Nummelan kylähistoria  Harrastukset

Teatteriharrastus


Työväentalon ullakolla on vuosikymmeniä säilytetty useita suuria laatikoita, joiden sisältö kertoo työväenyhdistys Elon jäsenten erittäin aktiivisesta näytelmäharrastuksesta. Jo ennen kuin oma talo Rientola valmistui, oli yhdistyksen iltamien ohjelmassa pieniä näytelmiä.



Käsinkirjoitettu juhlaohjelma vuodelta 1911.


Vihdin nimismiehelle osoitettu iltamien lupa-anomus vuodelta 1931.

Säilyneitä roolivihkosia on useita satoja. Monien eri kirjapainojen julkaisuista on vain yksi kappale, mikä viittaa siihen, ettei kyseistä näytelmää ole otettu harjoiteltavaksi. Joitakin vihkosia on useita kappaleita ja niihin on varsin usein merkitty, mutta valitettavasti ei aina, kuka mitäkin roolia on esittänyt. Joskus on käytetty vain nimikirjaimia, joiden tulkinta ei aina enää onnistu. Moniin vihkosiin on merkitty myös milloin tai missä näytelmää on esitetty. Aina ei ilmeisesti ole ollut varaa hankkia jokaisen roolin esittäjälle omaa vihkoa, vaan joku on käsin kopioinut tietyn roolin vuorosanat tavalliseen kouluvihkoon. Jotkut näytelmät olivat 30-luvulla ns. esityskiellossa. Niitä kuitenkin esitettiin ja silloin on kenties tarvittu käsinkirjoitettuja roolivihkoja.



Käsinkirjoitetun roolivihkon kansi ja sivu.


Vuonna 1906 perustettu työväenyhdistys Elon ensimmäinen huvitoimikunta järjesti yhdistyksen kokousten jälkeen ns. perheiltamia. Maaliskuussa 1907 esitettiin omin voimin näytelmä ”Valoon ja vapauteen”. Lopuksi oli karkeloa. Kesäkuussa 1907 Nummelan Kauppatorilla (nykyisen pääkirjaston takana) pidetyssä kansanjuhlassa esitettiin näytelmä ”Hetken lapsi”. Myös Nummelan torvisoittokunta esiintyi tuolloin. (Ketola: Kestävällä tiellä ss. 119-121)
Tämä Veijon-Veikon kirjoittama kolminäytöksinen näytelmä esitettiin myös Vapunpäivänä 1919 Nummelan Seuratalossa pidetyissä nuoriso-osaston iltamissa. Päärooleissa olivat tuolloin Ilmari Jakobsson ja  Kerttu Louhi, mukana myös Fanny Koponen, Aino Louhi ja Kauno Järvensivu. Kaikki nummelalaisia, joiden nimet esiintyivät monien vuosien aikana näyttelijäluetteloissa. Työväenyhdistyksen näytelmäpiiri esiintyi myös pitäjän muilla työväentaloilla ja Nummelan Seuratalolla sekä vierailuilla naapurikunnissa. Esim. vuonna 1917 Rientola oli venäläisten sotilaiden majoitustiloina, eikä siellä voitu näytellä.

Näytelmäharrastuksen aktiivisuus vaihteli. Roolivihkomerkintöjen mukaan vuonna 1915 esitettiin ainakin 7 eri näytelmää:

Jalmari Järviö: Tehtaan tyttö (tuolloin jo  toisen kerran), päärooleissa Artturi Tulonen, Aino Louhi ja Elvi Välimäki

Minna Häger: Herrastapoja oppimassa (huvinäytelmä), mukana mm. Elli (Elin) Merivirta ja  Almus Nyman

T.P. Woikoski: Me emme mene naimisiin (pila; esitetty syyskuussa), mukana mm. Tilda Merivirta ja Mari(a) Ihander

Alarik Korhonen (sovittanut): Kunnia-housut (huvinäytelmä) (esitetty huhtikuussa), mukana mm. Almus Tjäder (Metso), Laina Jakobsson ja Edvard Helle

Yrjö Heilala: Kälyjensä ahdistama; mukana mm. Almus Nyman ja Tilda Merivirta

Kaarle Halme: Kyöpeli (huvinäytelmä; esitetty toukokuussa); mukana mm. Ilmari Jakobsson

Moliere: Saituri; mukana mm. A. Nygren, Elvi Välimäki ja Edvard Helle


Jotkut suositut näytelmät otettiin uudelleen ohjelmistoon roolijakoa vähän tai kokonaan muuttaen. Useampaan kertaan esitettyjä näytelmiä ovat ainakin:

Olli Salmelainen: Porrassalmella
  Ensimmäisessa roolijaossa mm. Lauri G., W. Tammilahti ja Martti Viman
  Toisen kerran vuonna 1929; samoissa rooleissa Martti Hietanen, Veikko Helle     ja Paavo Hietanen

Kaarle Halme: Kyöpeli
   Ensimmäisen kerran toukokuussa 1915; päärooleissa Ilmari Jakobsson ja Aili      Selin
   Toisessa roolijaossa Almus Nyman ja Fanny Koponen

Mukaelma Frans Hodellin mukaan: Heinosen perhe huvimatkalla
   Ensimmäisessä roolijaossa Artturi Tulonen ja Elvi Välimäki,
   Toisessa Uuno Hurri ja Anni Mäkinen

Luomanen: Lauvantai-ilta
   Ensimäisessä roolijaossa Artturi Tulonen ja Aino Louhi
   Toisessa V. Tammilahti ja Anni Mäkinen

Otto Kosonen: Lepokoti Rauha
   Vuoden 1923 roolijaossa Toivo Rautell ja Anni Grönroos
   Myöhemmin Erkki Heino ja Lea Kallio

Inkeri Pihlaja: Valheen kengillä
   Ensimmäistä roolijakoa ei löytynyt,
   vuoden 1928 rooleissa Paavo Hietanen ja Suoma Alén

Mikko – L – R: Kauppamatkustaja
   Vuonna 1913 pääroolissa K. Tötterman,
   vuonna 1930 Veikko Helle

U. W. Walakorpi: Mestarin rakkausseikkailut
   Ensimmäisessä roolijaossa päärooleissa Rikku (Rikhard) Mäkinen ja Lauri Långström
   Vuonna 1928 Yrjö Koponen ja Martti Hietanen

Yrjö Heilala: Kolmen markan koneenkäyttäjä (kuvaus rautateidemme alkuajoilta)
   Ensimmäisessä roolijaossa mm. V. Tammilahti ja Anni Mäkinen
   Toisessa mm. Lehtoranta ja Naimi Louhi

Jalmari Järviö: Tehtaan tyttö
   Ensimmäistä roolijakoa ei ole löytynyt
   Vuoden 1915 esityksen päärooleissa  Artturi Tulonen ja Aino Louhi

Erkki Saarenmaa: Aino (Kalevala-näytelmä)
   Ensimmäisessä roolijaossa päärooleissa Lauri Långström ja Aino Mäkinen
   Toisessa Antti Laakso ja Kerttu Järvensivu

Artturi Leinonen: Vanha Härmä
   Ensimmäisellä kerralla pääroolissa Antton Lindberg
   Toisella kerralla Veikko Helle

Alarik Korhonen: Suurin voima (kolminäytöksinen); esitetty kolmella eri roolijaolla
   Ensimmäisellä kerralla pääroolissa Laakso (täytyy olla Kalle Laakso)
   Toisella Uuno Hurri ja Hilja Hurri
   Kolmannella kerralla Lauri Sievinen ja Ester Alén

Kaarle Halme: Turha
   Ensimmäisessä roolijaossa mm. Aili Selin, Fanny Koponen ja Lauri Sievinen
   Toisen kerran vuonna 1925 Naimi Nyman, Aili Selin ja Lauri Långström

Ruupert Kainulainen: Karjalan kannaksella (kolminäytöksinen laulunsekainen kansannäytelmä
   Ensimmäisessä roolijaossa mm. sisarukset Arvo Louhi, Naimi Louhi, Aino Louhi ja Väinö Louhi
   Toisessa roolijaossa mm. Antton Lindberg, Anni Mäkinen, Aino Louhi ja Väinö Louhi

S. E. Risku: Sittenpä sen näkee
   Vuoden 1928 Vapunpäivän näytelmässä pääroolissa oli Lauri Sievinen,
   vuonna 1941 saman roolin näytteli hänen poikansa Alpo Sievinen.

Minna Canth: Hän on Sysmästä (esitettiin ainakin kesäkuussa 1945 ja heinäkuussa 1945)
   Esitys palkittiin Uudenmaan Sos. dem. piirijärjestön näytelmäkilpailuissa Nummelassa sekä    Uudenmaan Sos. dem.  Maakuntajuhlissa Lohjalla 1. palkinnolla.   
   Rooleissa mm. Veikko Helle, Antti Laakso ja Toini Helle.

Vuosien varrella näytelmäpiiri ehti (säilyneiden roolivihkojen mukaan) esittää lähes 200 näytelmää. Niistä valtaosa oli kotimaista tuotantoa, usein varsin tuntemattomiksi jääneiden kirjoittajien töitä.  Nummelalaiset näyttivät erityisesti suosineen Kaarle Halmeen tuotoksia. Näyttämölle on päässyt ainakin 9 kappaletta:

  • Mallassaunalla (Otava 1909), esitetty vuonna 1911
  • Ennustus (huvinäytelmä) (Karisto 1914)
  • Kyöpeli (huvinäytelmä) (Karisto 1915)
  • Egyptin pimeys (maalaisnäytelmä lauluineen) (Weilin &Göös 1911)
  • Häväistys (Kirja 1913)
  • Multa-aatelia I; Pöllönkorven naapiaisyö (W&G 1912)
  • Multa-aatelia II; Maisteri Pöllönkorpi (W&G 1912)
  • Naimisiin (huvinäytelmä)
  • Turha (Karisto 1920)

Alkuvuosien kepeiden romanttisten tarinoiden tai yhteiskunnallisten teemojen rinnalla seurattiin myös ajan ilmiöitä. Mielenkiintoa herättivät varmasti:

Eläviä kuvia (Blumenthalin  ja Kadelburgin 3-näytöksinen ilveily), joka esitettiin Elon iltamissa vuonna 1922. Päärooleissa Almus Nyman ja Fanny Koponen.

Fordi (kirjoittanut Väinö Pelkonen). Päärooleissa Vihtori Tammilahti, Akke Selin, Ester Alén.

Langaton telefooni (kirjoittanut Evald J.). Päärooleissa W. Nyberg, Laina Jakobsson ja Edvard Helle.

Vuosien varrella näyttämöharrastuksen aktiivisuus vaihteli. Usein voitiin kuitenkin todeta, että näytelmäpiirin työ oli tavattoman tärkeä yhdistyksen talouden tukija.

Näytelmäpiiri osallistui erilaisiin harrastelijanäyttämöiden kilpailuihin hienolla menestyksellä. Oman pitäjän kisoissa saatiin pääpalkinto niin usein, että se jopa uhkasi muiden työväenyhdistysten näyttämötoiminnan jatkuvuutta.

Kun voitiin palkata ammattitaitoisia ohjaajia, alettiin ottaa ohjelmistoon vaativampia töitä. Ammattiohjaajia olivat ainakin Vihtori Salonen ja Eino Weckström, joka vuonna 1936 piti näytelmäkurssin ja ohjasi suurmenestykseksi muodostuneen Pohjalaiset. Sitä käytiin esittämässä myös Ojakkalassa ja Otalammella.


Pohjalaisia:







Artturi Järviluoma: Pohjalaisia, esitysvuosi 1936. Ohjelmalehtinen ja roolijako.

Itkevä ilveilijä:













Erkki Kivijärvi: Itkevä ilveilijä vuodelta1937: ohjelmalehtisen kansi, roolijako ja mainossivut.

Nummelan näytelmäpiirin ohjelmistoon on kuulunut mm. seuraavien kotimaisten kirjalijoiden töitä:

  • Agapetus
  • Santeri Alkio
  • Minna Canth
  • Maria Jotuni
  • Artturi Järviluoma
  • Aleksis Kivi
  • Erkki Kivijärvi
  • Maiju Lassila
  • Artturi Leinonen
  • Gustaf von Numers
  • Kirsti Porras
  • Martta Salmela-Järvinen

Ulkolaisten kirjailijoiden klassikkonäytelmiä on esitetty vain muutamia:

  • Moliere: Lääkäri vastoin tahtoansa vuonna 1912
  • Moliere: Saituri vuonna 1915
  • O’Neill:  Ristinpaikka

Myös oman kylän kirjailijan Vilho Kuorikosken näytelmiä on tietysti esitetty Rientolan lavalla. Seuraavien näytelmien roolivihoista on löytynyt roolijako:

- Oppi se on joka maksaa (painettu 1930). 60-vuotiasta suutarimestaria näytteli Vihtori Tammilahti. Entisen oppipojan roolissa oli Almus Nyman.

- Nykyajan ihmisiä (painettu 1930).  Talollisen roolissa oli Almus Nyman.  Hänen vaimoaan näytteli Eva Rautell. Heidän poikanaan oli Veikko Helle.

- Aatelisverta (painettu 1939). Sepän roolissa oli Träsk, hänen poikanaan Väinö Purje. leskirouvana Fanny Koponen ja hänen tyttärenään kirjailijan tytär Aili Kuorikoski.

Kuorikosken näytelmien kansilehtiä:







Varsinaisia musiikkinäytelmiä ei ohjelmistossa ole ollut kovin montaa. Jo 1930-luvun alussa esitettiin Pasi Jääskeläisen teksteihin Emil Kaupin säveltämä laulunäytelmä ”Laivan kannella”. Sen lauluja muistan lauletun vielä 1940-luvun lopullakin, kun Nummelan laulukuorolla oli kevätmatinea Seuratalolla. Unohtumaton elämys oli Toini Hellen duetto vanhimman poikansa Joukon kanssa.

1940-luvun puolivälissä esitettiin lentokentän saarekkeessa Tukkijoella, jossa mukana olivat Linnea ja Toivo Valo. Pauli Mikkonen (myöh. Merivirta) näytteli Pölhökustaata.

1950-luvulla  esitettiin Meksikon pikajuna, missä mukana mm. Hilma Järvinen ja Toini Helle.

Linnea Valo on kertonut, että alkuvuosina näytelmät harjoiteltiin periaatteessa ilman ohjaajaa. Yhdessä näytelmäpiiriläiset päättivät, mitä ohjelmistoon otettiin ja keskenään sovittiin roolijaosta. Musiikkinäytelmissä oli mukana kuorolaisia, joita Väinö Louhi harjoitti. Kukin huolehti itse tarvittavasta rooliasusta. Kun vierailtiin muualla liikuttiin Toivo Nurmen kuorma-autolla. Sen lavalla oli penkit, joilla istutiin. Talvella paleltiin.

Linnea muistelee, että ainakin näytelmä ”Laivan kannella” esitettiin myös ulkoilmanäyttämöllä, joka sijaitsi lentokentän päässä olleella urheilukentällä. Mukana olivat ainakin avioparit Toini ja Veikko Helle sekä Aili ja Esko Helle.

Aina ei ollut riittävästi miesnäyttelijöitä. Linneakin muistelee nuorena näytelleensä iäkästä torpparia. Vastanäyttelijänä oli Toini Helle.

Näytelmäpiirin työhön on vuosien varrella osallistunut noin 150 henkilöä. Joillakin on ollut useita kymmeniä rooleja, muutamat ovat olleet mukana vain kerran tai pari. Monessa perheessä lähes kaikki jäsenet ovat toimineet näyttämöharrastuksen parissa. Tällaisia perheitä olivat mm. Louhet, Tammilahdet, Laaksot ja Helteet. Usein nuoret tutustuivat toisiinsa Elon ja sen näyttämötoiminnan parissa:

  • Manti Ihanderista tuli Ville Kuorikosken puoliso.
  • Anni Grönroosista tuli Almus Nymanin puoliso.
  • Ester Alén solmi avioliiton Akke Selinin kanssa,
  • Suoma Alén taas Paavo Hietasen kanssa,
  • Toini Laakso Veikko Hellen kanssa ja
  • Maissi Tammilahti Antti Laakson kanssa.

Säilyneistä roolivihoista näkyy, että eniten miesrooleja oli Almus Nymanilla ( noin 55 roolia), Vihtori Tammilahdella (n. 23 roolia), Akke Selinillä (n. 19), Ville Kuorikoskella (16), Toivo Rautellilla (18), Lauri Långströmillä (16), Ilmari Jakobssonilla ( 17), Paavo Hietasella (17),  Martti Vimanilla (15).

Eniten naisrooleja oli Aino Louhella (noin 37), Fanny Koposella (33), Anni Nymanilla (23), Aili Selin (23), Ester Alén (myöh. Selin) (17), Aili Ekman (myöh. Helle) (16), Elvi Välimäki (myöh. Kuusela) (16). (Huom. läheskään kaikissa säilyneissä vihoissa ei ole roolijakomerkintöjä.)
Aili Selin, joka työskenteli ”kraatarina” Louhen räätälin verstaassa, ei ollut sukua Akke Selinille.

Näin jälkeenpäin muutamien aktiivinen teatteriharrastus hämmästyttää. Joku todella harvasanaisena tuntemani mies on näytellyt ns. suuria rooleja. En voi olla mainitsematta perheeni naapureina asuneita Martti Vimania ja Almus Nymania. Monet kyläläiset ovat kuitenkin kertoneet, että he olivat mainioita ”juttukavereita”, joilla oli sana hallussaan.

Harmi ettei noista sotia edeltäneiden vuosien näytelmistä eikä juuri myöhemmistäkään esityksistä ole säilynyt valokuvia. Eri teoksissa on julkaistu kuvia näytelmästä ”Pohjalaisia”.

Matti Järvensivu esittää Anttia  ja Liisa Laakso on Maijan roolissa. Kuvan omistaa Elisabeth Lappi-Seppälä.


Kohtaus Pohjalaisista: Kaisaa esittää Kaisu Veikkolainen, Kaappoa Väinö Merikallio ja Salttua Viljo Vuorinen. Kuvan omistaa Elisabeth Lappi-Seppälä.

Pohjalaisten loppukohtauksesta:  Jussina Antti Laakso (istumassa), vallesmannina Jaakko Helle (makaa lattialla)  ja Harrin isäntänä Almus Nyman (oikealla). Kuvan omistaa Elisabeth Lappi-Seppälä.


Sotien  jälkeen näytelmäharrastus virisi ja oman kylän miehet Antti Laakso ja Yrjö Haarala alkoivat ohjata. Sisialidemokraattisen puolueen piirijärjestön näytelmäkilpailuissa Antti Laakso sai ensimmäisen palkinnon roolistaan Eugen O’ Neilli’n näytelmässä ”Ristinpaikka” vuonna 1946. Toini Helle voitti 1. palkinnon roolistaan Minna Canthin näytelmässä ”Hän on Sysmästä” vuonna 1947.

50-luvulla teatteriharrastus alkoi sammua. Harrastajanäyttämön voimat eivät riittäneet kilpailemaan elokuvaesitysten kanssa. Nuorten vaatimustaso ylitti sen, mitä kotoisin voimin toteutetut esitykset kykenivät tarjoamaan. Television tulo lopetti näytelmäpiirin aktiivisen työn. Työväenyhdistyksen naisjaosto on kyllä myöhemminkin harjoitellut pieniä näytelmiä erilaisiin iltamatilaisuuksiin. (Ketola: Kestävällä tiellä ss.265-267)

Koonnut Ritva Miettinen