Harrastukset

Tansseja ja paikallisia soittajia

Kiinteiden huvitalojen, työväentalon (rakennettu 1908) ja seuratalon (valmistui noin v. 1913) lisäksi on Nummelassa ollut muitakin huvittelupaikkoja.

Piirileikkikenttiä kuuluu Nummelan harjulla olleen kaksikin: toinen n.k. Heikinvuorella (Heikinmäellä), mistä oli näkymä Hiidenvedelle, ja toinen lähempänä keskustan puoleista reunaa, nykyisten vesitornien tienoilla. Piirileikkipaikalla pölisi metsäpohja vielä vuosia, vaikkei siellä enää tanssittukaan. Ennen sotia tanhuttiin harjulla viimeisen kerran, vaikka sota-aikana vallinnut tanssikielto ei koskenutkaan tanhuja.
Yli-Rostin rantakalliolla Enäjärven rannalla tiedetään myös tanhutun. Piirileikkipaikka oli vielä joskus 1940-luvullakin Huhdanmäen kalliolla, jonne lähitalojen nuoret kokoontuivat. Ainakin Matti Kuorikoski esiintyi siellä.

Tämän kortin lähettäjä Ester Lehtonen (* 1909 Vihti) asui Huhdanmäen alueen Frigårdissa. Kortti on lähetetty ilmeisesti 1920-luvun lopulla. Kuvapuolella Nummelan asema. Seppo Lehtonen omistaa tätinsä lähettämän kortin.

Tanssilavoja on ollut sekä Heikinmäellä että harjun rinteessä, molemmissa kaksikin sekä muutamana kesänä myös Papinsaaressa. Vielä 1950-luvulla Heikinmäen ilmeisesti palokunnan rakennuttamalla avolavalla tanssittiin. Vain soittajille oli pieni katettu tila. Putka oli lavan alla alarinteen puolella. Putka säilyi mäellä, vaikkei lavaa enää ollutkaan. Lavan vieressä oli kenties jokin myyntipöytä, missä myytiin limonaadia ja pilsneriä. Lavallle vievän portaikon ääressä myytiin tanssilippu tanssimaan haluaville. Harjun laki lavan tienoilla oli tuolloin melko aukea ja puut nuoria ja matalia. Hiidenvesi näkyi hienosti.

Varsinkin juhannustansseihin mentiin usein perhekunnittain. Monet nuoret saivat tanssioppinsa vanhemmilta sukulaisilta. Heikinmäen lava rappeurui vähitellen ja pojankoltiaiset tuhosivat sitä lisää. Lopulta se purettiin.

Papinsaaressa, Vihdin seurakunnan maalla, oli sodan jälkeen myös palokunnan talkoilla pystyttämä tanssilava. Se rakennettiin kesäkaudeksi ja purettiin syksyllä. Kovin monena kesänä ei Papinsaaressa kuitenkaan tanssittu, mikä johtui varmaan suurelta osin hankalasta venematkasta.
Tauno Raikaskoski on kertonut, että hänen isänsä Martti Raikaskoski ja Väinö Walden hankkivat soutuveneen. Se tuotiin junalla Nummelaan ja saatiin vesille sopivasti juhannukseksi. Sillä miehet soutivat pientä maksua vastaan juhannuksen viettäjiä saareen ilmeisesti kesällä 1947. Myös Erkki Saarni on kertonut, että heille hankittiin soutuvene, jolla pojan oli tarkoitus ansaita rahaa kuljettamalla väkeä Papinsaareen ja pois. Veneen ohjaaminen tuotti kuitenkin aina hankaluuksia, kun se ei  kulkenut suoraan. Rahallinen menestys jäi huonoksi. Matti Laakson ja Olle Kallion moottoriveneillä kuljetettiin myös juhlaväkeä.
Jos saareen vielä pääsikin, sieltä poispääsy oli joskus yöllä vaikeaa, kun kaikki halusivat yht’ aikaa kotimatkalle. Kuljetusveneet olivat usein pelottavan täynnä. Monet tulivat tietysti myös omalla veneellä ja osa jäi telttailemaan saareen. Muutenkin juuri Papinsaareen Nummelan nuoret tekivät telttaretkiä jo 20-luvulta alkaen.

Veikko Helle on kertonut, että työväenyhdistys Elolla oli oma tanssilava  harjun Nummelan puoleisessa rinteessä, nykyistä uimahallia vastapäätä tien toisella puolella, seudun korkeimmalla kohdalla. Lava rakennettiin talkoilla ja sinne vedettiin sähkökin. Sähkömies Lehtonen veti johdot. Näin saatiin pelit soimaan ja kovaääniset toimimaan. Muutaman kesän jälkeen lava purettiin.

Palokunta rakensi myöhemmin oman lavansa alemmas harjun rinteeseen, vanhan torin pohjoispuolelle, nykyisen harjulle vievän tien ja Lohjantien risteyksen tienoille. Siellä pidettiin juhannusjuhlat. Traditioihin kuuluivat Veikko Hellen tervehdyssanat. Lapset odottivat innolla renkaan-, pallon- ja tikanheittokilpailua sekä punaista ”limua” ja munkkeja. Myös arpajaiset kuuluivat juhannusjuhliin.
Pikkupoikien tulitikkuleikki tuhosi tämän lavan vuonna 1959.

Kun Nummelassa ei ollut enää omia tanssilavoja, nuoret kävivät tanssimassa Nummenkylän suurella lavalla, Virkkalan Pähkinäniemessä, Tanhuhovissa tai Karkkilan Liimamäessä.

Latotansseja ei Nummelan alueella juurikaan ole ollut. Veikko Helle mainitsee kirjassaan Emmää menis mihkää! Härköilän kylän Pajulan pellolla olleen ladon, missä Hellen veljekset kävivät saatuaan ensimmäiset pitkät housut. Tansseja järjestettiin ennen kuin heinät ajettiin sisään latoon. Tilaa oli todella paljon. Nummelan nuoriso kävi tanssimassa mm Tervalammen, Veikkolan, Kaffemaan tai Irjalan kylän Korpelan talon ladossa sekä Lehtinummen tai Kivelän riihessä. Myös Vesikansan puolella Mannin ja Köykän tiloissa järjestettiin tanssit ainakin kerran kesässä.

Paikallisia muusikoita

Arvo Haaparanta (*1924 Vihti) on kertonut, että kesälavojen tanssimusiikista  huolehtivat useimmiten paikalliset soittajat, usein vain yksi ainoa harmonikansoittaja. Arvo ja hänen nuorempi veljensä Reino Haaparanta (*1927)  huolehtivat usein Heikinvuoren lavan musiikista. He soittivat molemmat hanuria. Joskus oli soittamassa jokin isompikin ryhmä. Heti sodan jälkeen, 1940-luvulla, kun taas saatiin tanssia, Arvo soitti Jymy-nimisessä orkestereissa, missä Onni Korpela soitti haitaria, Arvo itse haitarin ohella myös viulua ja Ossi Leino toimi rumpalina. Mauno Salmela oli laulusolistina. Kun lavalla ei ollut vahvistimia solistille, Salmela lauloi ”kuttaperkaiseeen” torveen. Rumpu oli halkaisijaltaan n. 80 cm ja se tuotiin kauppanarulla sidottuna polkupyörän tarakalla paikalle.

Jymy-orkesteri. Kuvassa vasemmalla Viljo Roine, rumpujen takana Mauno Salmela eli Sirolan Manu. Muita ei tunnistettu. Kuvan omistaa Arvo Haaparanta.

Rymy orkesteri Ojakkalan työväentalon pihalla ilmeisesti 1920-luvun lopulla. Kuvassa vasemmalta Korpelanmäeltä kotoisin ollut Pauli Nyström soittaa viulua, Vihdinseudun osuusliikkeen autonkuljettaja Kalle Nordgrén Ojakkalasta soittaa haitaria, keskellä rumpupatterin takana Erkki Jalonen Huhmarista, Rantanen-niminen hanuristi ja oikealla Niilo Haaparanta soittaa viulua. Kuva on Kirsti Terkomaan (o.s. Jalonen) kokoelmista.

Arvo Haaparanta on kertonut soittaneensa myös yhtyeessa nimeltä Rymy. Soittajat vaihtelivat ”porukoita” aina sen mukaan mitä maksettiin. Joskus oli seitsemän soittoa viikossa, syötiin vähän ja sitten oli jo kiire maalaamaan tauluja ja niitä myymään. Arvo esiintyi jo tuolloin myös laulusolistina.
Arvo Haaparanta on kertonut soittaneensa myös Hynnälän Olavin latotansseissa Kaukoilassa. Vison autonkuljettaja Kalle Nordgren Ojakkalasta soitti haitaria, samoin Einari Malmsten (Eero Merivirran serkku) 1920-luvulla.

Haaparannan nuorimmat veljekset. Vasemmalta Kaarlo, Reino ja Arvo. Kuva on 1970-luvulta. Kuva on Arvo Haaparannan kokoelmista.

Kuvassa vasemmalla Arvo Haaparanta ja oikealla Armas Valo. Kuva on 1970-luvulta. Kuvan omistaa Arvo Haaparanta.

Muista sotia edeltäneiden vuosien muusikoista Arvo mainitsee vielä mm. Kattilamäen pojat eli Nymanin veljekset, Erkki Jalosen, pianisti Klaus Kannon sekä laulusolistina esiintyneen Saara Murron. Erkki Jalonen toimi sekä rumpalina että laulusolistina. Jalosen laulu ”Laps’ olin silloin, kun tein pienen laivan, nyt kuljen kultani kanss’, minun lempeni kallis on”) on jäänyt Arvon mieleen. 

Erkki Jalonen soittaa haitaria. Kirsti Terkomaa (o.s. Jalonen) on kertonut, että tilanne on ilmeisen lavastettu, sillä hänen isänsä ei soittanut haitaria, eikä polttanut piippua. Kuva on Kirsti Terkomaan kokoelmista.

Martta Jalava  (*1908 Vihti) muistaa käyneensä 1920-luvun lopulla kesäisissä tansseissa Palojärven Pohjatalon riihessä. Hän on kertonut, että myös Albertinkadun varrella asuneilla Kauhajärven pojilla oli oma pieni orkesteri. Ainakin Selim Kauhajärvi soitti yhtyeessä. Reino Kauhajärvi (*1910) oli laulumiehiä.

Veikko Helle muistelee Nummelan muusikoita teoksessa Emmää menis mihkää!  (s.84) seuraavasti: Aallon Arttu (muurari Kalle Aaltosen veli) oli yksi haitarinsoittaja ja Akseli (Akke) Selin. Hän oli vakituinen iltamasoittaja. Häntä ennen työväentalolla soittivat Kattilamäen veljekset Alpertti ja  Almus Nyman. Alpertti soitti viulua ja  Almus haitaria, jonka rivien määrää en tullut tietämään, taisi olla pari tai kolme. Siihen aikaan olivat haitaritkin vähempirivisiä.

Akke ja haitari

Jatsiorkestereista Veikko Helle mainitsee pitkään toimineen Jazz Band Havajin, jonka nimi oli kirjoitettu rummun kalvoon. Siinä oli kauniit palmut piirrettty nimen ympärille. Toinen jazzorkesteri oli Barcelona. Molemmat yhtyeet eivät soittaneet vain omassa pitäjässä, vaan niillä oli kysyntää muuallakin.

Nummelan kyläorkesterin Havaj Jazz-Bandin jäsenet: vasemmalta Eino Nummelin, Esko Helle, Aarne Laustio, Yrjö Koponen ja Onni Nummelin. Kuva on ilmeisesti otettu 1920-luvun lopulla. 

Oman kylän musikantit, Kalllion veljekset soittivat sekä Heikinmäen lavalla että ns. alalavalla. Ulla-Maija Laakso (o.s. Lindfors) on kertonut olleensa tämän yhtyeen laulusolistina palokunnan juhannusjuhlassa vuonna 1959 ja laulaneensa tuolloin niin suositut laulut ”Muistatko Monrepon” ja ”Balladi Olavinlinnasta”.
Seppo Kallion ja Mikko Långströmin yhteet eri kokoonpanoissa tarjosivat nummelalaisille nuorille soittomahdollisuuksia 1950-ja 60-luvuilla.

Seppo Kallion yhtye 1950-luvun puolivälissä. Vasemmalta Heikki Aho, Seppo Kallio, Mikko Långström, Jouko Helle ja Jyrki Helle.

Tietoja antaneet mm. Helga Aaltonen (o.s. Lehtonen), Martta Jalava, Ulla-Maija Laakso, Linnea Valo, Arvo Haaparanta, Veikko  Helle, Eero Merivirta, Tauno Raikaskoski, Erkki Saarni, Reijo Vainio. Koonnut Ritva Miettinen.