskien muuttaessa Rauhaniemeen siellä asui vielä jonkin aikaa inkeriläisiä.Talon huoneet olivat pieniä ja kaikilla oli ahdasta. Kuorikosket muuttivat Malmstedtin talosta Huhdanmäen alueelta Heleniuksen taloon. Ilmeisesti kaikki lapset asuivat tuolloin vielä kotona. Manti Kuorikoski asui Rauhaniemessä ainakin vielä vuonna 1955, jolloin Irja-tytär pääsi ylioppilaaksi. Sieltä hän muutti Vihdintien varrella olleeseen Ida Pirken (myöhemmin Hilma Pircklenin) omistamaan mökkiin. Irma Muuraiskangas on kertonut, että ainakin kesällä 1958 hänen äitinsä asui jo Aili-tyttären ja tämän puolison Alpo Sievisen talossa Esalassa, missä tuolloin juhlittiin Irma Kuorikosken ja Matti Muuraiskankaan häitä. Sieltä Manti muutti Matti-poikansa luokse Jyväskylään. Vuosina 1959-61 Manti asui tyttärensä Irman kanssa Jyväskylässä tämän opiskellessa siellä. Kaksi talvikautta Manti hoiti Muuraiskankaan perheen esikoista Jaanaa.

Manti Kuorikoski

Sekä Risto että Matti Kuorikoski toimivat vuosikymmenet ”lihamiehinä”. Matti Kuorikoski oli isänsä tavoin lahjakas kirjoittaja. (Linkki Nummela runoon sekä oma linkki tehtävä)

Amanda Matilda (Manti) Kuorikoski (*1894) kuoli vuonna 1973 Vihdissä.

Kauno, Annikki ja Arto Järvensivu.

Jonkin verran Kuorikoskien jälkeen, huhtikuussa 1943, muutti yläkertaan autoilija Kauno Järvensivu (1900 - 1969) perheineen. Tuolloin Kaunolla ja hänen vaimollaan Annikilla (o.s. Koskinen, *1918 Karkkila) oli yksi lapsi, Arto (*1938 Helsinki). Tytär Riitta syntyi perheen asuessa tässä talossa joulukuussa 1943. Kauno Järvensivu palasi siis Helsingistä kotikyläänsä. 1940-luvun lopulla Järvensivut muuttivat Albertinkadun varrelle Leinon perheen taloon Tyynelään . Sieltä perhe sitten pääsikin muuttamaan jo omaan taloon, Artolaan, Vihdintien varrelle 1949-50.
Emma Järvensivu (*1869), Vilho Kuorikosken ja Kauno Järvensivun äiti, asui myös elämänsä viimeiset vuodet Rauhaniemen yläkerrassa. Hän kuoli vuonna 1948 Heleniuksen talossa.

Matti (Erkki Matias) Järvensivu kaatui elokuussa 1944 Antreassa. Omaisia sankarivainajan hautajaispäivänä Rauhaniemen pihalla. Edessä vasemmalta: Annikki Järvensivu (veljen vaimo), Kerttu Järvensivu (sisar), Arto Järvensivu (veljenpoika), äiti Emma Järvensivu sylissään Riitta Järvensivu (Kauno-pojan tytär), Irma Kuorikoski ja hänen äitinsä Mandi Kuorikoski (Emma Järvensivun miniä). Takana Matti Järvensivun kuvan oikealla puolella Aili Kuorikoski, vasemmalla puolella Irja Kuorikoski (Mandin tyttäriä). Takana vasemmalla oleva henkilö tunnistamatta.

Aarne Rantanen Rauhaniemen pihalla kälynsä Irma Kuorikosken juurisaatu ylioppilaslakki päässään v. 1955. Taustalla talon ainoa omenapuu, jossa oli Irman mielestä maailman parhaat omenat. Kuvan omistaa Irma Muuraiskangas.

Puuseppä Aarne Rantanen asui ensin vuokralaisena Rauhaniemessä. Vaimonsa Irja Kuorikosken kanssa (vihitty vuonna 1953) hän asui vielä jonkin aikaa tässä talossa. Aarne työskenteli m.m. Hellen verstaalla, Urkuharmonitehtaalla ja Helsingissä Postin verstaalla. Hän kuului Nummelan soittokuntaan ja soitti tuubaa. Irja oli monet vuodet töissä Nummelan puhelinkeskuksessa ja myöhemmin Luontolan konttorissa. Kaikkien Kuorikoskien tavoin hän oli hyvä laulaja. Hänet muistetaan Nummelan laulukuoron solistina, aina iloisena ja nauravaisena. Kyläläiset ovat myös muistelleet, kuinka Irja ja Aili Kuorikoski lauloivat ikimuistoista Kaffemaan tangoa.

Kahvimaan tango
Yö kun saapuu ylle Kahvimaan
ja Töttermanni pistää tuikun palamaan,
viell’ yhä valvoo Töttermanin neitonen
ja huoneen täyttää lemu lehmien.
Oi miksei saavu noutamaan
tuo prinssi uljas kauniin Kahvimaan.
Nyt huulet kuiskaa,
silmät loistaa läpi kaihien
taas aamunkoittoon uneen vaipuen.

Nummelalaiset ovat arvelleet, että Veikko Helle on aikoinaan mukaillut nämä sanat sävelmään Itämaista rakkautta.

Rantasten vanhin poika Jarmo syntyi perheen asuessa Rauhaniemessä, mistä Rantaset sitten muuttivat omaan taloon (Nummikoto) vuonna1958.

Muita lyhytaikaisempia vuokralaisia yläkerrassa olivat m.m. suutari Väinö Kallio ja Kauko Ala-Marttila, alakerrassa poliisi Kosti Nieminen ja autonkuljettaja Eino Leppänen.
Väinö Kallio oli Akseli Kallion veli ja työskenteli tämän suutarinverstaassa silloisen Lohjantien varrella. Väinö ja Helli Kallio asuivat Heleniuksen talon yläkerrassa, missä heillä oli käytössään toinen yläkerran huoneista, toinen oli suutarin pojilla.

Vuorelan kasvatuslaitoksessa eri tehtävissä toiminut Akseli Helenius (*1893 Vihti) oli ostanut Rauhaniemen jo ennen eläkkeelle jäämistään. Vuorelassa Helenius oli eräänlainen yleismies, joka hoiti valjaiden ja kenkien korjaukset, mutta toimi myös yövartijana.
Eläkeläisenä hän sitten muutti poikineen Rauhaniemeen asumaan. Erkki Saarni on kertonut, että vanhempi pojista, Keijo Henrikki (*1931 Vihti) aloitti koulunsa vielä Vesikansassa, mutta tuli 1941-42 hänen kanssaan samalle opettaja Koskisen luokalle Nummelan kansakouluun. Nuorempi pojista, Topi (Toivo Akseli * 1934 Vihti), muutti myöhemmin pois Rauhaniemestä, mutta autonasentaja, rekka-autonkuljettaja Keijo Helenius asui talossa pitkään isänsä jälkeenkin. Erkki Saarni on kertonut, ettei Keijo Heleniuksen iso rekka-auto edes kokonaan mahtunut omaan pieneen pihaan, vaan oli osittain naapuritontilla Tuusan maalla. Keijo Heleniuksen muuttoa kerrostaloon joudutti varmaan se, ettei Rauhaniemen tontille sen pienuuden takia voinut rakentaa uutta taloa.

Nummelan talossaan Helenius teki suutarintöitä ja hänen verstaansa oli Rauhaniemen alakerrassa, sen kylätien puoleisessa päässä. Ohikulkija saattoi ikkunasta nähdä suutarin verstaassaan. Myös työnääni, naputus kuului selvästi tielle asti. Heleniuksilla oli joskus koko talo omassa käytössä. Suutari asui yksin omassa taloudessaan, eikä yhdessä pojan perheen kanssa.
Olemukseltaan tanakka ja lyhyehkö Akseli Helenius oli ilmeisen vähän tekemisissä kyläläisten kanssa. Asiakkaiden kanssa hän kuitenkin jutteli kovasti. Suutari Helenius teki töitä elämänsä ehtooseen asti. Viimeiset ajat hän asui Pääkslahdessa ja kuoli siellä vuonna 1978.

Ilman rakennuslupaa tehty tien toisella puolella ollut vanha maasauna purettiin Arvi ja Etel Kykkäsen tultua tontin omistajiksi ja ryhtyessä vuonna 1969 rakentamaan uutta taloaan.

1970-luvulla Rauhaniemi remontoitiin. Talon ulkomuoto muuttui ja rakennus sai uuden maalin. Sisälle rakennettiin oma sauna.

Tea Sneitzin, Erkki Saarnin, Irma Muuraiskankaan (o.s. Kuorikoski), Vappu Heinämäen (o.s. Sievinen), Sirkka Järvensivun, Kauko Kallion, Arvi Kykkäsen, Pirjo Lehtosen, Väinö Purjeen, Linnea Valon, Stina Hällforsin (o.s. Helle), Reijo Vainion ja Mikko Yli-Rostin antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen.

Valokuvat: Järvensivujen ja Kuorikoskien kuvat ovat Sirkka Järvensivun kokoelmista. Muut mainittu kuvien yhteydessä.