Perustaminen ja alkuvuodet Nummelan palokunnan perustava kokous pidettiin 28. päivänä toukokuuta vuonna 1928. Asia vahvistettiin Nummelan Seurojentalolla pidetyssä kokouksessa 15. päivänä kesäkuuta samana vuonna. Perustamiskokouksen
pöytäkirja
Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Edvard Helle, sihteeriksi John Hänninen ja hallituksen muiksi jäseniksi Hemming Blomqvist, J.G.Heikkilä, Vihtori Tammilahti, Toivo Rautell ja Niilo Lehtonen. Kokouksen pöytäkirjan toisessa pykälässä mainitaan: “Päätettiin rekisteröidä juridinen persoona, eli päätettiin rekisteröidä yhdistys.” Tehtävä jäi puheenjohtajalle. Vuonna 1929 päätettiin hankkia palokunnalle miesvoimin toimiva ruisku varustettuna imu- ja paineletkulla. Ruiskun toiminta oli alussa ilmeisesti erittäin hankalaa. Pöytäkirjoista käy ilmi, että välillä koko hallituskin kävi katsomassa ruiskua. Alkuvaikeuksien jälkeen ruisku toimi moitteettomasti aina vuoteen 1946 saakka. Pöytäkirjoissa mainitaan myös vuoden 1929 tärkeänä hankintana pyöreämallinen leimasin. Se oli käytössä vuosikymmenet ja on tallella edelleen. Ensimmäisiin hankintoihin kuului myös kassakirja. John Hänninen toimi yhdistyksen rahastonhoitajana ja hänen allekirjoittamansa tilinpäätös ensimmäiseltä tilikaudelta 28.5.1928 - 31.12.1930 osoittaa seuraavaa:
John Hänninen rahastonhoitaja
Syyskuussa 1931 pidetyn kokouksen ensimmäinen pykälä kertoo: Päätettiin teettää ns. suurempi palokaivo Nummelan keskipisteelle, Vihdin Työväen Osuuskaupan tontille. Kaivo päätettiin tehdä Vihtori Tammilahden laatiman työselvityksen mukaan. Vuoden 1934 vuosikokouksen pöytäkirjan 3. § kertoo seuraavaa: Keskusteltiin 15. yleiseen palokuntalaiskokoukseen kutsusta ja päätettiin lähettää John Hänninen edustamaan VPK:ta ja maksaa VPK puolet rautatiepiletin hinnasta sekä sisäänkirjoitusmaksun Smk 50,00 kokonaan. Varalle valittiin Urho Alen. Vuonna 1937 Vihdin kunta oli jaettu kuuteen sammutuspiiriin. Nummelan piirin päälliköksi kunta oli valinnut Toivo Lintumaan ja varalle Esko Hellen. Sotatilasta johtuen ei Nummelan VPK:n toiminnasta ole pöytäkirjoja ajalta 1937 - 1946. Palokunnan sammutustoiminta oli kuitenkin mainittunakin aikana erittäin vilkasta ja miesvoimin toimiva ruisku oli ahkerasti käytössä ainakin Pehkutehtaan, Mannin ja Köykän paloissa sekä monessa muussa pienemmässä palossa. Nummelan
VPK:n 40-vuotisjuhlissa esitettiin kronikka, jossa kerrottiin Kun
Mannilla tuli irti pääsi
oli kuskin tuolilla Eikka sinnepä auton nokan hän käänsi ja sireenin ääni ilmaa leikkaa. Hän
auton rattia veivaa, vääntää Pehkutehdas
kun palaa koitti Mutta
siinäpä kaikki haksahti Tämä
juttu sattui kreivin aikaan Kuuden
miehen voimalla pumpattiin Tämä
palo oli Köykän kartanossa Oli
Långströmin
Lauri letkun päässä Ensimmäinen sodanjälkeinen VPK:n hallituksen kokous pidettiin Nummelan Työväentalossa maaliskuussa 1946. Kokoukseen oli saapunut Vihdin kunnan palopäällikkö Tuomo Heinänen ja kymmenen palokunnan vanhaa jäsentä. Palokunnan päälliköksi valittiin piirin sammutuspäällikkö Valfrid Jokisuu ja varapalopäälliköksi sammutuspäällikkö Eino Merikallio. Toukokuussa 1946 hallitus käsitteli moottoriruiskun hankkimiskysymystä. Saman vuoden lokakuulla merkittiin pöytäkirjaan, että Nummelan VPK oli saanut käyttöönsä Vihdin kunnan omistaman ESA - merkkisen moottoriruiskun. Tämän johdosta käännyttiin Lauri Långströmin puoleen pyytäen, että hän antaisi sijoittaa ruiskun talven ajaksi autokorjaamoonsa. Långström suostui pyyntöön. Letkua ruiskuun hankittiin Viipurin kaupungista. Bensiinin ostolupa päätettiin anoa yhdelle astialle.
Vuonna 1947 ryhdyttiin puuhaamaan VPK:lle letkunkuivaustornia. Rakennusmestari Hyvärinen laati piirustukset ja kustannuslaskelman. Tornin lattia-ala olisi neljä neliötä ja korkeus 12 - 13 metriä. Tornin rakentaminen ei kuitenkaan toteutunut.
Ensimmäinen paloauto värillisenä. Vas. Lauri Långström, Taisto Virta, Päiviö Litja (takana), Seppo Salli, Matti Väre, Aulis Haag, Heikki Velin, Heikki Louhi, René Bodalew.
Talkoovoimin
auto varustettiin VPK:n
säiliöautoksi. Talkootöitä tehtiin niin ahkerasti, että jonkun
palokuntalaisen puoliso
kuuluu sanoneen: ”Vie sinne asemalle sänkyski”.
Vanha palotorvi päätettiin luovuttaa takaisin palolautakunnalle. Vuonna 1959 suoritettiin laajamittainen romunkeräys. Keräyksen tuotto oli lähes 200.000 vanhaa markkaa. Summa käytettiin kokonaisuudessaan uuden moottoriruiskun hankintaan. Romunkeräyksiä suoritettiin muidenkin hankintojen rahoittamiseksi, mm. vuosikymmeniä käytössä palvelleen hyökkäysauton hankintaan. Romunkeräystä vauhditettiin seuraavanlaisella ilmoituksella: Jokainen
meistä oivaltaa vapaaehtoisen palontorjuntatyön
merkityksen kullekin paikkakunnalle, missä sellaista toimintaa
vapaaehtoisin voimin ylläpidetään.
Nummelan VPK on toiminut vuosikausia paikkakunnallamme riittävin vapaaehtoisin miehistövoimin, mutta taloudelliset vaikeudet asettavat kalustoon nähden paljonkin toivomisen varaa. Nyt Nummelan VPK kääntyy piirinsä asukkaiden puoleen järjestäen taloudellisen tuen aikaansaamiseksi romunkeräyksen. Tämä pieni kirje on lähetetty Teille toivoen, että Te tarkastelisitte ympäristöänne ja keräisitte kaikki romut autolla ajettavan tien varteen, josta palokuntamme miehet ne noutavat. Noutaminen tapahtuisi 2 - 3 - 4 päivinä toukokuuta 1959. Keräykseen
kelpaavat kaikki metalliromut ( valu- tako- ym. rauta- kupari- ja
messinki sekä alumiini) Pienet ja suuret erät huomioidaan. Siis
kaikki edellä mainittu ja mainitsematon romu autolla ajettavaan paikkaan Tietoja keräyksestä saa puhelimella 2542. Rohkenemme toivoa myötämielistä suhtautumistanne yhteiseen asiaamme. Nummelassa huhtikuun 20 päivänä 1959.
Paloasemat
Vuonna 1960 valmistuneesta paloasemasta ja sen rakentamisvaiheista on kerrottu Nummelan ensimmäinen torin (Lohjantie) sivulla.
Lauri Långströmin autokorjaamo-kiinteistön remontoimisesta ja muutostöistä palokunnan käyttöön vuosina 1974 ja 1975 on kerrottu Autolan (Lohjantie) sivulla. Vihdin kunta alkoi suunnitella vuonna 1996 uutta pääkirjastoa. Rakennus tulisi niin lähelle paloasemaa, että palokunnan työn pelättiin vaikeutuvan. Alkoi pitkällinen, ajoittain melko vilkaskin keskustelu uuden paloaseman tarpeellisuudesta ja varsinkin sen sijaintipaikasta. Uutta paloasemaa alettiin suunnitella Kenttälän teollisuusalueelle. Vanhan paloaseman ja kirjaston työmaa-akselilla oli melko kiivaitakin vaiheita. Palokunnan toiminta vaikeutui, koska kirjaston työmaan vuoksi yksi autotalli jouduttiin jättämään pois käytöstä ja rakentajat pitivät paloaseman piha-aluetta varastotilanaan. Uuden paloaseman rakentaminen edistyi kuitenkin ripeästi ja uusiin tiloihin päästiin muuttamaan jo vuoden 1998 syyskuussa.
Uuden paloaseman edessä elokuussa 1998. Kuvassa vasemmalta Osmo Heinö, Kimmo Vaittinen, Lasse Viita, Seppo Vaittinen, Marja Myyrä, Ville Vaittinen, Vesa Patrikainen, Reino Saari, Piia Viita, Kari Kaskinen, Jesse (junior) Leppänen, edessä Petri Viita, Jyrki Savinko, takana Marko Aalo, Jukka Koivisto, Pertti Hipeli, Juha Nyström, Rauli Wehman, Jouko Mäkinen, Tomi Salin takana, Reijo Jalava, Jarmo Salo, Seija Jalava, Jari Haapsaari takana, Aune Evelä, Arto Järvensivu takana. Maija Saari, x.x ja Sirpa Luukkonen.
Uudella asemalla toimii myös Vihdin kunnan vakinaisen palo- ja pelastustoimen yksikkö. Vuoden 2001 alusta Nummelan VPK siirtyi osaksi Espoon Aluepelastuslaitosta. Ministeri Veikko Helle seurasi VPK:n vaiheita yli 75 vuoden ajan. Hänen isänsä Edvard Helle oli Nummelan palokunnan ensimmäinen puheenjohtaja. Ministeri Helle kiteytti syyn pitkään jatkuneeseen ja vielä tänäkin päivänä kiinnostavaan toimintaan näin: “Siinä
viehättää …. merkittävä tehtävä yhteiskunnassa, kurinalaisuus,
sotilaalliset formut…”
Tulevaisuuden näkymistä hän totesi: “ Laajemmasta palo- ja pelastustoimen organisaatiosta ei liene mitään pahaa sanottavaa, mutta se ei saa tukahduttaa paikallista toimintaa.”
Hälytykset Toiminnan alkuvuosina palokunta kutsuttiin koolle Autokorjaamon katolla sijainneen hälytyssireenin avulla. Ja myös “ kaverilta - kaverille” periaatteella. 1970 luvulla alettiin hälytykset hoitaa keskitetysti Vihdin kirkonkylän Paloaseman hälytyskeskuksesta. Noin parinkymmenen aktiivisen palomiehen kotipuhelin oli kytketty hälytysverkkoon. Kun tieto tapahtumasta tuli hälytyskeskukseen, antoi siellä oleva virkailija nappia painamalla hälytyksen. Kotipuhelimista kuului ainoastaan yhtenäinen hälytysääni ja näin miehet riensivät paloasemalle, jossa vasta saivat tarkemmat toimintaohjeet. Matkapuhelinten, ns. kännyköiden, yleistyessä kiinteä puhelinverkko sai väistyä. Avainhenkilöille tuli hakulaite, josta ilmenee hälytyksen laatu. Miehistön kännyköihin tulee ainoastaan yleishälytys. Vihdin kunnan aluehälytyskeskuksen siirryttyä Lohjalle, kaikki hälytykset alettiin hoitaa sieltä. Aluehälytyskeskus toimii edelleen Lohjalla. Alueen palo- ja pelastustoimen hallinnollinen keskus on nykyään Espoossa. Sieltä ohjataan myös Nummelan paloasemalla toimivien vakinaisten palomiesten toiminta. VPK:n osuus on edelleen tärkeä, vaikka hälytykset ensisijaisesti ohjautuvat vakinaisen palotoimen hoidettaviksi. Hälytyksiä on vuosittain ollut 30-50. Alkuvuosina vähemmän. Toimivia jäseniä harjoituksissa ja hälytyksissä noin 20.
Mieliin jääneitä sammutuskohteita Vuonna 1958 pääsi tuli irti Harjanteen talon yläkerrassa. Palo saatiin onneksi rajoittumaan yläkertaan. Vuonna 1965 paloi Nummelan Gulf-huoltoasema, joka sijaitsi nykyisen Lohjantien ja Juhanintien kulmauksessa. Oli kevättalvi ja sammutustyö oli erittäin vaikea räjähdysvaaran ja kovan pakkasen vuoksi. Vuonna 1987 oli yksi VPK:n suurimmista sammutustehtävistä, Päivölän täysihoitolan palo. Sammutustyössä olivat mukana kaikki 35 palomiestä, työtunteja kertyi lähes 500. VPK:n naisosasto huolehti muonituksesta sammutustyön aikana. Heidänkin työpanoksensa oli varsin mittava.
Koulutustoiminta Lisääntyneiden sammutus- ja avunantotehtävien vuoksi alettiin panostaa koulutukseen entistä enemmän ja siksi valittiin koulutustoimikunta. Koulutuspäällikkönä Osmo Heiniö, jäseninä Tauno Laine, Jouko Mäkinen, Jesse senior Leppänen, Seppo Vaittinen ja Veikko Laine. Kauppias Leo Einesalo lahjoitti ikuisesti kiertävän kiertopalkinnon, Leksan pytyn. Pyttyyn kaiverretaan vuosittain aktiivisimman harjoituksissa kävijän nimi. Nimen saaminen pyttyyn vaatii jokaiseen maanantaiharjoitukseen osallistumista. Ensimmäisinä nimensä pokaaliin saivat Reijo Jalava ja Jari Haapsaari.
Kilpailutoiminta Palokuntalaiset ovat pitäneet hyvää fyysistä kuntoaan yllä säännöllisten harjoitusten lisäksi erilaisilla kilpailuilla. Ensimmäiset hiihtokilpailut pidettiin 12.3.1933. Tällöin kilpailtiin kiertopalkinnosta, johon ensimmäisen kiinnityksen sai yleisessä sarjassa Arvo Långström ajalla 27 minuuttia 26 sekuntia. Matkan pituus oli 10 km. Ikämiesten sarjan kiinnityksen sai Vihtori Lehtonen, matka viisi kilometriä ja aika 19 minuuttia 7 sekuntia. Seuraavana vuonna voittajat olivat: yleisessä sarjassa Toivo Leander ja ikämiesten sarjassa Friedolf Salenius. Hiihtokilpailuissa ja pilkkikisoissa on mitelty mestaruuksista myös Vihdin kunnan muiden VPK:n kanssa.
Kuvassa
eturivissä vasemmalta seisovat Kai Wallenius, Ari Andström, Heikki
Katava, Esko Helle, Päiviö Litja, Olli Katava ja Reijo Jalava.
Vastaavia kilpailumatkoja tehtiin neljän vuoden välein useihin silloisen Euroopan maihin. Matkoja kertyi kaikkiaan kymmenen. Mukana oli myös kannustamassa uskollisten palokuntaystävien joukko. Eri kilpailuissa on saatu hopea- ja pronssimitaleja. Vuonna 1973 pidettiin kansainväliset CTIF:n kilpailut Tsekkoslovakiassa, Bron kaupungissa ja siellä oli mukana 118 joukkuetta. Nummelan VPK sai nk. pronssisijan.
Vuonna 2001 kansainväliset kilpailut järjestettiin Suomessa, Kuopion kaupungin Väinölänniemen maastossa. Siellä nummelalaisten menestys ei yltänyt mitalisijoitukseen, mutta kova kisa sekin oli. Palokuntalaiset keräsivät kilpailujoukkueelle ns. sponsoriavustuksia suorittamalla kyläläisille moninaisia rakennus-, siivous-, valvonta- yms. tehtäviä. Kansainvälistä yhteistoimintaa on ollut myös ruotsalaisen Rimbon, Vihdin ystävyyskunnan, palokunnan kerhon kanssa. Ystävyysvierailut aloitettiin 1970 luvulla. Matkoja tehtiin useita molemmin puolin lahden. Ohjelmassa oli aina tutustuminen mielenkiintoisiin kohteisiin, jokin leikkimielinen kilpailu ja tietenkin yhteinen illanvietto.
Rimbolaisia ja nummelalaisia palokuntalaisia pussijuoksukisassa Nummelan yläasteen koulun urheilukentällä kesällä 1986.
Rimbon vierailuilla on tutustuttu mm. Upsalan tuomiokirkkoon, Arlandan kansainväliseen lentokenttään, suureen tuotantokanalaan ja maatalousoppilaitokseen.
Palokunnan järjestämiin perinteisiin tapahtumiin kuului kauan juhannusaaton vietto tanssilavalla. Sodan jälkeen juhannusjuhla pidettiin Heikinmäen lavalla ja viimeksi palokunnan omalla lavalla, joka sijaitsi nykyisen Lohjantien ja Kappelitien risteyksen tuntumassa. Tuo ahkerasti käytössä ollut lava tuhoutui pikkupoikien tupakanpoltosta syttyneessä tulipalossa heinäkuussa 1957, Jossain vaiheessa tanssilava lienee ollut myös lentokentän laidalla.
Enäiltamat Nummelalaisten järjestöjen yhteisen kesäjuhlatapahtuman, Enä-iltamien, järjestelyissä oltiin mukana alusta loppuun asti, eli yhteensä kahtenatoista kesänä, vuosina 1975 - 1986. Iltamat järjestettiin Nummelan lentokentällä ja niissä kävi vuosittain tuhansia ihmisiä. Juhlien taloudellinen merkitys palokunnalle oli tärkeä ja jäsenistön työpanos valtava.
Palokunnan mökki
Mökki rakennettiin uudelleen ylös ja on jo laajennettu ja remontoitukin. Se on palvellut ahkerasti palokuntalaisia kesäajan virkistystoimintapaikkana.
Vihtijärvellä sijainnut, Polioinvalidien Kaislaranta-koti sai palokuntalaiset usein sekä vieraakseen että siivoustalkoisiin. Rakennusten laaja ympäristö siivottiin vesiruiskuin ja haravoiden. Siellä ahersivat palomiehet ja naiset.
Poikaosasto Palomiesten toiminnan rinnalle perustettiin vuonna 1958 poikaosasto. Sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Paavo Tajanen. Poikaosaston sääntöjen ensimmäisen pykälän mukaan: “Tarkoituksena on koota kasvuiässä olevia 10 - 16-vuotiaita poikia vapaaehtoisen palokuntatyön piiriin, jossa heitä heidän ikäkaudelleen soveliailla harjoituksilla, oppitunneilla ja muilla kasvatuskeinoilla totutetaan tosi rehtiin palokuntalaishenkeen. Antaa heille perustavaa laatua olevat palokuntalaistiedot ja taidot, kartuttaa ja kohottaa heidän kansalaistaitojaan ja tietojaan, sekä kehittää heitä myöskin fyysisesti. Osastossa tulee vallita hyvä järjestys ja oikeudenmukainen kuri” Sittemmin myös tytöt ovat kiinnostuneet palokuntatyöstä ja ovat tasavertaisina mukana toiminnassa. Osaston nimi muutettiinkin vuonna 1987 Nuoriso-osastoksi. Poikaosaston pitkäaikaisina puheenjohtajina ja toiminnan aktiivisina vetäjinä mainitaan Jesse Leppänen, Seppo Vaittinen, Aimo Mäkinen ja Olli Katava.
Naisosasto perustava kokous pidettiin 21.04.1959. Osaston ensimmäiseen hallitukseen valittiin puheenjohtajaksi Eeva Heino, sihteeriksi Annikki Kuusela, rahastonhoitajaksi Laina Kaiholampi, varapuheenjohtajaksi Leila Ojala ja muiksi jäseniksi Esteri Ojala, Maija Tajanen ja Ulla Lindfors (myöh. Laakso).
Perustamiskokouksen pöytäkirjan sivut
Naisosaston pääasiallinen tehtävä on ns. muonitushuolto. Hälytystehtävät jatkuvat usein tuntikausia, jopa pidempiäkin aikoja, silloin naiset kutsutaan töihin. Kahvit, voileivät ja lämmin keittokin valmistetaan nautittavaksi paloasemalla tai kuljetetaan tarvittaessa maastoon palopaikalle. Naisosaston jäsenet pitävät yllä tieto/taitoaan Piirin ja koko maan yhteisillä kokoontumisilla ja leireillä. Naisosastoa pitkään johtaneita puheenjohtajia ovat olleet Helena Kaunisto, Sirkka Järvensivu ja Seija Jalava.
Naisten apu kerätyn romun, paperin ja lumppujen lajittelussa oli suuriarvoinen. Päivät palokopilla. Tätä he tekivät kuukauden ajan. Naisosaston pääasiallinen tehtävä on muonitushuolto. Hälytystehtävät jatkuvat usein tuntikausia, jopa pidempiäkin aikoja, silloin naiset kutsutaan töihin. Kahvit, voileivät ja lämmin keittokin valmistetaan nautittavaksi paloasemalla tai kuljetetaan tarvittaessa maastoon palopaikalle. Paloasemalla järjestettävien koulutustapahtumien, vierailujen ja yleisölle suunnattujen opastustilaisuuksien kahvitukset ja tarjoilut kuuluvat palonaisten tehtäviin.
Valtakunnallista 112-päivää vietetään vuosittain 11. helmikuuta. Päivän aikana järjestetään yleisölle opastustilaisuuksia. Näissä palonaiset ovat olleet aktiivisesti mukana.
Naisosasto vietti kotoisissa merkeissä 50-vuotisjuhlaansa 21.4.2009 Nummelan Paloaseman koulutustiloissa. Otteita osaston puheenjohtajan, Seija Jalavan , kertomuksesta yleisölle: “
Suurin osa nykyisestä jäsenistöstä on ollut toiminnassa mukana yli 30
vuotta, osa jopa yli 40 vuotta. Naisosaston pitkäaikaisimpana
puheenjohtajana on toiminut Helena Kaunisto.
Palokuntanaisten tärkein tehtävä on miehistön muonittaminen isommissa tulipaloissa. Tulipalon kestäessä useita tunteja, pyytävät miehet muonituksen. Vuoden
aloituskokouksessa laadimme päivystyslistan. Kaksi henkilöä on Uudenmaan Pelastusliitolla on myös naisosastojen käytössä oleva kenttäkeitin. Kuukausikokouksiin
kokoonnumme paloasemalle joka kuukauden 2. tiistai Kunnosta pidämme huolta kuntosaliohjauksin ja keväisin kävelytestein. Verenluovutuksien
kahvitukset Nummelassa olemme hoitaneet yli 30 vuotta Vapaaehtoistyö ei tällä hetkellä houkuttele nuorempia. Naisetkin hakeutuvat mieluummin miehistöön. Varmasti
meille kaikille palokuntanaisille tuo hyvää mieltä, kun voi olla
Veteraanikerho
Muistoja juhlista
VPK 50 vuotta - kutsu juhliin vuonna 1978.
Yhteistyö VPK:lla on ollut kautta vuosikymmenten paljon alueellista yhteistyötä ja koulutusta kunnan muiden VPK:n kanssa sekä paikallisen poliisin, sairaankuljetuksen ja SPR:n kanssa.
Vahvoja vaikuttajia VPK:n matkan varrelta:
Nummelan VPK:n toimihenkilöt:
Nummelan VPK:n palopäälliköt:
Reijo Jalava ja Sirkka Järvensivu ovat koonneet tiedot Nummelan VPK:n 40- vuotis ja 75- vuotishistoriikeista sekä palokunnan pöytäkirjoista. Kuvat VPK:n arkistosta ellei toisin mainita.
|